Millä perusteella valitsitte lapsillenne nimet? kertokaa nimet jos haluatte

[QUOTE="vieras";23747591]Olemme halunneet kaikille lapsille sellaiset nimet jotka on täysin Suomalaiset. Niin helppoja että jokainen osaa ne kirjoittaa ja sanoa ilman selittämisiä.[/QUOTE]

Aino, Ukko ja ?

 

Tuli Otso Valo Elmeri :heart:

Oi, tykkään tosi paljon teidän pojan nimestä!

 

etunimi tuli mummoni mukaan, ja toinen nimi annettiin siskoni mukaan- tämä merkitsi siskolleni todella paljon.

 

Meillä oli lasten nimet valmiina jo pari vuotta ennen kuin alettiin edes lapsia "tehdä". Joskus vaan aikanaan puhuttiin nimistä ja päädyttiin hyvin nopsasti siihen lopputulemaan, että molemmat tykkäs hirveenä just näistä nimistä. Loppujen lopuks oli kyllä hyvä tuuri sit, että meille tuli nimenomaan tyttö & poika, koska lisänimien keksiminen olis ollu haastavampaa

Meidän lasten nimet ovat ihan kalenterinimiä: toisen etunimi vain sattuu olemaan hyvin harvinainen ja toisen hyvin yleinen.

 

Etunimi ehdokas löytyi kun käytiin läpi vaihtoehtoja ja molempien ehdotuksia, toka on isänsäkin toinen nimi. Ekaan oli muutama vaihtoehto ja salissa molemmat katto vauvaa sillee että ompas xxx näkönen. Eli se loppupäätös oli varsin yksimielinen vaikka vaihtoehtojen löytäminen oli vaikeaa.
Yleisyysjuttuja en aatellu ennekun joskus vasta pojan ollessa vanhempi, nimet on vain mieltymysten mukaan valittuja.

 

Ei siinä ollut sen kummempaa kuin selaisilin kalenteria ja nimi vaan "kolahti", Toinen nimi on sama kuin itselläni ja kolmas mereneidoista Kuulin sitten että myös sotalaivalla on sama nimi

 

Esikkopojan nimeä alettiin pohtia joskus 4 viikkoa ennen nimiäisiä. Tehtiin yhtenä iltana miehen kanssa listat omista suosikeista... Miehen listassa oli viisi nimeä, mun listassa jotain 30 Mies pyysi VÄHÄN karsimaan, vaikka kymmeneen lemppariin.
Meidän molempien listoissa oli vain yksi sama nimi ja sehän pojalle tuli. On yksi parjatuimmista J-nimistä, mutta ihan oikeasti kun näkisitte pojan niin sille EI VOISI laittaa toista nimeä kun näyttää ihan tuonnimiseltä =) Toiseksi nimeksi tuli isän kolmas nimi...

Kuopustytön nimestä alettiin puhumaan vasta viikko ennen nimiäisiä. Mies yllätti täysin sanomalla että tee sä lista niin katson siitä sitten omat suosikkini ja sä saat sitten lopuks päättää nimen :O
Ja nyt puhutaan miehestä joka haluaan aina olla päättämässä joka asiasta ja yleensä jyrää oman tahtonsa läpi, ellei vastassa ole minä
Tytön lopullisen nimen päätin kaksi tuntia ennen nimiäisiä, kun oli tiedettävä viimeistään silloin mitä kirjoitan kakkuun
Sellanen kiva ja pirtsakka nimi kivalle ja pirtsakalle tytölle, mahtuu kyllä 20. suosituimman tytönnimen listalle, mutta itse en tunne enkä tiedä ainakaan yhtään, joten hyvällä omallatunnolla pystyin tuon nimen valitsemaan. Toiseksi nimeksi tietty äitin ihana toinen nimi =)

 

Tyttöni oli syntyissään pitkä ja laiha vauva (2kg100g/45cm). jalkoja oli enemmän kuin muuta kroppaa. Siskoni kanssa mietittiin vauvan nimeä ja jompikumpi tokaisi että vauva laitetaan malliksi Milanoon ja siitä etunimi Mila. Toinen nimi kaltsusta..

