Millainen "rajoittaminen" on ok parisuhteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lapsimieliharmailee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

lapsimieliharmailee

Vieras
Eli.. juuri hetkis sitten tapahtunut asia, ja haluan tietää suostuisitteko tällaiseen, tai onko tämä normaalia parisuhdekäytöstä?

Meidän esikoinen on isänsä äidillä yökylässä ja pienempi veli on juuri saatu nukkumaan. Ystäväni pyörähti kylässä ja ehdotti, että voisin lähteä hänen mukaansa ulos, lasilliselle tapaamaan muutamaa muuta henkilöä.

Olin viime viikon la ulkona juhlimassa erään toisen ystävän synttäreitä ja mies oli sen aikaa kotona lasten kanssa. Eilen jo alustavasti tiedustelin mitä hän olis mieltä, jos tänään kävisin vähän ulkona.. Hänen en saa lähteä, koska olin jo viime viikonloppuna; "Ei joka viikonloppu tartte ulkona juosta" on hänen kantansa.

Nyt tosiaan kysyin ystäväni läsnäollessa jos kävisin lasillisella, sivutti kysymyksen huomauttamalla että katsoo nyt lätkää. Ystäväni lähti ja aiemmin jo ihmetteli, et miks mun pitää kysyä lupa jos haluun lähteä ulos?! et kyllähän mä vaan saan lähteä jos haluan.

Kun peli loppui kysyin et mikä nyt oli niin hankalaa etten saa lähteä, ja hän vastasi ettei jää joka viikonloppu kattoo lapsia, että olis hänen vuoro seuraavaksi, ja jos poika herää niin hän ei saa sitten nukkua, koska ei saa lasta takas nukkumaan. Aiemmin joskus sanonut, että saanut "traumoja" rintaa huutavasta lapsesta, kun ei rauhoitu muutoin kuin rinnalle. Nyt poika jo 1v3kk ja kun tarvitsi rintaa niin hän oli alle vuoden.. mutta siis minä olen aina herännyt yöllä lasten vuoksi.

Onko tämä normaalia?!? Olen kyllä sitä mieltä että hän yrittää rajoittaa ja omistaa minua tjsp. Olen miettinyt myös, että parisuhde sisältää henkistä väkivaltaa (vaik tämä tilanne ei kai sitä tuo ilmi) ja siis on paljon muitakin ongelmia olemassa..

auttakaa... mun ystävä on jo ehdottanut (lähes painostanut) ottamaan yhteyttä turvakotiin..

kiitos
 
En minä kyllä tuosta huomaa mitään kohtuutonta. Olisi tietysti toivottavaa, että mies saa lapsen nukkumaan, mutta koska teillä on lapsia, menot pitää sopia. Jos lapsia ei olisi, asia olisi eri. Tuosta ei myöskään saa mitään mielikuvaa henkisestä väkivallasta.
 
No ehkä miehes haluaisi että olet kotona hänenkin kanssaan - vallankin kun toinen lapsikin hoidossa. Ja kyllä, ei sun enää tartte viikottain juosta menoissa, ei teidän kummankaan. Eikös se tullut tehtyä jo ennen muksuja? Toisinaan menemisen ymmärrän...mut

ja aika lapsellista tivata asiaa kaverisi läsnäolessa, vallankin kun tiesit miehen kannan jo ennestään.
 
Siis oikeasti, yhteys turvakotiin tuollaisen asian takia?! Okei, meillä ei kysellä lupia vaan mennään silloin kun siltä tuntuu. Mutta jos mies joskus sanoisi, että ei tarvitse taas mennä, ottaisin hänen mielipiteensä huomioon.

Jos sulla olisi tilanne, ettet koskaan saisi lähteä miehen mielestä minnekään, se olisi rajoittamista ja parisuhdeväkivaltaa. Mutta ilmeisesti näin ei ole?
 
No ton kuvauksen perusteella ei ole mitään aihetta lähteä turvakotiin. Toki sanoit, että parisuhteessanne on muutakin pielessä kuin tuo. Ymmärrän jotenkin tuon miehesi kannan, ei ehkä halua olla yksin kotona vaan nauttia sun seurasta? Lapsien kanssa on vähän eri tilanne kuin sinkkuna. Meillä saa aina lähteä viihteelle kun haluaa, jos ei muuta tekemistä olla sovittu. Sitten kun vauva syntyy, en toivoisi sen olevan viikoittaista.
 
Ei munkaan mies olisi tykännyt, jos joka viikko olisin ollut kavereiden luona lasillisella lasten ollessa pieniä. Ja sama päinvastoin. Mieluiten vietimme aikaa kahdestaan, jos siihen oli mahdollisuus.
 
