Millainen synnytys?

Eli halusin kysyä että millainen maku teillä on jäänyt synnytyksestä? Minulla synnytys kesti 22,5 tuntia kun se käynnistettiin,mutta oli lähes kivuton ja mukava/ihana kokemus.Minut leimataan kaveripiirissä masokistiksi jos sanon että synnytys oli minusta mukavaa? olenko ainut? Ymmärrän että kaikille se ei todellakaan ole kivuton tai mukava kokemus mutta kertokaa? =)

 

minulla synnytys oli myös lähes kivuton ehkä kiittos epiduraalin,mutta jäi kaikenkaikkiaan mukavat fiilikset ja olen todella kertonut minäkin kavereille että oli ihan jees niin osa on ollut nenä mutkalla: että miten ihmeessä? odotan innolla että pääsen taas puskemaan, la 23.9

 

Kivulias oli mutta kestettävissä. Jep, masokistejahan tässä ollaan kun nauttii synnytyksestä ja sen tuottamasta kivusta Olihan se ihanaa...toivottavasti pian uusiksi

 

Synnytys oli kivulias, muttei kamala, vaan päinvastoin ihana. Supisteluja ei pahemmin ollut ja jaksoin hyvin hengittää syvään ja rauhallisesti lähes koko ajan. Synnytykseni käynnistettiin raskausdiabeteksen takia ja lopulta päädyttiin sektioon, mutta kaikenkaikkiaan synnytys oli mukavaa. :heart: Ystäväni myös ihmettelevät sanojani, mutta niin se vain on.

 

Mun synnytys oli(ja taas saan lokaa niskaan, mutta kysyttiin niin vastaan), kuin kauhuleffasta. Kivut niin hirveitä että ihmettelen että selvisin hengissä jne.
Koko synnytys 18h45min josta ponnistus 1h45min ja imukuppiin päädyttiin. Poika iso ja vinossa, häntäluu tiellä ja poksahti murtuen isoon ääneen Iso eppari leikattiin ja silti repesin(emätin ja kohdunkaula). Sinnittelin pojan vuoksi vähillä puudutteilla, siksi niin hirveä kokemus.
MUTTA....kummasti heti osastolla sanoin että haluan lapsia lisää . Ja nyt odotan innolla ja mielenkiinnolla josko joskus pääsis taas synnyttään. Aika kultaa muistot. Mulla on vaan aina ollu positiivinen ja toiveikas ajatusmaailma siten, että vaikka meni huonosti, olen kiitollinen että poju selvis ja että seuraava synnytys ei voi olla noin paha.
Ja ne jotka pelästyy tästä, tiesitte kai jo ennen tämän lukemista että aina synnytys ei ole ruusuilla tanssimista mutta että tämä mun kokemus ei oo ihan keskivertoa eli turhaa pelätä että saa samanlaisen kokemuksen. Normaalisti synnytys ei ole tämmöinen :hug: :wave:

 

kuulosta kauhealle tuo sinun kokemus tosiaan kun se on meillä kaikilla niiin erillainen.Mutta onnea uuteen synnytykseen sitten kun se aika taas koittaa!!! =)

 

Ihana oli. Kai minäkin siis masokistinen olen.
Ehkä siihen vaikuttaa sekin, että synnytys sujui hyvin...
Mutta heti synnytyksen jälkeen ihan harmitti kun se oli jo ohi!!! :'(
Vaikka vauva oli ja on edelleen ihana :heart: Toivottavasti uusiksi pian. Vaikka vuoden päästä. Ja tästä ensimmäisestä synnytyksestä on 6½kk.

