Meillä 11v poika on myös välillä niin isoa olevinaan, välillä taas aivan pikkupoika. Oma tahto on huippuluokkaa! Koulussa on temperamentti aiheuttanut kaveriongelmiakin, nyt vast 4lk kevät oli siinä suhteessa melko rauhallinen. Koulussa on myös luki-vaikeudet olleet kiusana, nyt niitä tutkitaan ja olen itse optimistisella mielellä sen suhteen.
Kännykkä ostettiin pojalle vasta nyt, sen käyttöä opetellaan. Saldorajaa ei ole, vaan hänen on itse opittava ymmärtämään miten sitä käytetään. Oma huone on pidettävä siistinä, hyvin usein se kuitenkin tapahtuu vasta lukuisten kehotusten jälkeen. Kotiintuloajat on käytössä, samoin "ilmoittautumisvelvollisuus" eli mihinkään ei ole lupa lähteä ilman että vanhemmat tietävät missä poika menee. Yleensä hän saa liikkua suht vapaasti, kunhan vain tiedämme missä poika on,
Liikuntaharrastukset ovat rakkaita, ja niitä myös riittää. Kesällä jalkapallo ja yleisurheilu, talvella salibandy ja laskettelu, lisäksi kerta viikossa yleisurheilutreenit. Nyt hän on innostunut lentopallosta ja haluaisi aloittaa sitäkin syksyllä. Energiaa piisaisi, mutta muuten saattaa käydä rankaksi jos joka ainoa päivä on treenit ja viikonloppuisin pelejä. Siitä kärsisi ainakin meillä koulu.
Murrosikä taitaa jollain lailla nostaa päätään, ja isosiskon (14v) perässä mennään. Välillä pärjää huumorilla, välillä tiukalla puheella. Äidin huolena on pyörittää nuo urheiluharrastukset, isän kanssa käydään kalassa, metsätöissä, mummulassa maatilan töissä.
Viime aikoina leipominen on kovasti kiinnostanut, ja hän osaa jo itse tehdä jotain pientä. Mm. lettujen paisto on mukavaa puuhaa! Samoin kauralastujen teko onnistuu.
Kaiken kaikkiaan rajat ja säännöt ovat tiukemmat kuin isosiskolla samaan aikaan, mutta näin on hänen kanssaan toimittava. Muuten ollaan tämän ikiliikkujan kanssa hukassa!