Pojan odotusaikana kuuntelin paljon Avantasian musiikkia ja siitä innostuneena pojan nimeksi Topias. Tobias Sammetin mukaan Vaihdettiin vain B-kirjain P-kirjaimeksi ni on suomalaisempi..

 

meillä oli systeeminä, että minä mietin nimiä ja mies hyväksyy tai hylkää. miehen mielestä nimen piti ehdottomasti olla " vanha, kunnon suomalainen nimi eikä mitään pilipalia" ja itse taas halusin jonkin harvinaisemman. päähäni putkahtikin sitten yhtäkkiä keskellä yötä jostain alitajunnan syövereistä nimi, joka miellytti molempia. kolmas nimi tulee rakkaalta, edesmenneeltä mummiltani ja toinen nimi taas tuo pehmeään kokonaisuuteen vähän ärhäkkyyttä..

töyhtiksestä tuli Senja Sara Lovisa :heart:

 

Esikoisen nimen keksi äitini. Itse en ollut ko. nimeen törmännyt ja se tuntui sopivan tytölle. Toinen nimi löytyi ihan vain kalenteria selaamalla. Esikoinen on Minja Linnea.

Kuopuksen nimi oli vaikea paikka. Ehdotuksia oli paljon, emme vain meinanneet päästä yhteisymmärrykseen miehen kanssa. Tyttöä kutsuttiin syntymästä asti Hillaksi, syksyllä syntynyt peikkotukkainen tyttö näytti Hillalta, mutta mies ei halunnut siitä virallista nimeä. Laitoin kyselyn nettiin ja kuva tytöstä ja vaihtoehdoista mitä olimme miettineet. Joku sitten ehdotti Menni nimeä ja se kolahtikin aikalailla saman tien, jopa miehellekkin. Tytöstä tuli siten Menni Hilla Mimosa. Hillaa emme vain pystyneet enää jättämään pois ja Hillan kanssa meidän mielestä piti keksiä kolmaskin nimi jotta sointuu hyvin

 

Niin ja tarkoitus ei ollut että lasten nimet alkavat molemmat M -kirjaimella, se oli siis puhdas sattuma.

 

Etunimen piti olla

- suomalainen, ei vierasperäisiä konsonantteja
- sopivan lyhyt
- tarkoittaa jotakin
- sopia sukunimeen
- olla sellainen, josta ei tule väännöksiä kovin helposti
- sopivan harvinainen mutta kuitenkin ymmärrettävä
- ei sama kuin jollakin oppilaallani

Toisen nimen keksin lapseni syntymän aikaan teattereissa pyörineestä elokuvasta.

Kolmas nimi vain sopi "rimpsuun".

Tuli Otso Valo Elmeri :heart:

Mitäs jos joskus tulevaisuudessa tulee samanniminen oppilas?

 

Haluttiin meidän ainokaiselle (pojalle) 4-kirjaiminen lyhyt ja ytimekäs nimi, sillä minulla ja miehelläni on sellaiset. Testasin nimiä "huutelemalla" niitä eli hylkäsin senkin takia pitkät nimet, jos joku tajuaa pointin... Mies sitten keksi nimen ja toiseksi nimeksi tuli miehen toinen nimi = appiukon etunimi.

 

Esikoisen nimen tiesin jo 14-vuotiaana... ja nimilautakuntakin hyväksyi sen. Toinen nimi on "kummitussedän" mukaan, soveltaen.

Toisen nimi on "kummitussedän" suvussa käytössä ja toinen nimi isoäitini mukaan.

