Millä tapaa polyamorisessa perheessä kasvaminen on haitallisempaa lapsille, kuin uusperheessä kasvaminen?

Jos et tajunnut tuossa esimerkissä mitä eroa on kolarilla ja turvattomuudella, en pysty tässä polyamoriakeskustelussakaan selittämään, miten minä puhun koko ajan eri asiasta kuin sinä.

Olen siis koko ajan puhunut niiden erilaisten ongelmien ilmenemismuotojen määrästä ja ihmisten välisten kontaktien määrästä, en ongelmien määristä yhteensä. Jos vielä heitetään pieni pätkä rautalankaa. Ajattele jos sinulla on neljä kissaa ja kaverillasi kaksi kissaa ja kaksi koiraa. Teillä on yhtä paljon eläimiä yhteensä, mutta kaverillasi on erilaisia eläinlajeja enemmän. Ymmärrätkö? Tämän selvemmin en osaa enää selittää.

Ja on mielestäni ristiriitaista sanoa, että polyamorisessa suhteessa elävät ovat joustavampia jne, jos se ei polyamorisessa suhteessa edes olisi tarpeen, koska sehän on ihan yhtä helppo kuin normaali parisuhde.

Sinä puhut teoriasta, luuloista ja omista uskomuksistasi. Minä puhun kokemuksesta. Kummalla luulet olevan paremmin tietoa aiheesta?

 

Ei ole lapsille hyväksi! Se on sairaus, niin kuin houmouskin.

 

Sairasta!

 

Mä en edelleenkään ymmärrä säpäleen näkökulmaa. Kukaan kun ei missään vaiheessa ole väittänyt etteikö polyamorisessa suhteessa ole ongelmia. Se paljonko niitä on ja kuinka ylitsepääsemättömiä ne on riippuu varmaan ihan suhteessa olevista ihmisistä aivan samalla tavalla kuin kahden ihmisen suhteessakin.

Kukaan ei ole myöskään väittänyt, että polyamorisessa suhteessa olisivat jotain yli-ihmisiä vaan, että ihmiset jotka vapaaehtoisesti hakeutuvat tällaiseen suhteeseen ovat varmaan keskimäärin ihmisiä, joille sellainen suhde sopii.

Se, että suurempi määrä ihmisiä tarkottaisi automaattisesti myös enemmän ongelmia on melko naurettava väite sekin. Onko kolmen lapsen perheessä aina automaattisesti hankalampaa kuin yhden lapsen perheessä? Vai voisiko asiaan vaikuttaa vaikkapa vanhempien voimavarat ja lasten temperamentti?

 

Ja polyamorisessa suhteessa elävät vanhemmat ovat automaattisesti kaikissa maailman asioissa avarakatseisia? Miten minusta tuo kapeakatseisuus voi hyvinkin olla mahdollista myös polyamorisissa suhtessa? Siis (huom!) mahdollista, ei todennäköistä.

Ajoinkin takaa tuossa sitä, että, niinkuin sinä sanot että ongelmia on enemmän, kun väkeä on enemmän, myös sitä avarakatseisuutta ja erillaisten asioiden ymmärtämistä on myös enemmän kun ihmisiä on enemmän?

 

[QUOTE="vieras";26140975]Mä en edelleenkään ymmärrä säpäleen näkökulmaa. Kukaan kun ei missään vaiheessa ole väittänyt etteikö polyamorisessa suhteessa ole ongelmia. Se paljonko niitä on ja kuinka ylitsepääsemättömiä ne on riippuu varmaan ihan suhteessa olevista ihmisistä aivan samalla tavalla kuin kahden ihmisen suhteessakin.

Kukaan ei ole myöskään väittänyt, että polyamorisessa suhteessa olisivat jotain yli-ihmisiä vaan, että ihmiset jotka vapaaehtoisesti hakeutuvat tällaiseen suhteeseen ovat varmaan keskimäärin ihmisiä, joille sellainen suhde sopii.

