Millä tavalla opit parhaiten? "Kalvosulkeiset"/luennointi,itseopiskelu,havainto-oppiminen?

Siis tätä on vaikea rajata, enkä muista oikeita termejä, mutta liittyisikö tämä nyt sitten oppimistyyleihin ja -metodeihin. Ja en osaa rajata liittyykö tää lapsiin vai aikuisiin.

Mua joskus ärsyttää (mikäpä mua ei ärsyttäisi koskaan) joissain paikoissa tapahtuva havaintoihin perustuva oppiminen. Ok, koululaisen on hyvä katella vaikka koivun oksaa pulpetilla ja tutkia lehtiä jne, mutta sit pienemmillä lapsilla kuulostaa jotenkin typerältä että "Tämä on mustikka. Haistele sitä, maistele, hiero käpäliisi sitä." Ihan kuin jotain aivovammaisia perehdytettäisiin oppimaan, koska Suomessa kaikki muksut kyllä tietävät viimeistään 3-4-vuotiaana mikä on mustikka. Nuo asiat voisi vaan näyttää taululta tai kuvista.

Mä opin ammattiopinnoissani parhaiten siten että oli joku asiantuntija joka kertoo mielenkiintoisesti jostain asiasta, vaikka käyttäisi kalvojakin/power pointtia. Joku joka on tehnyt sitä työtä jo pitkään ja heittää käytännön esimerkkejä.
Sit tykkään perehtyä itse. Mulle on turha kertoa ajo-ohjeita (yleensä jokainen neuvoo ne huonosti), parhaiten löydän kun katson karttapalvelusta. No, navi auttaa.
Mä saatan mennä lukkoon jos joku posmittaa miten joku laite toimii, tykkään kun saan rauhassa ja yksin selata käyttöohjetta.

 

Itse myös opin parhaiten itse kokeilemalla ja testaamalla. Ja sinänsä tuo havannoimalla oppiminen on ihan hyvä keino, mutta jurpot opettajat/kasvattajat hyödyntävät sitä väärissä asioissa. Vähän monimuotoisemmat ilmiöt ja asiat oppii hyvin tuolla havannointimenetelmällä, mutta liian yksinkertaisiin asioihin köytettynä oppimismetodi todellakin on kuin vähä-älyiselle opetusta.

 

Itse myös opin parhaiten itse kokeilemalla ja testaamalla. Ja sinänsä tuo havannoimalla oppiminen on ihan hyvä keino, mutta jurpot opettajat/kasvattajat hyödyntävät sitä väärissä asioissa. Vähän monimuotoisemmat ilmiöt ja asiat oppii hyvin tuolla havannointimenetelmällä, mutta liian yksinkertaisiin asioihin köytettynä oppimismetodi todellakin on kuin vähä-älyiselle opetusta.

Jep...siis tietty jossain lääkiksessä on pakko opiskelijoiden antaa tehdä tutkimuksia itse ja katella luurankoa, mutta jollekin suomalaiselle normitenavalle joku "hiero käpyä käsiisi" tuntuu ihan urpolta.

 

Mä ja lapseni opitaan parhaiten telkkarista. Kirjasta ei pystytä oppimaan mut sellanen aihe mikä on tosi tylsä koulun kirjassa voi olla mielenkiintonen telkkarissa ja se jää mieleen.

 

Minä opin kirjasta lukemalla hiljaa omassa rauhassa. Siksi koulussa oli turha käydä. Sinänsä ihan typerää. Heräät aikaisin ja tuhlaat kahdeksan tuntia koululla. Vihdoin pääset väsyneenä kotiin ja yrität tehdä jotain samalla kun äiti huudattaa telkkaria olohuoneessa ja naapurin kakarat kiljuu. Koulunkäynti pitäisi olla joustavampaa. Nyt se ei ollenkaan sovi itsenäisille oppijoille.

 

Mä ja lapseni opitaan parhaiten telkkarista. Kirjasta ei pystytä oppimaan mut sellanen aihe mikä on tosi tylsä koulun kirjassa voi olla mielenkiintonen telkkarissa ja se jää mieleen.

Mulle oli bilsan kokeissa apua Olipa kerran elämä -sarjasta.