 

\

kuulosta kauhealle tuo sinun kokemus tosiaan kun se on meillä kaikilla niiin erillainen.Mutta onnea uuteen synnytykseen sitten kun se aika taas koittaa!!! =)

Tämä oli kait mulle
Mä olen niin outo että oikeasti odotan innolla että pääsisin taas synnyttämään koska olen varma ettei voi tulla samaa. Oletan ja toivon että kokemus olisi paaaljon ihanampi Haluan niin kovasti kokea ns normaalin synnytyksen josta voi sanoa että sattui mutta ihana. :wave:

 

Mulla synnytys kesti käynnistyksellä kunnon kipeistä supistuksista n. 16 tuntia, mut vaikka oli vaikea niin hyvällä mielin muistelen sitä ja olen innoissani menossa saamaan tätä kakkosta Eli masokisti täälläkin! kyllähän tosta munkin synnäristä sais tehtyä kamalan muiston jos haluis, mut palkinto oli niin suuri etten jaksa vaivata mieltäni huonoilla muistoilla :heart:

Eli yhteenveto : Synnytys on upeaa ja ihanaa

 

\

Mulla synnytys kesti käynnistyksellä kunnon kipeistä supistuksista n. 16 tuntia, mut vaikka oli vaikea niin hyvällä mielin muistelen sitä ja olen innoissani menossa saamaan tätä kakkosta Eli masokisti täälläkin! kyllähän tosta munkin synnäristä sais tehtyä kamalan muiston jos haluis, mut palkinto oli niin suuri etten jaksa vaivata mieltäni huonoilla muistoilla :heart:

Eli yhteenveto : Synnytys on upeaa ja ihanaa

ihailtavaa positiivisuutta... yritän ottaa mallia.

 

Synnytys oli pitkä ja kivulias, 2h ponnistusaika, imukuppiavusteinen, loppui voimat. Olo alkoi olla jo melko epätoivoinen.. Mutta vauva on ihana. Toista harkitsen tarkkaan juuri synnytyksen vuoksi!

 

SYNNYTTÄMINEN ON IHANAA!!!!

Mulla kamala raskaus- ja synnytyskuume, vauvakuume ei niinkään ´
ensimmäisen synnytys kesti vajaa13h josta ponnistusvaihe 17min, pari tikkiä tuli kuristtua, ei kummempaa. Tuloksena tyttö 3410g ja 50.5cm, tOtesin kyllä varmasti synnytyksen aikana että KUKA HULLU TEKEE ENEMMÄN KUN YHDEN LAPSEN

Toinen synnytys reilu 1½v myöhemmin, kesto n.7h ja ponnistusvaihe 4min. tyttö lähti tulemeen niin korkealta ja kovaa että synty pää mustana kokoa oli 51.5 ja 3910g.

Nyt olisi tosiaankin hinku taas mutta järki sanoo ei.

 

Mulla kaksi helppoa synnytystä. toinen käynnistyi yllättäen viikolla 35+2 supistuksilla ja sit vedet meni. Synnytyksen kestoksi merkittiin 6,5 tuntia. Hengittämällä ja ihan luomuna selvittiin. Ei tikkejäei repeämiä. ihana kokemusoli. Tosin vaivaamaan jäi se etten saanut lastani rinnalla pitää kuin hetken ja sit vietiin keskolaan.

Toinen synnytys kesti 4 tuntia alkoi suppareilla rv 38+1. Sairaalaan mennessa olin vast vajaa 3 cm auki. Ni tuosta tutkimuksesta tunninpäästä oli ihana tyttöni sylissäni. Eli loput 7 cm auvaiduin vauhdilla. Kyllähän se vähä kipeetä teki, mutta luomuna ja ilman repeämiä tämäkin onnistui. Tällä kertaa sentään sai pitää tytärtäni rinnalla parituntia ennen kuin veivät teholle matalien sokeriarvojen takia.

Kaiken kaikkiaan syntyksistä on jäänyt ihenat muistot. Palautuminenkin on sujunut aika helposti. Niin ja vaikka lapsilla on vajaa vuos ikäroa niin silti ollaan hengissä selvitty tähän asti. Kolmas lapsi siintää ajatuksissa, jos vaikka maaliskuussa 2007 sellaisen sais....