Se, että suurempi määrä ihmisiä tarkottaisi automaattisesti myös enemmän ongelmia on melko naurettava väite sekin. Onko kolmen lapsen perheessä aina automaattisesti hankalampaa kuin yhden lapsen perheessä? Vai voisiko asiaan vaikuttaa vaikkapa vanhempien voimavarat ja lasten temperamentti?[/QUOTE]

No näköjään sitä näkökulmaa on vaikeaa ymmärtää, kun se nyt otetaan niin helkkarin vakavasti. Tämä on vain teoreettista eri suhdemuotojen vertailua eikä jokaista polyamorisessa suhteessa elävän kuvailua. Ehkä teidän olisi helpointa ajatella tämä näkökulma siten, että jos ajatellaan jotain satunnaista henkilöä x (josta ei tiedetä mitään, luonteenpiirteitä, elämänasennetta, seksuaalista suuntautuneisuutta tms), millaisia ongelmia voidaan kuvitella tulevan vastaan tavallisessa parisuhteessa ja sitten taas toisaalta polyamorisessa suhteessa, niin kyll uskallan väittää, että enemmän mietittäviä asioita on siinä polyamorisessa suhteessa. Se on sitten ihan eri asia, miten erilaiset ihmiset näitä asioita pystyvät käsittelemään.

En ole väittänyt, että niitä ongelmia automaattisesti olisi enemmän, vaan niitä mahdollisiä tilanteita, joista voi ongelmia syntyä on enemmän. Tuo lapsiperhe-esimerkki on todella hyvä tähän kohtaan. Eli itsekin jotenkin ymmärrät, että kolme lasta kuulostaa äkkiseltään hankalammalta kuin kaksi lasta, näin karkeasti ottaen. Pitää huolehtia kolmen lapsen tarpeista, aikaa menee enemmän lähes jokaiseen asiaan, rahaa menee enemmän, sisarusten välillä voi syntyä enemmän riitoja, koska vaikka kaksi leikkiikin sovussa on vielä kolmas sisarus, jonka kanssa ei leikit ehkä sujukaan. Kuitenkaan tämä karkea ajattelu ei tarkoita sitä, että automaattisesti kaksilapsisen perheen x elämä olisi helpompaa kuin kolmilapsisen perheen y elämä.

Mutta tuskin kovinkaan moni menisi sanomaan sille kaksilapsisen perheen x äidille, jos hän kokee elämän hankalaksi, että hankipas nyt vielä kolmas lapsi, niin kyllä se siitä, vaan mieluummin ajatellaan päinvastoin, että jos on noin hankalaa tuo elämä, niin miksiköhän teki tuota toistakaan lasta tai äiti voi itse jopa ajatella, että miten ihmeessä meninkin tekemään kaksi lasta.

Ja mistä nämä erot johtuvat. Juuri siitä, että ihmiset ovat erilaisia. Minun on vaan aika vaikea vain uskoa, että polyamorisessa suhteessa elävät olisivat niin homogeeninen joukko, että kaikilla olisi juuri samanlaiset luonteenpiirteet, arvomaailmat ja kiinnostuksen kohteet, ettei "turhia" ongelmia mistään synny. Tämän voin kyllä myöntää olevan mielipidekysymys ja voin tietysti olla totaalisen väärässä, mutta minä en vain jaksa uskoa tähän, vaikka monet muut sen tuntuvat uskovan.

 

Ajoinkin takaa tuossa sitä, että, niinkuin sinä sanot että ongelmia on enemmän, kun väkeä on enemmän, myös sitä avarakatseisuutta ja erillaisten asioiden ymmärtämistä on myös enemmän kun ihmisiä on enemmän?

Niin voihan sen noinkin ajatella. Minä vaan en miellä polyamorisen suhteen jäsenien yhteenlaskettuja ajatuksia automaattisesti kaikkien jäsenien yhteisiksi ajatuksiksi. Jos joku esimerkiksi tykkää salmiakista, toinen suklaasta ja kolmas hedelmäkarkeista, ei voi mielestäni sanoa, että kaikki tykkäävät kaikista karkeista. Tosin eri näkökulmat ovat varmasti kattavasti edustettuina, mutta takaako se sen, että aina saadaan asioihin yhteisymmärrys. Jos joku aihe on muiden kohdalla ongelma, riittääkö se, että porukassa on yksi, jolle asia ei ole ongelma, viemään ongelman pois.