Ihan pelkästään tuon esimerkin perusteella ymmärrän kyllä myös miestäsi. Kyllä minuakin ärsyttäisi jos mieheni ravaisi kaikki viikonloput jossain ja minä jäisin yksin vahtimaan lapsia. Onhan se kiva välillä olla yhdessäkin ja päästää se toinenkin menemään välillä. Minulle on ihan ok jos mies käy välillä jossain, mutta jos joka viikonloppu olisi menossa niin kyllä minäkin älähtäisin.
 
Jos suhteessanne on jotain muuta pielessä, niin niitä ongelmia täytyy hoitaa asianmukaisesti.

Tuossa kuvailemassasi tilanteessa en näe muuta outoa kuin sen, että teillä ei miehen kanssa kommunikaatio toimi ja mieheltä puuttuu itsevarmuutta lapsen hoidossa. Mä en kehtaisi mennä mihinkään turvakotiin pahoinpideltyjen ihmisten keskelle tilittämään, että Auttakee, mies ei tykännyt hyvää, kun meinasin lähteä kaljalle toisena viikonloppuna putkeen...
 
  • Tykkää
Reactions: emppu75
Meillä on se tapa että aina kysytään toiselta "lupa". Oli kumpi tahansa meistä menossa jonnekin omille menoilleen niin kyllä asiasta keskustellaan, lähinnä juurikin siksi että lapset tarvii sitte sen toisen vanhemman hoitajaksi sen menon ajaksi. Miten se ees lapsiperheessä onnistuiskaan että juostaan omissa menoissa kysymättä toiselta sopiiko että menee?
 
En minä ole koskaan kokenut sitä rajoittamisena että keskustelen miehen kanssa voinko lähteä kaverin kanssa ulos syömään.
Koska fakta on se että meillä on pieniä lapsia jotka eivät pärjää ilman aikuista. Yhtälailla mieheni kertoo että olisi menoa, sopiiko. Se on aina ollut molemmille selvää että työt ovat ennen huvituksia eli jos toinen on töissä lastenhoito kuuluu toiselle eikä silloin mennä humputtelemaan. Ja koska molemmat teemme töitä myös epätavallisiin aikoihin ei se lähteminen onnistu ilman sopimista.
nimimerkki "yöksi töihin"
 
Mua alko ihan kamalasti naurattaa nyt tää, anteeks vaan ap jos ongelmia on ihan oikeasti, mut on ihan normaalia, jopa suotavaa ettei ukon retaleiden anneta juosta joka viikonloppu, monestihan se on täällä palstallakin huomattu, JSSAP, mut jos mies antaa samaa palautetta naiselle, nainen miettii eroa ja turvakotia...

Hei oikeasti...
 
mutta joo niikuin tuossa on jo sanottu, kun olet parisuhteessa jossa asutaan samassa osoitteessa ja vielä lapsiakin on tehty, niin ei siinä mennä enään oman mielen mukaan rilluttelemaan, sitä kutsutaan aikuistumiseksi ja vastuun kantamiseksi, sekä luottamukseksi.
 
kiitos vastauksista!

Ensinnäkään en tämän takia olisi turvakotiin menossakaan, kun parisuhteessa on alentamista ja haukkumista ja lähestulkoon seksin ostoa (esim. nyt sanoi että ostaa mulle joululahjan, jos harrastetaan tänään seksiä, ja kun ei antanut, kun pahoitin mielen kun en pääsytkään lähtee, niin en mitään lahjoja saakaan) minusta tuo ei ole rakkautta. rakkaus on vapautta. Jos se minua rakastais, hän soisi mun lähteä kun haluaa ja päinvastoin
hän saa mennä ja meneekin kun hänelle tulee meno, vaikka viikonloppu toisensa perään. Näin oli myös kun lapset olivat vauvoja. Mä en päässyt koskaan minnekään. meillä ei ole myöskään kovinkaan moisia tukiverkkoja.. jos lähdemme yhdessä ulos, mies vetää jurrit alle kahdessa tunnissa ja tulemme kotiin -minä taas todella pettyneenä

no kai se sit on edelleen ok elää jotenkin miehen vallan alla, vaikka ite vois haluta lähteä jossain käymään. Käyn siis ulkova, vaikka että tulisin kotiin jo ennen puolta yötä, ehkä kerran kolmessa kuukaudessa.
 
No niin, ja nyt tuon ap:n toisen tekstin jälkeen miehestä ja rajoittamisesta saa ihan erilaisen kuvan. Mikset kertonut tätä heti? Parisuhteessa on tosiaankin jotain vikaa, jos seksiä "ostellaan" lahjoilla ja mies juoksee menoissaan lähes joka viikonloppu. Olisiko palaverin paikka miehen kanssa?
 

Yhteistyössä