 

mun synnytys oli kaukana mukavasta ja ihanasta. Vedet meni 37+5. 30 tuntia siitä syntyi tyttö.
Synnytyksen aikana mulla nousi kuume lähes 39 asteseen, olin kokonaan auki monta tuntii kunnes päädyttiin jakkaralle, siitä puoliistuvaan asentoon ja imukuppiin. Olin niin väsynyt etten kyl tiiä miten olen jaksanut synnyttää, en saanut edes juoda koko yön aikana kun oli hätäsektion vaara ja arvatkaa oliko jano kun oli kuumetta? :headwall:
Tyttö kun syntyi niin näin hänet eka kertaa parin tunnin päästä vasta syntyneitten teholla johon hän joutui koska sai infektion. Siellä hän vietti ensimmäiset 2 viikkoa. :ashamed:
Ite olin osastolla hoidossa viikon.
Nyt toivon (rv 33+5) et seuraava synnytys suotaisiin mulle "normaaliksi", saisin synnyttää ja pitää lasta siinä rinnalla heti kun syntyy.

 

Minulla synnytys käynnistettiin sairaalassa pillerien voimalla kun oli verenpaine niin korkealla ja pre-eklamsia oireet pahat. Kolmen päivän käynnistelyjen jälkeen 11.7.05 rv 38+1 meni vedet ja siitä 3,5 tunnin päästä sain pikkuisen pojan jo syliini =) Synnytys oli mielestäni helppo, poika syntyi parilla ponnistuksella, kivuliasta se kylläkin oli kun epiduraali ei ehtinyt vaikuttamaan nopeasta tahdita johtuen... väliliha repesi 1.asteen ja verenvuotoa oli jopa 1100ml, jälkeiset syntyivät itsestään. Jälkivuotoa kylläkin on vielä, 2kk synnytyksen jälkeen, tästä tilanteestani voi lukea jälkivuodosta-aiheesta näiltä samoilta keskustelusivuilta... tästä huolimatta pidän synnytystä aivan mielettömän ihanana kokemuksena ja sitä muistellessa tulee tippa linssiin :heart: täytyy sanoa että mulla on kanssa raskaus- ja synnytys kuume, vauvakuume ei ehdi iskemään kun pikkuherran kanssa tuota touhua vielä riittää välillä uupumukseen asti :saint:

 

Mulla oli ihana synnytys! Kesti 20 tuntia ja oli kivuliaskin, mutta silti aivan upea kokemus. Suosittelen, ei kannata pelätä!

 

minulla kesti synnytys 9 tuntia ja risat...käynnisteltiin PUOLITOISTA VIIKKOA koska oli maksahepatoosi, nyt olisin järkevämpi ja sanoisin et sektioikaa, koska vaarana maksahepatoosissa on vauvan menettäminen, poika syntyi sit 40+4 ja synnytys meni hyvin..kaurapussia kokeilin muutaman tunnin ja sit ilokaasua ja epiduraali avulla nukuinkin vähän aikaa...yöllä siis synnytin..kaikki meni todella hyvin ja epparia ei tarttenu leikata, eikä tullut kuin pari nirhaumaa
pissiminen oli yllätys miten sattui mutta oisin ollut melkein heti valmis uudestaan synnyttämään ja halu oisi kova päästä jälleen synnytyssaliin puskemaan, sisko katto monttu auki kun sanoin et voisin synnyttää vaikka senkin puolesta

 

Minulla kaksi alatiesynnytystä, kumpikin lähteneet ihan itekseen käyntiin. Ekassa otin epiduraalin, joka tepsi loistavasti. Toinen ilman mitään kivunlievitystä, helppo sekin vaikkei niin omassa hallinassa kuin ensimmäinen puudutuksella.
Vauvat on tosin olleet kolmikiloisia kumpikin, joka vaikuttanee asiaan.

 

Mulla kesti synnytys kaiken kaikkiaan 2tuntia15min ja olin viel ensikertalainen.Olimme oysis yhden aikaan aamuyöllä, silloin oli auennu sentin.Viittä vaille kaksi soitin kelloa ku en kestä kipua enään, kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen ja sanoi et on auennu täysin joten en ehdi enään saamaan puudutusta.Viisi yli kaksi puhkaisivat kalvot ja varti yli kaksi syntyi maailman ihanin poika!!!Aika kivulias oli mut ulos se sieltä tuli!!

 

Mun synnytys oli nopea ja kipeä. Kokonaiskesto oli vain 3 h 50 min, mutta kivunlievitykset (epiduraali ja ilokaasu) eivät auttaneet yhtään... Silti mulle jäi semmoinen kuva, että helppo synnytys se oli, sillä voimat ei loppuneet kesken, vaikka kipeetä kyllä tosella tekikin.