 

[QUOTE="a p";26137839]Sinä puhut teoriasta, luuloista ja omista uskomuksistasi. Minä puhun kokemuksesta. Kummalla luulet olevan paremmin tietoa aiheesta?[/QUOTE]

Niin sinulla on sitä käytännön kokemusta, enkä sitä ole tässä mihinkään muuttamassakaan. Ei se ole kuitenkaan mitenkään ristiriidassa tämän minun kirjoittelemani järkeilyn kanssa. Koetko sinä nyt jotenkin, että minä olen määrittelemässä sinun suhdettasi hankalaksi tai jollain tavalla arvostelemassa sitä? Jos näin on käynyt, pyydän anteeksi. Se ei ole ollut tarkoitukseni.

Yritän vain ajatella ja selittää tätä suhdemuotoa teoreettisesti. Millaisilla palikoilla millä taktiikalla sitä pitää rakentaa. Olen sitä mieltä, että se on vaikeampi rakentaa, mutta ei se silti tee siitä lopputuloksesta yhtään sen heikompaa, kuin tavallisestakaan parisuhteesta, mutta toisaalta ei välttämättä kestävämpääkään.

 

Niin sinulla on sitä käytännön kokemusta, enkä sitä ole tässä mihinkään muuttamassakaan. Ei se ole kuitenkaan mitenkään ristiriidassa tämän minun kirjoittelemani järkeilyn kanssa. Koetko sinä nyt jotenkin, että minä olen määrittelemässä sinun suhdettasi hankalaksi tai jollain tavalla arvostelemassa sitä? Jos näin on käynyt, pyydän anteeksi. Se ei ole ollut tarkoitukseni.

Yritän vain ajatella ja selittää tätä suhdemuotoa teoreettisesti. Millaisilla palikoilla millä taktiikalla sitä pitää rakentaa. Olen sitä mieltä, että se on vaikeampi rakentaa, mutta ei se silti tee siitä lopputuloksesta yhtään sen heikompaa, kuin tavallisestakaan parisuhteesta, mutta toisaalta ei välttämättä kestävämpääkään.

Yritit ajatella suhdemuotoa teoreettisesti, mutta etkö nyt YMMÄRRÄ, että teoriasi on päin honkia?! Koska et tajua polyamorisuutta kunnolla, et tajua myöskään miten kaikki ne pienemmät siihen liittyvät seikat vaikuttavat kokonaisuuteen jne.

Kaikki polyamoriset eivät ole samanlaisia, kuten eivät kaikki monoamorisetkaan, MUTTA tiettyä luonteenlaatua ja tiettyjä piirteitä voi yleistää esintyyvän paljon tai vähän. Polyt eivät esim ole kovinkaan mustasukkaisia, kun taas moni mono on.

 

jos ajatellaan jotain satunnaista henkilöä x (josta ei tiedetä mitään, luonteenpiirteitä, elämänasennetta, seksuaalista suuntautuneisuutta tms), millaisia ongelmia voidaan kuvitella tulevan vastaan tavallisessa parisuhteessa ja sitten taas toisaalta polyamorisessa suhteessa, niin kyll uskallan väittää, että enemmän mietittäviä asioita on siinä polyamorisessa suhteessa.

Olet väärässä.

Kuka tahansa ei pysty polyamoriseen suhteeseen tai viihdy sellaisessa. Kuka tahansa ei myöskään pysty monoamoriseen suhteeseen tai viihdy sellasessa.

Esim:
Henkilölle A voi POLYamorinen suhde olla vaikea, aiheuttaa paljon ongelmia, eikä hän näinollen viihdykkään. Henkilö A viihtyy parisuhteessa yhden ihmisen kanssa ja se on hänelle myös helpompaa eikä aiheuta päänvaivaa.

