Millainen synnytys?

[taustalla]

Nooh.. Eka synnytys oli vajaa 2 tuntia. Ihan hyvä mieli jäi. Pärjäsin koko synnytyksen ajan aquarakkuloiden ja ilokaasun voimin. Ponnistaminen kyllä sattui aika paljon. Samat kokemukset toisesta synnytyksestä. Ilokaasun avuin pärjäsin sen kolme tuntia. Kolmas synnytys olikin aivan eri juttu, 2½ tuntia meni. Menin kylpyyn jossa olinkin vain 10minuuttia ja alkoi aivan törkeän kovat kivut. Jalat puutui ja miehen avuin pääsin ammeesta pois ja takasin saliin. Kätilö samantien ehdotti, että nyt taidat tarvita jotain kivunlievitystä. Sanoin, että antakaa mitä vaan kunhan kivut loppuu. Sain paraservikaali- ja pudendaalipuudutteet jotka auttoivat tehokkaasti sen lopun ½tuntia, onneksi. Neljäs synnytys olikin tunnin ja ilman mitään kivunlievityksiä koska supistuksia oli vain 4 tai 5 ja ponnistus kesti minuutin. Tuo olikin oikeastaan paras synnytys kokemus. Viides kesti puolitoista tuntia, mutta puudutteista huolimatta kivut tuntui. Ehdin saada tosin puudutteet vasta 20minuuttia ennen vauvan syntymää. Sen verran puudutus auttoi, että supistukset meni nopeampaa ohi ja aavistuksen helpotti. Mutta se oli niin karmeata kumminkin kun kipja tuntui sen koko 1½ tuntia, että en taida enää uskaltaa uutta vauvaa hankkia. Vaikka onhan tässä viidessä jo paljon, muttaoisin vielä yhden halunnut

 

[Ninniliina]

Kahdeksan tuntinen sessio oli elämäni kivuliain ja mahtavin kokemus. Näin jälkikäteen ajattelen, että minulla oli helppo synnytys. Kivunlievityksestä ei ollut oikeastaan apua: epiduraali vei kivun pois, mutta synnytys hidastui. Koko sen vaikutusaikana kohtu aukeni vain sentin. Lapsiveden menon jälkeen ei uudesta annoksesta, eikä kohdunsuun puudutuksesta ollut enää mitään hyötyä. Ilokaasustakin tuli vain paha olo.
Parhaiten siis kipuun auttoivat lämpimällä kaurapussilla hierominen ja huutaminen. Pitänee mennä varmaan synnytyslaulukurssille seuraavaa kertaa varten...
Synnytyksen jälkeiset kivut olivat yllätys. En suinkaan kuvitellut olevani elämäni kunnossa, mutta miksei kukaan neuvolassa koskaan maininnut siitä, että tikit voivat sattua pari kuukautta? Miksi kukaan ei puhunut peräpukamista, virtsatien tulehduksesta yms. bonusjutuista?
Synnyttämään uskon olevani valmis uudelleen koska vaan, sen sijaan raskauden viimeiset kuukaudet ongelmineen olivat sen verran rankkoja, että täytyy varmaan kypsytellä ajatusta uudesta odotuksesta jonkun aikaa.

 

[pallero82 harmailee]

Mulla esikon synnytys kesti yhteensä lähemmäs neljääkymmentä tuntia (oikein kipeät supistukset+ponnistus ehkä reilun parikymmentä tuntia). Epiduraali oli kivunlievityksenä avautumisvaiheen loppupuolella, kun alkoi jo olla voimat aika vähissä kahden käytännössä kokonaan valvotun yön jälkeen (ensimmäisenä mentiin synnärille keskellä yötä ja toinen yö meni suppareiden kourissa) ja piti saada ennen ponnistusta vähän silmiä ummistettua. Kaikesta huolimatta kokemus oli mielettömän upea ja ihana enkä jaksaisi odottaa, että pääsee uudelleen synnyttämään! Vaikka kipu on kova, niin sen kestää, kun tietää mistä se johtuu ja että se vie koko ajan lähemmäs sitä ihanaa nyyttiä!

