Millainen oli/on elämän tilanteenne kun aloititte/aloitatte hoidot?

Elikkäs tuollaista kyselen.
Oletteko töissä, opiskelija vai työtön ja entäs miehenne?

Itse olen hoitoalan opiskelija vielä vuoden verran ja mies on töissä.
meillä mies näyttää miettivän eniten näihin hoitoihin menossa sitä rahaa, että miten pärjätään kun vielä olen opiskelija...olenkin sanonut hänelle, että jos sattuisin ekalla ivf:llä raskautumaan niin ehtisin valmistua ennen kuin lapsi syntyisi...Näyttää olevan aika yleistä tämä, että miehet miettivät enemmän tuota rahapuolta kun naiset taas ihan jotain muuta.

 

Molemmat ollaan töissä, minä perus"duunari" ja mies yrittäjä. Mies on miettinyt monesti rahapuolta, mutta tullut aina siihen tulokseen että mitäpä näin tärkeän asian puolesta ei tehtäisi!

 

Töissä ollaan oltu hoitojen aikana.

 

Me oltiin ja ollaan työelämässä kumpikin. Raha-asioita ei ole hoitojen osalta paljon puitu. Tosin ennen IVF:ää mietittiin hieman, koska lääkkeet maksoivat niin paljon. Mutta siihen on raha pohtimiset meidän osalta jäänyt.

 

Keskeytin opinnot kun aloitimme yrityksen ja menin töihin. Ajatus oli, että saisi äitiyspäivärahaa edes jonkin verran, ja että gradua voisi viimeistellä äikkärilläkin

Kun oli vuosi yritetty niin todettiin, että jos vaikka unohdettaisiin elämän suunnittelu ja palaisin kiltisti yliopistolle viimeistelemään gradua ja aloitin oman alan hommatkin samalla... Tutkimusten ja hoitojen alettua olin jo siis työelämässä valmistuneena omassa ammatissa.

Ei sille voi mitään, että itsekin miettii hoitejen taloudellista puolta. Innsikulut julkisella on pystytty hoitamaan sivuseikkoina, mutta IVF:n lääkekulut tuntuvat jo oikeasti. Ja jos joudumme jatkamaan yksityisellä niin en todellakaan ymmärrä mistä aiomme repiä rahat.

Mutta IVF mentäisiin vaikka lainarahoilla vaikka opiskelisimmekin. Nyt huvittaa se ajatus, että meidän piti ensin saada ulkoiset seikat kuntoon ennen kuin aloitimme yrityksen. Selittämättöminä voi olla, että meillä olisi ollut erilainen tuuri 25-vuotiaina. Kyllä se raha olisi jostain vain järjestetty opiskellesakin.

 

Töissä oltiin molemmat kun hoidot alkoivat (ja ollaan edelleen )
Mies ei juurikaan rahaa mieti. Se olen minä joka siitä on murehtinut. Oli se rahanmeno aikamoinen shokki. Mutta onneksi siitä selvittiin. Vielä olis kaikki polimaksut ja toimenpidemaksu tulematta. Ihmetyttää missä ne viipyy!! Tulee kaikki tietty kerralla :kieh:

 

Meillä myös mies töissä ja minä vielä opiskelen. Me ollaan puhuttu tulevista hoitokustannuksista jonkin verran, ja todettu yhdessä, että tiukan paikan tullen otamme vaikka lainaa. Itse en koe, että raha olisi ongelma, lähinnä mietityttää se onko meillä niin "kiiretön ja vakaa" elämäntilanne kuin hoidot edellyttävät. No uskon kuitenkin, että asioilla on tapana järjestyä.

 

Meillä molemmat ollaan töissä oltu koko 3v mitä tätä hoito/selvittelyrumbaa on kestänyt.Mies on myyntipuolella ja minä hoitoalalla.Rahallisesti ollaan pärjätty kun oli säästöjä olemassa ennen hoitoja.

 

Töissä ollaan molemmat, eikä vielä ole tullut rahasta sen suurempi ongelma, mutta jos joudutaan seuraavaksi siirtymään IVF:ään niin sitten tulee tiukempaa. Lääkekatto on jo tullut täyteen, joten saadaan loppuvuosi lääkkeet hintaan 1,50 ?, se auttaa jo huomattavasti. Hirveän kalliita on noi lapsettomuuslääkeet! Ollaan yritetty olla ajattelematta rahaa sen suuremmin, tuntuu, että tässä lapsettomuudessa on ihan tarpeeksi ongelmaa muutenkin. :'(

 

Kun hakeuduttiin tutkimuksiin olin työtön, mies töissä. Ensimmäisen ICSIn aikaan olin opiskelija ja 2.ICSIn aikaan taas työtön. Viimeisimmän PASsin aikaan (josta raskauduin) olin töissä.