Kun taas:
Henkilölle B voi monoamorinen suhde olla vaikea, aiheuttaa paljon ongelmia, eikä hän näinollen viihdykkään. Henkilö B viihtyy monisuhteessa useamman ihmisen kanssa ja se on hänelle myös helpompaa eikä aiheuta päänvaivaa.

 

Ehkä pahimmillaan polyamorisessa perhemuodossa asuvalla ja elävällä lapsella voi olla useampi hänestä huolehtiva ja välittävä aikuinen. Sepä vasta karmeaa!

 

[QUOTE="a p";26142837]Yritit ajatella suhdemuotoa teoreettisesti, mutta etkö nyt YMMÄRRÄ, että teoriasi on päin honkia?! Koska et tajua polyamorisuutta kunnolla, et tajua myöskään miten kaikki ne pienemmät siihen liittyvät seikat vaikuttavat kokonaisuuteen jne.

Kaikki polyamoriset eivät ole samanlaisia, kuten eivät kaikki monoamorisetkaan, MUTTA tiettyä luonteenlaatua ja tiettyjä piirteitä voi yleistää esintyyvän paljon tai vähän. Polyt eivät esim ole kovinkaan mustasukkaisia, kun taas moni mono on.[/QUOTE]

No tuo mustasukkaisuus on taas yksi esimerkki, että polyamoriseen suhteeseen ryhtyvältä vaaditaan jotain tiettyä ominaisuutta, kun taas tätä samaa ominaisuutta (tai ominaisuuden puutetta) ei välttämättä monoamoriselta vaadita. Eli henkilöltä vaaditaan enemmän tietynlaisia ominaisuuksia, jos aikoo polyamoriseen suhteeseen.

 

[QUOTE="a p";26142938]Olet väärässä.

Kuka tahansa ei pysty polyamoriseen suhteeseen tai viihdy sellaisessa. Kuka tahansa ei myöskään pysty monoamoriseen suhteeseen tai viihdy sellasessa.

Esim:
Henkilölle A voi POLYamorinen suhde olla vaikea, aiheuttaa paljon ongelmia, eikä hän näinollen viihdykkään. Henkilö A viihtyy parisuhteessa yhden ihmisen kanssa ja se on hänelle myös helpompaa eikä aiheuta päänvaivaa.

Kun taas:
Henkilölle B voi monoamorinen suhde olla vaikea, aiheuttaa paljon ongelmia, eikä hän näinollen viihdykkään. Henkilö B viihtyy monisuhteessa useamman ihmisen kanssa ja se on hänelle myös helpompaa eikä aiheuta päänvaivaa.[/QUOTE]

Eli ihan oikeastiko polyamorista ahdistaa, jos kumppaneita on vain yksi. Sen yhden kanssa suhde ei voi toimia, jos ei ole kolmatta osapuolta? Eli parempi sitten olla ilman suhdetta kokonaan?

 

Tässä taitaa nyt muuten olla ajatusmalleissa se ero, että minä näen ihmissuhteet sidoksina, joihin vaaditaan vähän vaivaa, kun taas toisten mielestä se on ilmeisesti vain voiman lähde ja kaikki sujuu kuin itsestään. Eli minä katson tätä asiaa siitä "vaivannäön" näkökulmasta, kun toiset katsovat siitä näkökulmasta, että paljon ihmissuhteita voi vain tuoda itselle hyvää. Eli pessimistinä ajattelen niitä suhteiden mahdollisesti mukanaan tuomiaan ongelmia, enkä osaa ajatella, että se suhteiden määrä sinällään toisi enemmän onnea elämään.

 

Tässä taitaa nyt muuten olla ajatusmalleissa se ero, että minä näen ihmissuhteet sidoksina, joihin vaaditaan vähän vaivaa, kun taas toisten mielestä se on ilmeisesti vain voiman lähde ja kaikki sujuu kuin itsestään. Eli minä katson tätä asiaa siitä "vaivannäön" näkökulmasta, kun toiset katsovat siitä näkökulmasta, että paljon ihmissuhteita voi vain tuoda itselle hyvää. Eli pessimistinä ajattelen niitä suhteiden mahdollisesti mukanaan tuomiaan ongelmia, enkä osaa ajatella, että se suhteiden määrä sinällään toisi enemmän onnea elämään.