Mulle oli tosi hyväksi, että tyttö meni infektioepäilyn takia ensin pariksi päiväksi keskolaan, sain rauhassa levätä ja kerätä voimia ennen kuin sain vauvan omaan hoitoon. Siellä hän oli hyvässä hoidossa sen aikaa, että sain itseni kokoon!

 

[Neiti-81]

Eka synnytys kesti 5,5h, käynnistys aloitettiin rv 38+2, tyttö syntyi vihdoin 39+2. Raskausmyrkytyksen vuoksi käynnistettiin ja kivunlievityksenä oli kaikki mahdollinen. :kieh:
kun synnytys käynnistyi, se kipu oli sanoinkuvaamatonta, supistukset tauottomia ja epiduraali toi taivaan. Ponnistin 10 minuuttia tyttöä maailmaan ja ponnistusvaihe ei tuntunut kuin helpottavalta. Rankka, mutta positiivinen kuva jäi. Eppari tehtiin ja se parani nopsaan. (vauva oli 2905g ja 48cm)

Tämä toinen sitten käynnistyi 41+4 vkoilla ja kotona kärvistelin kun supparit tuli 12 min välein ja mietin ja jahkailin pitäisikö mennä. No, päätin mennä kun en unta saanut ja vastaanotossakin sanotiin että tuskin vielä synnytetään kun en kipeältä näytä.
Kappas, kohdusuu oli 5 cm auki ja synnytyssaliin mentiin!
kokonaiskesto 7h18min, suurin osa ajasta odoteltiin miestä ennen kuin kalvot puhkaistiin ja kun supparit tulivat tiheimmillään 7 min välein. oksitosiinia suositeltiin, mutta kieltäydyin, halusin antaa mennä omalla painollaan vaikka sit kauemmin kestäisikin.

ilokaasu oli ainoa lohduke loppujen lopuksi ja 7 minuutin ponnistamisen jälkeen (joka muuten oli KIVULIASkokemus tälläkertaa! ja tuntui pitkälle ajalle) syntyi toinen tyttö taloon ei nirhaumia tai tikkejä
Ihana kokemus kivuista huolimatta, kun suppareiden välillä sain nukuttua Tyttö oli 3420g ja 51cm

T:Neiti21

 

[AuteroAhkera]

Mun synnytys käynnistettiin, ja kaikki siitä pelotteli etukäteen, et se tulee olemaan ihan hirveetä teurastusta. Ja vatut, sanon minä! Koko synnytyksen kesto oli 3,5h, josta ponnistin pitkään, 1,5h. Paracervikaalipuudutteen ansiosta ponnistuksen tarve hävisi, enkä oikein osannut ponnistaa. Mutta nopeasti oli kaikki ohi, enkä muista minkäänlaista kipua ponnistusvaiheessa, enkä tikatessa. Jälkeiset päivät olikin sitten yhtä tuskaa... Mutta hyvä mieli jäi, ja odotan innolla toukokuuta, että pääsee taas synnyttämään!

 

[Nipsu2]

esikoisen synnytys kesti yli17h. sain epiduraalin ja musta se oli hieno kokemus.toki sattui,mutta odotin innolla että pääsen uudestaan synnyttämään. kuopuksen kanssa odottelin kotona neljä tuntia ja sairaalassa oli 5cm auki. ei vielä mitkään kamalat kivut. otin siinä sitten ilokaasua välillä sen kolme tuntia kun sillä vielä pärjäsin(pitäisi olla aika korkea kipukynnys). siinä sitten kätilöltä pyysin lisää jotain lääkettä että rupeaa tuntumaan. ekaksi puhkaistiin kalvot ja todettiin että rupes syntymään niin nopeesti ettei mitään lääkettä enää saada. eli tää toinen syntyi 7 1/2h ja oli todella kamala synnytys. sattui tosi kamalasti. purin vain siihen mistä otetaan ilokaasua. kun vauva syntyi en pystynyt edes avaamaan silmiäni hetkeen vaan tärisin paikallani. nopea synnytys mutta harmitti vähän kun odotin sitä ihanaa synnytystä mitä ekalla kerralla sain