Aluksi sitä kamalasti suunnitteli kaiken sen mukaan, jos kohta raskautuisi. Lopulta todettiin ettei siinä ole mitään järkeä ja on tehty tulevaisuuden suunnitelmia sen hetkisen (lapsettoman) elämän tilanteen mukaan. Ainahan asiat voi uusiksi suunnitella, kun tilanteet muuttuvat
Rahaa ei kamalasti mietitty. Jonkin verran keskusteltiin siitä paljon ollaan hoitoihin valmiita laittamaan. Mutta oikeastaan katsottiin hoito kerrallaan. Ja kai sitä olisi ensin tingitty joistain muista menoista, kuin hoidoista.

 

Me ollaan molemmat töissä, eka ivf oli nyt kesäkuun alussa ja samana päivänä ku raskaustestistä tuli nega niin klinikkalasku tipahti postiluukusta, ja itku senku ylty...Mutta eikait se auta murehtia tuota rahan menoa kunhan vaan joku päivä saa oman vaavin kainaloon niin on varmasti joka lantin arvoinen.

 

Mieheni on vakituisessa työssä, minä olin aluksi vain tuuraamassa koko ajan oli töitä, nykyään vakityö. Me ei koskaan mietitty hoitoihin kuluvaa rahasummaa. odotimme vain omaa vuoroamme lapsen saamiseen. jos tulee se maksukatto täyteen vuoden aikana, niin silloin saa ilmaiset lääkkeet ja hoidot.

 

Tässä huomautus PMS:n keskeltä:

Kun luen näitä meidän juttuja, niin tulee sellainen olo, että mielettömän nöyrää porukkaa. Aivan kuin meistä tuntuisi, että rahanmenoa ei saisi ajatella: Ihmiset eivät mieti rahaa vaan ovat valmiita huitaisemaan muutaman etelänmatkan verran vuodessa tuosta vain. Ja todennäköisesti harvalla meistä on niin kova liksa, että 5 ivf hoitoa yksityisellä vuodessa ei tunnu missään.

Sen lisäksi, että tässä joutuu tuskailemaan lapsettomuuden kanssa, saa vielä tuskailla sitä kun rahaa heitetään kankkulan kaivoon. Siis totta kai onnistunut lopputulos maksaa kaiken miljoonasti takaisin, mutta kun siitä ei voi olla ikinä varma, ja suurin osa ihmisistä saa sen lopputuloksen ilmaiseksi. :x Ja tilastojen valossa oma tilanne näyttää siltä, että hoidoista ei juuri ole apua. Ainoa oikeudenmukaisuus minkä keksin on se, että lapsettomuus on niin järkyttävän kamalan hirveää, että yks tonni apteekkiin silloin tällöin ei ole mitään sen rinnalla. Tosin sillä nuolis haavojaan biitsillä parin viikon ajan jossain. Jossain missä ei ole lapsia.Jos joku tietää maailman kolkan missä ei ole isoja mahoja tai lapsia niin kertokaa. Tämä viettää joulun siellä.

 

ollaan nyt vuosi oltu hoidoissa tai oikeastaan jo 2 vuotta. Ennen hoitojen alkua olin töissä, sitten pääsin Sairaaanhoitajakouluun ja nyt ollaan sitten hoidoissa oltu ja koulussa ja vähän töissäkin. Täytyy kyl myöntää että tammikuussa ku opintolaina tuli, niin maksoin sillä kaikki nuo injisoitavat hormoonit (856,17e) jäi vielä jopa 40e koulukirjoihin....
Ehkei kovin viisasta mutta haluan lapsen. Opintolainaa onneksi saa maksaa kauemmin takaisin.

 

Me ollaan tähän mennessä oltu hoidoissa yksityisellä, mutta nyt alettu miettimään kun pitäis siirtyy IVF:ään että mistä rahat? Muuten voisin ihan hyvin olla julkisella puolella hoidoissa mutta lääkäriaikoja on vaikea sovittaa työvuoroihin ja mulla ainakin sellanen työ ettei voi noin vain olla poissa. Siksi ollaan tähän asti mielummin maksettu enemmän ja pidetty tää asia omana tietonamme. Miten teillä muilla? Ootteko saaneet hyvin sovittua aikoja julkisella puolella?

 

Joopa joo, ei TAYSissa ainakaan paljon vastaanottoajoista neuvotella. Sekä mieheni että minä ollaan suht hyväpalkkaisissa hommissa, joten rahanmeno ei toistaiseksi ainakaan hirvitä. Eniten ärsyttää selitellä poissaoloja milloin milläkin verukkeella keskellä päivää. Etenkin syksy arveluttaa kun töissä on kiire ja ivf:n takia saa rampata monta kertaa ultrassa jne.

Me ollaan jo alustavasti mietitty kv-adoptiota ja se vasta maksaakin Niihin kuluihin verrattuna julkisen puolen hoito ja lääkkeet Kela-helpotuksilla on pieni menoerä.