Koko elämää voi katsoa joko positiivisesti tai negatiivisesti. Voithan sinä katsoa tavallistakin parisuhdetta niin, että siinä on niin paljon vaivannäköä että parempi olla yksin. Minä keskityn mielummin niihin hyviin puoliin.

 

Ja mistä nämä erot johtuvat. Juuri siitä, että ihmiset ovat erilaisia. Minun on vaan aika vaikea vain uskoa, että polyamorisessa suhteessa elävät olisivat niin homogeeninen joukko, että kaikilla olisi juuri samanlaiset luonteenpiirteet, arvomaailmat ja kiinnostuksen kohteet, ettei "turhia" ongelmia mistään synny. Tämän voin kyllä myöntää olevan mielipidekysymys ja voin tietysti olla totaalisen väärässä, mutta minä en vain jaksa uskoa tähän, vaikka monet muut sen tuntuvat uskovan.

Edelleenkään kukaan ei ole väittänyt etteikö polyamorisessa suhteessa syntyisi ongelmia. Mutta minkä ihmeen takia ihminen olisi polyamorisessa suhteessa jos se on yhtä helvettiä koko ajan? Polyamoriseen suhteeseen kuin kuitenkin lähdetään vapaaehtoisesti ja se ei edes ole mitenkään hyväksyttävä vaihtoehto kuten tästäkin ketjusta näkee eli elämä olisi paljon helpompaa monosuhteessa. Keskimäärin polyamorisessa suhteessa olevat siis ovat ihmisiä, joille sellainen suhde sopii. Se ei tarkoita etteikö suhteessa olisi ongelmia ja voi olla polyamorisia suhteita, joissa elämä on täyttä helvettiä, mutta keskimäärin polyamorisessa suhteessa olevat ihmiset ovat ihmisiä, joille kyseinen suhde sopii hyvin jolloin suhteessa ei ole sen enempää ongelmia mitä perusmonosuhteessa.

 

No tuo mustasukkaisuus on taas yksi esimerkki, että polyamoriseen suhteeseen ryhtyvältä vaaditaan jotain tiettyä ominaisuutta, kun taas tätä samaa ominaisuutta (tai ominaisuuden puutetta) ei välttämättä monoamoriselta vaadita. Eli henkilöltä vaaditaan enemmän tietynlaisia ominaisuuksia, jos aikoo polyamoriseen suhteeseen.

Ei henkilöltä VAADITA mitään ominaisuuksia, niitä vain on. Ei homo-mieheltäkään VAADITA sitä, että hän tykkää muista miehistä, vaan hän on syntynyt sellaiseksi - ei sitä varten tarvitse nähdä mitään vaivaa.

Yksiavioiselta taas kyllä VAADITAAN esim täydellistä sitoutumista yhteen ihmiseen, vaikka lähes jokaisessa pitkässä parisuhteessa tulee muitakin ihastumisia ajan mittaan...

 

[QUOTE="vieras";26143407]Koko elämää voi katsoa joko positiivisesti tai negatiivisesti. Voithan sinä katsoa tavallistakin parisuhdetta niin, että siinä on niin paljon vaivannäköä että parempi olla yksin. Minä keskityn mielummin niihin hyviin puoliin.[/QUOTE]

Eiköhän erot ylipäätään tarkoita sitä, että sitä vaivannäköä on kertynyt pikkaisen liikaa. Ei ole mielestäni mikään harvinainen juttu. Tarkoitin myös tätä keskustelua, kun jotenkin ne mahdolliset järjellä ajateltavat ongelmat ohitetaan siten, että "ei kaikissa suhteissa ole niin, ei kaikki ihmiset ajattele niin", mikä ei mielestäni oikeuta tässä keskustelun tasolla sulkemaan niitä asioita kokonaan pois. Mutta kai monet sitten ajattelevat mieluummin (ihan vain teoriankin tasolla) siten, että ongelmat ovat vasta sitten kun ne tulevat vastaan, eikä niitä sitä ennen kannata miettiä.