 

\

Synnytys oli pitkä ja kivulias, 2h ponnistusaika, imukuppiavusteinen, loppui voimat. Olo alkoi olla jo melko epätoivoinen.. Mutta vauva on ihana. Toista harkitsen tarkkaan juuri synnytyksen vuoksi!

Ihan kuin oisin ite kirjottanu =) !!

 

Pitkä, kivulias ja ahdistava. Mulla meni pieleen lähes kaikki mitä nyt pieleen voi ala-tiessä mennä, eli hätäsektio ei ollut kaukana kun ähkäisinkin lapsen ulos. Silti odotan kuin kuuta nousevaa jotta saisin kokea sen uudelleen.

 

Mulla ensimmäinen kesti jotain reilut 10 tuntii..luomuna tuli ja olen aina luullut, että kipukynnykseni on korkea :kieh: no se oli kauheaa! Ponnistus vaihe ei tosin kestänyt kun 15min, mutta luulin kuolevani..osa syy siihen oli ehkä se, että kätilö laittoi minulle oksitosiini tipan ja sen voimakkuuden täysille, mitä en vielä tänäkään päivänä tiedä miksi niin tehtiin? Minulla ei siis ollut mitää puudutuksia ja vauva oli oikeassa asennossa eikä supistukset olleet epänormaaleja..ja synnytyskään ei ollut kestänyt niin pitkään että olisi tarvinnut..jouduttiin myös leikkaamaan väliliha ...NO pelkohan siitä jäi! Toinen taas syntyi reilulla 8tunnin supistelulla ja 20min ponnistamisella sain epiduraalin, joka ei minuun tehnyt minkäänlaista vaikutusta..synnytys oli kipeä, mutta kestettävissä, siis parempi kuin ekalla kerralla..ja luulen että se johtuu siitä ettei tuota oksitosiinia tällä kertaa ollut, vaikka oli laitettu epiduraali! Haluan joskus ehkä yhden tai kaksi, mutta tällä kertaa minulla ei ole niin kova pelko :heart:

 

ensimmäinen synnytys oli vähän pidempi mutta kivut olivat "hallittavissa" eikä tarvinnut mittään kivunlievitystä... jäi kokemuksena ihan hyvä mieli eikä mitään kammoja. toinen vauveli tulla tupsahti melkosella vauhdilla! soitin vartin yli yhdeksän miehelle sairaalasta että nyt ehkä vois jo jotain tapahtua että vähän supistelee,voit lähteä tulemaan pikku hiljaa.. 25 yli yhdeksän soitin että meillä on ihana tyttö vauva... se tuli tosissaan vauhdilla ei kerinnyt lääkäri paikalle, onneksi kuitenkin kätilö justiinsa =) varmaan arvaatte että mitään kipu lääkkeitä ei keritty laittaa. pari minuuttia tuntui että nyt tuli lähtö et ei tästä selviä mutta se kesti niin vähän aikaa et kyllä siitä vain hyvin selvis!

 

Aikaa on mennyt 4 kk, mutta synnytys on vielä kirkkaasti muistissa. Olen kipuherkkä ihminen ja kävin synnärillä juttelemassa synnytyspeloista ja papereiheni tuli merkintä: lievästi synnytyspelkoinen. Tyttö päätti syntyä sitten yöllä, sairaalaan oli matkaa 50 km. Kotoa lähtiessä supistusten väli oli 2-3 min ja olin jo 7 cm auki kun pääsimme perille. Kivut olivat sanoinkuvaamattomat, en saanut muuta kuin ilokaasua, mistä ei ollut juurikaan iloa. Huusin kuin syötävä ja ajattelin etten selviä siitä mitenkään. Synnytys kesti 2h 50 min, josta ponnistusvaihe 50 min. Synnytyksessä ei ollut mitään muuta hyvää kuin nopeus. Tyttö on tietenkin aivan ihana, mutta en tiedä mitä teen sitten, kun alan haaveilla kakkosesta. Todennäköisesti pelko estää toisen lapsen hankkimisen.