 

Opin parhaiten vahingossa, asioita, jotka ovat kiinnostavia. En opi millään luennoilla yhtään mitään enkä jaksa kuunnella. En opi myöskään kirjoittamalla väkisin yhtään mitään.

 

Mä opin ehkä parhaiten kuuntelemalla.

 

Voi jehna..tekemällä ..lukemalla saa ajatuskipinän..toisaalta taas kuuntelemalla

 

Käytäntö on mulle opettavaisin tapa.

 

Opettelen tekstistä ulkoa ns. listana sanoja jotka kirjoittamalla paperille muistan koko lauseet sinne lisätä. Poimin siis vaikka joka viidennentoista sanoista ja täyttelen loppuun.Tästä en varsinaisesti itse kyllä opi ehkä parhaiten, mutta jos aihe ei kiinnosta, tulee hyvä näinkin.

Jos taas kiinnostaa, opin kyllä hyvin ihan vaan lukemalla aiheen läpi ilman mitään kikkoja.

 

Eihän yhtä opetusmetodia milläään voi pitää parhaana vaihtoehtona aina edes yksilön kannalta, vaan paras metodi riippuu siitä opetettavasta asiasta. Tuntuu itsestä ainakin ihan hölmöltä, että jaetaan ihmiset liian karkeasti erilaisiin oppijoihin - sehän on täysin tapauskohtaista, mikä oppimistyyli mihinkin aiheeseen sopii parhaiten.

Mielenkiintoiset teoriaosuudet itse opin parhaiten kuuntelemalla ja katselemalla - jos asiaa esittelevä luennoitsija (tms) osaa kertoa asiasta hyvin, johdonmukaisesti, mielenkiintoisesti ja käytännön esimerkkien kautta. Toiset asiat taas on opittava tekemällä, ei siinä pelkät teoriat auta, jos pitää vaikka rakentaa jotain monimutkaisempaa ensikertaa. Monissa asioissahan parasta omalla kohdallani on ihan periteinen yhdistelmätekniikka: ensin asiaa käsitellään luennolla, myöhemmin tehdään käytännön töitä asian puitteissa. Tai jos aiheesta on jo käytännön tietoa, niin silloinhan jompikumpi riittää kun voi yhdistää tiedot jo päässä oleviin asioihin. Pelkkä lukeminen ei itselläni jää yleensä päähän - ei välttämättä edes, vaikka asia olisi mielenkiintoinen. Kertauksena tai jo valmiiden pohjatietojen päälle lisätiedon etsiminen sen sijaan toimii lukemallakin.

Se on kyllä teoriassa ihan hyvä, että on alettu ymmärtämään että on olemassa erilaisia oppimistyylejä ja sitä tekemiselläkin oppimista on yritetty ottaa mukaan. Ikävä kyllä sitten osa opettajista ei osaa oikeasti hyödyntää eri metodeja, vaan tapahtuu näitä hölmöjä ylilyöntejä "hiero käpyä naamaan" jne.

Itseäni taas opiskeluaikana häiritsi suunnattomasti väkisin väännetyt muistisäännöt, kun monesti tuntui että itse asian oppiminen olisi ollut paljon helpompaa, kuin muistaa ne opettajan väkisin keksimät ja liian kaukaa haetut "jipot". Samoin koin häiritseväksi ryhmätyöt aiheista, joissa se ryhmätyön tekeminen oli väkisin väännettyä. Oikeissa asioissa ryhmätyöt ovat oikein hyvä juttu - toisissa taas vievät turhaa aikaa, eikä mitään opi. Kaikista kammottavinta ovat olleet "leikkimieliset" kouluttajat. "Nyt pelataan tällainen käytännön peli. Leikitään. Lauletaan. Hassutellaan vähän". Argh! Ja näitä päiväkotimaisia tätejähän löytyy myös aikuiskouluttajsta.. On se kivaa, että on huumori mukana, mutta rajansa hei silläkin, että tehdään aikuisista ihmisistä aivottomia lapsia.

 

Ja jos taas pitää opetella vaikka tilastoista, pistän itselleni muistiin esimerkiksi näin: TK30TM^15K66L99.... Eli vaikka alku on: Tappio kännykkämarkkinoilla oli 30%, tietokoneita myytiin vuonna 2015 15% enemmän kuin edellisvuonna jne...