 

Eli ihan oikeastiko polyamorista ahdistaa, jos kumppaneita on vain yksi. Sen yhden kanssa suhde ei voi toimia, jos ei ole kolmatta osapuolta? Eli parempi sitten olla ilman suhdetta kokonaan?

Ei.

Polya ahdistaa suhde ihmiseen, joka kokee oikeudekseen omistaa toisen niin kokonaan, ettei muita seurustelusuhteita enää sallita. Tai jos kyseessä on tietoinen ja harkittu valinta, saattaa se toimia, mutta monesti ei kovinkaan pitkään.

Itsekin elin parisuhteessa pitkään, ennenkuin kolmas osapuoli tuli kuvioihin. Ennen parisuhdetta taas olin sinkkuna pitkään, ennenkuin nykyiseen aviopuolisooni tutustuin.

 

[QUOTE="a p";26109878]Siis miten niin ei "epävakaa" tilanne ole mahollinen tai todennäkönen PARIsuhteessa...? Ottaen huomioon ero- ja avioerotilastot...?[/QUOTE]

Täh, luuletko että ne polyamoriset suhteet rekisteröidään ero- ja avioerotilastoihin? Typerää edes verrata, kun ei niitä voi verrata. Ihan niin kuin niissä polyamorisissasuhteissa ei erottaisi. Sitäkään mä en ymmärrä, että polyamorisessa suhteessa on monta lasta rakastavaa aikuista, on äiti ja isä, Seppo ja Teppo sedät, mutta jos ydinperhe eroaa, äidillä on uusi mies ja isällä uusi nainen, he eivät sitten millään tasolla rakastakkaan lapsia, heillä on edelleen vain kaksi rakastavaa vanhempaa. Mihin perustuu väite, että lapsella on enemmän rakastavia vanhempia polyamorisessa suhteessa kuin uusperheessä, periaatteessa uusperheen vanhempien lukumäärä voi olla jopa 4 kuin polyamorisessa vain 3?

Eihän nämä ihmiset siihen polyamoriseen suhteeseen tule lasten takia, vaan omia tarpeitaan tyydyttämään, kun taas monesti uusperheissä, jo ennen kuin niihin ryhdytään ajatellaan lapsen parasta. Ja mikä estää Seppo-setää eroamasta polyamorisesta suhteestanne? Tai mikä estää sun miestäs rakastumasta Kerttu-tätiin, haluaakin jatkossa vain elää hänen kanssaan, ei teidän muiden? Vaikka mustasukkaisuutta polyamorisessa suhteessa ei olisikaan, vaikka polyamorisessa suhteessa ei oli parisuhteen "normaali" ongelmia, niin eihän se poly -sana siinä edessä estä kuitenkaan niitä "normaali" ongelmia muodostumasta.

 

[QUOTE="vieras";26143439]Edelleenkään kukaan ei ole väittänyt etteikö polyamorisessa suhteessa syntyisi ongelmia. Mutta minkä ihmeen takia ihminen olisi polyamorisessa suhteessa jos se on yhtä helvettiä koko ajan? Polyamoriseen suhteeseen kuin kuitenkin lähdetään vapaaehtoisesti ja se ei edes ole mitenkään hyväksyttävä vaihtoehto kuten tästäkin ketjusta näkee eli elämä olisi paljon helpompaa monosuhteessa. Keskimäärin polyamorisessa suhteessa olevat siis ovat ihmisiä, joille sellainen suhde sopii. Se ei tarkoita etteikö suhteessa olisi ongelmia ja voi olla polyamorisia suhteita, joissa elämä on täyttä helvettiä, mutta keskimäärin polyamorisessa suhteessa olevat ihmiset ovat ihmisiä, joille kyseinen suhde sopii hyvin jolloin suhteessa ei ole sen enempää ongelmia mitä perusmonosuhteessa.[/QUOTE]

Niin keskimäärin ovat sellaisia ja sellaisia. Kyllä. Mutta jos irroitetaan ne polysuhteen vaatimukset siitä keskimääräisestä polysuhteeseen lähtevästä ihmisestä ja ajatellaan pelkästään niitä ominaisuuksia.

