Millainen ANOPPI sinulla on?Oletteko koskaan ottaneet yhteen/riidelleet ja miten?

Minun kaamea anoppi puolustelee aina poikaansa.Olenki lopettanut yhteydenpidon

 

Miulla on ihana anoppi,ei meillä oo riitoja ollu.Mielellään käyn anoppilassa.Siulla on huono tuuri anopin suhteen.

 

Minun anoppi on alkoholisti. Alkuun jaksoin vastata hänen puheiluihin ja kuunnella haukkumisia,mutta sitten vain tuli mitta täyteen. Viimeinen niitti asioihin oli se,kun anoppi päätti varastaa meiltä,joten nykyään anopilla ei ole mitään asiaa meille,emmekä ole tekemisissä.

 

Mulla kans ihana anoppi. Määrätietoinen, hyvin vahvat mielipiteet omaava mut kun suodattaa osan jutuista niin tullaan mahtavasti toimeen. Ja on hänen neuvoissaan hyvin usein ollut perääkin, mutta en mä nyt tarkotuksella mielistele tai tee niinkuin hän toivoisi mut käyn usein ilman miestänikin anopin ja appiukon luona, toisessa päässä Suomea.

 

Mulla anoppi asuu n.100km päässä ja on nähny esikoista(nyt 10v)muutamia kertoja,kolmea nuorinta ei oo nähny ollenkaan....sentään jokaisen lapsen syntymästä oon ilmoittanu!!!Mieheni ei ole äitinsä kanssa tekemisissä ollenkaan.

 

Huonot välit. Ei tulla ollenkaan toimeen keskenämme (ainut ihminen, jonka kanssa en tule toimeen). Hän on ilkeä ja omahyväinen ihminen, jonka kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä.

 

Emme ole koskaan riidelleet anopin kanssa, ei ole ollut tarvetta. Ihan mukava on, joskin turhan hössö välillä. Ostaa mulle aina synttäri- ja joululahjan, kysyy mieheltä mitä toivoisin Käydään noin kerran viikossa anoppilassa kylässä.

 

AIvan loistavan ihana anoppi! Ei sen kanssa vois saada edes riitaa aikaseksi.
Harmittaa oikein hänen puolestaan, kun hänen toinen miniä, kiinalainen, kohtelee anoppi kuin ovimattoa

 

Huonot välit. Ei tulla ollenkaan toimeen keskenämme (ainut ihminen, jonka kanssa en tule toimeen). Hän on ilkeä ja omahyväinen ihminen, jonka kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä.

ihan kuin meillä..haukkuu oman poikansa minut ja meidän lapset ja myös minun ed, liitosta olevat lapset ..oma poika tienannut sille metsä hommista 70 000e ja täss on kiitos me ei koskaan pyydetä siltä mitään..

 

Mun anoppi on ihan hirveän arka eikä oikein koskaan juttele mitään mun kanssa tai meidän lapsen 1,5v kanssa. Nähdään ehkä kerran kuussa, aina ei niinkään usein. Asuu kyllä lähellä, 10km päässä. Ei olla koskaan soiteltu. Jutellaan tyyliin- onpas hyvä ilma.. Lapselle hän ei uskalla puhua oikein mitään eikä uskalla ottaa syliin, saati sitten hoitaa,leikkiä, syöttää, vaihtaa vaippaa yms. On siis oikeastaan aika näkymätön meidän elämässä. Ollaan tunnettu jo 10v enkä kauheasti ajattele, että meistä tulisi tämän läheisempiä.

 

Ei olla vielä tämän 7v tuttavuuden aikana, mutta ehkä se päivä vielä tulee. Läheltäpiti tilanteita kun on piisannut. On ihan mahdoton sekaantuja ja jotenkin vaan taitaa olla mustis pojastaan.

 

Meillä on ihan asialliset välit. Ei puhuta mistään syvällisistä jutuista. Välimatkasta johtuen nähdään vain muutaman kerran vuodessa. Jos nähtäisiin useammin, meidän välit taitais olla huonot. Anoppi ei välitä pätkääkään meidän kasvatusjutuista vaan jyrää yli, on tosi utelias ja työntää nokkansa joka asiaan eikä pahemminole kiinnostunut kuin itsestään. Kun harvoin nähdään, pystyn katsomaan noita juttuja sormien läpi.