 

Ja jos taas pitää opetella vaikka tilastoista, pistän itselleni muistiin esimerkiksi näin: TK30TM^15K66L99.... Eli vaikka alku on: Tappio kännykkämarkkinoilla oli 30%, tietokoneita myytiin vuonna 2015 15% enemmän kuin edellisvuonna jne...

Juuri tämä tyyli on taas itselleni se painajainen. Muistaisin paljon helpommin sen ihan alkuperäisen asian, kuin tuonkaltaisen muistisäännön. Mutta kullakin toki on omat keinonsa.

 

Eihän yhtä opetusmetodia milläään voi pitää parhaana vaihtoehtona aina edes yksilön kannalta, vaan paras metodi riippuu siitä opetettavasta asiasta. Tuntuu itsestä ainakin ihan hölmöltä, että jaetaan ihmiset liian karkeasti erilaisiin oppijoihin - sehän on täysin tapauskohtaista, mikä oppimistyyli mihinkin aiheeseen sopii parhaiten.

Mielenkiintoiset teoriaosuudet itse opin parhaiten kuuntelemalla ja katselemalla - jos asiaa esittelevä luennoitsija (tms) osaa kertoa asiasta hyvin, johdonmukaisesti, mielenkiintoisesti ja käytännön esimerkkien kautta. Toiset asiat taas on opittava tekemällä, ei siinä pelkät teoriat auta, jos pitää vaikka rakentaa jotain monimutkaisempaa ensikertaa. Monissa asioissahan parasta omalla kohdallani on ihan periteinen yhdistelmätekniikka: ensin asiaa käsitellään luennolla, myöhemmin tehdään käytännön töitä asian puitteissa. Tai jos aiheesta on jo käytännön tietoa, niin silloinhan jompikumpi riittää kun voi yhdistää tiedot jo päässä oleviin asioihin. Pelkkä lukeminen ei itselläni jää yleensä päähän - ei välttämättä edes, vaikka asia olisi mielenkiintoinen. Kertauksena tai jo valmiiden pohjatietojen päälle lisätiedon etsiminen sen sijaan toimii lukemallakin.

Se on kyllä teoriassa ihan hyvä, että on alettu ymmärtämään että on olemassa erilaisia oppimistyylejä ja sitä tekemiselläkin oppimista on yritetty ottaa mukaan. Ikävä kyllä sitten osa opettajista ei osaa oikeasti hyödyntää eri metodeja, vaan tapahtuu näitä hölmöjä ylilyöntejä "hiero käpyä naamaan" jne.

Itseäni taas opiskeluaikana häiritsi suunnattomasti väkisin väännetyt muistisäännöt, kun monesti tuntui että itse asian oppiminen olisi ollut paljon helpompaa, kuin muistaa ne opettajan väkisin keksimät ja liian kaukaa haetut "jipot". Samoin koin häiritseväksi ryhmätyöt aiheista, joissa se ryhmätyön tekeminen oli väkisin väännettyä. Oikeissa asioissa ryhmätyöt ovat oikein hyvä juttu - toisissa taas vievät turhaa aikaa, eikä mitään opi. Kaikista kammottavinta ovat olleet "leikkimieliset" kouluttajat. "Nyt pelataan tällainen käytännön peli. Leikitään. Lauletaan. Hassutellaan vähän". Argh! Ja näitä päiväkotimaisia tätejähän löytyy myös aikuiskouluttajsta.. On se kivaa, että on huumori mukana, mutta rajansa hei silläkin, että tehdään aikuisista ihmisistä aivottomia lapsia.

Totta, esim. isoissa asiakokonaisuuksissa tietty on eri metodit kuin pienissä, eikä kaikkia Suomen historian vaiheita voi vaikkapa havainnoiden oppia.

Hassuttelevat aikuiskouluttajat on kyllä ihan syvältä.

 

Juuri tämä tyyli on taas itselleni se painajainen. Muistaisin paljon helpommin sen ihan alkuperäisen asian, kuin tuonkaltaisen muistisäännön. Mutta kullakin toki on omat keinonsa.

No joo nyt kun itse katson sitä kirjoitettuna niin näyttää kauhealta. Ei se pään sisällä ole tuon näköinen.