Jos ajatellaan vaikka jotain hankalaa "rakettitiedettä". Alalle hakeutuu varmaan keskimäärin sellaiset henkilöt, jotkä ovat erityisen nerokkaita eikä alan asioita ole vaikeaa ymmärtää. Se että alalla työskentelevät menestyvät alalla ihan hyvin ilman mitään suurempia ongelmia, ei tee siitä alasta yleisesti katsoen helpompaa kuin vaikka jotain kaupan kassan työ, vaikka ne nerokkaat rakettitieteilijät eivät asiakaspalveluun pystyisikään. (Ja turha suuttua, olen itsekin kaupan kassa ) Eli kun katsotaan objektiivisesti pelkästään sitä rakettitiedettä, se on jotain todella monimutkaista ja se vaatii ihmiseltä paljon osaamista, vaikka subjektiivisesti katsoen rakettitieteilijöiden mielestä se on ihan helppoa eikä heillä ole työssään minkäänlaisia ongelmia.

 

[QUOTE="a p";26143491]Ei.

Polya ahdistaa suhde ihmiseen, joka kokee oikeudekseen omistaa toisen niin kokonaan, ettei muita seurustelusuhteita enää sallita. Tai jos kyseessä on tietoinen ja harkittu valinta, saattaa se toimia, mutta monesti ei kovinkaan pitkään.

Itsekin elin parisuhteessa pitkään, ennenkuin kolmas osapuoli tuli kuvioihin. Ennen parisuhdetta taas olin sinkkuna pitkään, ennenkuin nykyiseen aviopuolisooni tutustuin.[/QUOTE]

No niin, eli se yksi parisuhde ei pelkästään ole ongelma, vaan ne kumppanin vaatimukset.

 

No niin, eli se yksi parisuhde ei pelkästään ole ongelma, vaan ne kumppanin vaatimukset.

Niiiiiin....?

 

[QUOTE="a p";26143571]Niiiiiin....?[/QUOTE]

Niin eli polyamorista ei ahdista se perinteinen parisuhde ja sen ominaisuudet, vaan se kumppani (joka voi mustasukkaisuudellaan kyllä ahdistaa ihan tavalliseen parisuhteeseen haluavaakin).

 

Niin keskimäärin ovat sellaisia ja sellaisia. Kyllä. Mutta jos irroitetaan ne polysuhteen vaatimukset siitä keskimääräisestä polysuhteeseen lähtevästä ihmisestä ja ajatellaan pelkästään niitä ominaisuuksia.

Jos ajatellaan vaikka jotain hankalaa "rakettitiedettä". Alalle hakeutuu varmaan keskimäärin sellaiset henkilöt, jotkä ovat erityisen nerokkaita eikä alan asioita ole vaikeaa ymmärtää. Se että alalla työskentelevät menestyvät alalla ihan hyvin ilman mitään suurempia ongelmia, ei tee siitä alasta yleisesti katsoen helpompaa kuin vaikka jotain kaupan kassan työ, vaikka ne nerokkaat rakettitieteilijät eivät asiakaspalveluun pystyisikään. (Ja turha suuttua, olen itsekin kaupan kassa ) Eli kun katsotaan objektiivisesti pelkästään sitä rakettitiedettä, se on jotain todella monimutkaista ja se vaatii ihmiseltä paljon osaamista, vaikka subjektiivisesti katsoen rakettitieteilijöiden mielestä se on ihan helppoa eikä heillä ole työssään minkäänlaisia ongelmia.

Niin? En mä ymmärrä pointtia. Kun kaikki on juuri sanonut, että kun siihen lähtee oikeanlaiset ihmiset niin niitä ongelmia ei niin paljon ole. Voisi kai sitä päivänsä kuluttaa hokemalla ku se on niin kauheen vaikeeta se rakettitiede, vitsit ku se on niin kauheen vaikeeta, ois se niille rakettitieteilijöillekin vaikeeta jos ne ei sille alalle soveltuis. Tai sitten voi vaan ajatella, että nille se ei ole vaikeeta kun ne soveltuu alalle.