 

Minulla on ihana anoppi. Ei puutu meidän elämään, kyselee vain kuulumisia. Ja kylässä kun ollaan niin ei kyllä puolella sanallakaan puutu meidän kasvatustapoihin, tai muihinkaan tapoihin.
Just äsken soitteli anoppi ja kertoili heidän kuulumisia ja kyseli mitä meille kuuluu =)
Ja ens viikolla mennään heitä katsomaan ja yökylään :heart:

 

Mun anoppi on ihana ihminen! On aidosti kiinnostunut meidän perheestä ja meidän elämästä, sekaantumatta kuitenkaan liikaa. Hössöttää välillä lasten kanssa vähän liikaa ja on kova touhuamaan, mutta en anna sen häiritä. Ihanaa kun joku jaksaa ja kuka sitten jos ei mummo Puhumme paljon asioista ja hänestä on tullut minulle yksi läheisistä ystävistäni <3

 

Aluksi anoppi oli mielestäni ihan kamala. Kävi hermoille todella paljon. Asuttiin tuolloin toisella puolella Suomea ja kun kävi, oli aina koko ajan samassa paikassa kanssani.
Muutettuamme lähemmäs, ollaan tultu todella hyvin juttuun. Hänestä on aina todella paljon apua lasten kanssa ja meillä on todella pitkiä keskusteluja keskenämme. Erottiin miehen kanssa vähän aikaa sitten ja vieläkin anoppi soittelee viikottain ja huomennakin on tulossa kylään luokseni. Voisin sanoa että ihanampaa ihmistä ja anoppia saa hakea! :heart:

 

No mun anoppi asuu n. 1200km päässä ja nähdään keskimäärin joka toinen tai joka kolmas kk, ollaan siellä 4 päivää-2 viikkoa välillä olen yksin pojan (1v 1kk) kanssa siellä sen 2 vk ja ihan hienosti se aika menee.

 

mulla on ihan mukava anoppi. Asuu tarpeeksi kaukana eli ylläri USA:ssa. Tulee pidettyä yhteyttä skypen/sähköpostien kautta. Aina kun ollaan nähty nii ollaan tultu toimeen ja jopa nautittu yhteisestä ajasta. Viimeksi anoppi kiitti mua siitä että olin menny heidän pojan kanssa naimisiin ja liittyny sitä kautta sukuun. Sen mä jopa uskon! harmi vaan ettei poika näe isoäitiään kauhean usein... =/

 

Mulla on ihan kiva anoppi.
En usko että isompaa rittaa saatais aikaiseksi. Anoppi ei puutu meidän asioihin ja se ois asia josta voisin hermostua jos niin olis.

 

Kuollut anoppi. Ei olla riidelty paljon.

 

Ei. Anoppi asuu 300 km päässä. Mut miehen sisko asuu meidän kans samassa taloudessa. Ei oo onneks hänenkään kanssa otettu yhteen.

 

ihan ok. Ei olla oikein samalla aaltopituudella, mutta ystävälliset välit.

 

Mä oon täysin erilainen anoppini kanssa. Hänellä on hyvin huono itsetunto, aina puhuu muista pahaa, on selvästi katkera ja neuvoo jatkuvasti kuinka meidän täytyisi elää. Minusta aika paljon kertoo jo sekin, ettei hänellä ole YHTÄÄN ystävää, ei edes sukulaista. Kestän häntä, mutta en tykkää. Vietämme aikaa anoppilassa lasten vuoksi säännöllisesti,mutta oma-aloitteisesti en ole yhteydessä (mies on) enkä vietä aikaa hänen kanssaan kaksin. Yleensä kuuntelen hänen neuvot jne. hiljaa, ettei tulisi riitaa. Muutaman kerran olen vaan käskenyt lopettamaan jutun, kun sauhu nousee korvista ja itku ollut lähellä, mm imetykseni oli ihan turhaa (korvike olisi ollut terveellisempää) jne....

 

Ihana, kiltti ihminen. Joskus antaa lastenhoitovinkkejä suoraan 60-luvulta, ja ihmettelee miksen noudata niitä. Ja aina ei ymmärrä kaikkia nykyajan juttuja, esim. pojan kokonaan kurahousukangasta olevaa haalaria. Mutta ei ole pahantahtoinen, vaan herttainen mummeli. :heart: