Millä saan miehen uskomaan, että hän on taas tulkinnut minut väärin?

Mä en ymmärrä koko jutusta, että millaisesta vittuilusta miehen mukaan oli kyse. Tajuan kyllä, että jos joku sanoo: "Roskis on täyttä", toinen mielikuvituksessaan ajattelee, että nyt toi vittuilee, kun en ole tyhjentänyt roskista. Mutta ajatteliko mies sisustamissuunnitelmissa, että hän oli väärin sisustanut aikaisemmin vai mistä häntä moitittiin?

 

Eiköhän ole käynyt jo selväksi, että mies haluaa vain saada riidan aikaiseksi, jotta pääsee haukkumaan aloittajaa. Ei tuollaisessa käytöksessä ole kyse aidosta rakkaudesta ja välittämisestä.

Olen samaa mieltä siitä, että kyse voi olla siitä, että mies luultavasti hakee tarkoituksella riitaa. Mutta miksi hän hakee riitaa? Onko hänellä paha olo, jota hän haluaa purkaa toiseen. Jos hän ymmärtäisi omat tunteensa paremmin ja tiedostaisi ne, hän ei ehkä tarvitsisi purkaa pahaa oloaan toiseen vaan hän voisi toimia jollakin muulla tavalla olonsa helpottamiseksi.

Vaikka tilanne ei ehkä korjaannu puhumalla, niin sitä kannattaa silti yrittää. Onpahan ainakin tilanne ja syyt tiedossa miehelläkin eikä tule yllätyksenä, jos liitto päätyy eroon. Jos mies on riittävän fiksu, niin hän ehkä tajuaa ja alkaa miettiä, voisiko hän toimia toisin. Onhan se niinkin, että oman käytöksen suhteen voi olla aika sokea eikä huomaa omaa hölmöä käytöstään ilman, että toinen kertoo siitä. Tärkeää on kertoa oikealla tavalla ongelmasta, kertoa siitä miten itse kokee tilanteen eikä syyllistää toista, koska syyllistäminen saa toisen vain torjumaan asian.

 

Aloittajalle; on varmasti turhauttavaa kun tilanteenne junnaa paikoillaan.
Joku viisas tuonne väliin vastasikin hienosti,että syy miehesi käytökseen on todennäköisesti ihan jokin muu kuin se mitä hän antaa ymmärtää.
Miehet vain ovat, ja me naisetkin kyllä välillä,aika yksioikoisia ja käytös hyvin primitiivistä.
Miehesi voi kokea syvimmiltään, että sinua kiinnostaa vain vauvanne ja kotinne sisustus eikä hän ja hänen tarpeensa ollenkaan. Hän saattaa kaivata sinun huomiotasi, arvostustasi jne. ja kun hän kokee syrjään jäämistä, ehkä hylkäämistäkin niin se nousee esiin kettuiluna. Hän kun ei muuten osaa asiaa ilmaista,eikä välttämättä itsekään edes tunnista mistä on kyse.
Unohda nuo kaikki älyvapaat/kakaramaiset kommentit mitä sait!

Ala ihan tietoisesti kysellä miehesi kuulumisia, ilman että lirkutat samalla vauvallesi. Jos saisit järjestettyä rauhallisia hetkiä tähän. Tee tätä ihan tietoisesti jonkin aikaa, unohda siksi aikaa itsekkyys, eli se ettet puhu omista asioistasi ja mielihaluistasi hänelle ollenkaan. Toki ne sinulla on ja saa ollakin, mutta huomaat kohta,että niihin palataan ihan luonnollisesti.
Äiti on vauvan kanssa monesti niin symbioosissa, toki näin kuuluu ollakin, että mies tuntee jäävänsä sivuun. Mieshän on ikuinen pikkupoika(tätä ei sovi unohtaa )
Hän varmasti on hyvä puoliso sinulle ja suurenmoinen isä lapsellenne, kaikkea hyvää teille yhdessä.