Kolmannen kanssa olikin ongelmaa... Mikään nimi, josta pidin, ei kelvannut arvovaltaiselle raadilleni. Lopulta löytyi sopiva, selkeä ja vahva nimi (olisin Feijasta tai Omarista pitänyt... tai Fabianista), toinen nimi on sama, kuin isällään, isänisällä, äidinisällä ja kahdella naapurillakin toisena nimenä

Neljännen etunimi oli selkeä juttu. toinen nimi olikin mielenkiintoisempi. Sanoin äijälle, että kyseessä on hänen viides lapsensa ja nyt olisi aika ehdottaa jotain nimeä, ei vain tyrmätä. Kirjoitin maistraatin paperin valmiiksi ja laitoin kaapin perukoille. Meni pari päivää ja äijä käveli ohitseni keittiössä ja sanoi vain ja ainoastaan yhden sanan: toisen nimen. Sanoin, että olen jo täyttänyt sen valmiiksi papereihin. Ko. nimestä ei ole ollut koskaan juttua etukäteen äijän kanssa ja sitä oli annettu muistaakseni 2 aiemmin.

 

Esikoisen nimen keksi äitini. Itse en ollut ko. nimeen törmännyt ja se tuntui sopivan tytölle. Toinen nimi löytyi ihan vain kalenteria selaamalla. Esikoinen on Minja Linnea.

Kuopuksen nimi oli vaikea paikka. Ehdotuksia oli paljon, emme vain meinanneet päästä yhteisymmärrykseen miehen kanssa. Tyttöä kutsuttiin syntymästä asti Hillaksi, syksyllä syntynyt peikkotukkainen tyttö näytti Hillalta, mutta mies ei halunnut siitä virallista nimeä. Laitoin kyselyn nettiin ja kuva tytöstä ja vaihtoehdoista mitä olimme miettineet. Joku sitten ehdotti Menni nimeä ja se kolahtikin aikalailla saman tien, jopa miehellekkin. Tytöstä tuli siten Menni Hilla Mimosa. Hillaa emme vain pystyneet enää jättämään pois ja Hillan kanssa meidän mielestä piti keksiä kolmaskin nimi jotta sointuu hyvin

Minja on ihana nimi, omalle ei kuitenkaan voinut edes harkita kun kaverin lapsi on Minja

 

Esikoisen nimi on ihan erilainen kuin koskaan olin ajatellut lapselleni tulevan. Isänsä sanoi että oli kalenterista katsonut nimiä ja hänen suosikkinsa olisivat Aku ja Aleksi, sanoin vaan ettei Aleksia kun niitä oli siihen aikaan niin paljon, jotenkin kaikki olivat sitten ottaneet tuon Akun omakseen ja synnärille saatiin Aku ankka-kortteja ja leluja yms. Itse kutsuin vauvaa pari ekaa viikkoa eri nimellä mutta Aku siitä loppujen lopuksi kuitenkin tuli. Toinen nimi on vaan ihan kiva ja kolmas nimi sama kuin lapsena kuolleen serkkuni toinen nimi.
Toisesta suunnittelin Roopea tai Andreasta, mutta Alex hänestä sitten tuli, ja ihan on nimensä näköinen jätkä. Toinen ja kolmas nimi ovat (ainakin viimeksi kun tarkastin) ihan uniikkeja, toinen nimi on "vähän hassu" ja kolmannen nimen näin odotusaikana unessa.
Kolmannesta piti tulla Ada mutta odotusaikana läheiseen perheeseen hankittiin Ada-niminen koira, tytöstä tulikin sitten Alisa (joka on mielestäni nykyään miljoona kertaa kauniimpi nimi kuin tuo Ada), toinen nimi tulee yhdestä laulusta ja kolmas nimi on sellainen jonka jo lapsena päätin (pienellä lisäyksellä) mahdolliselle tyttärelleni antaa = Aamu-Aurinko
Neljännen kohdalla A-sarja katkesi, olisin halunnut tehdä nelosesta Anteron mutta mies ei suostunut edes harkitsemaan ko. nimeä. Akseliakin mietittiin mutta se olisi tuntunut liian samankuuloiselta Alexin kanssa
Lopulta jätkästä tuli Sisu, mikä onkin ihan täydellinen nimi tuolle pojalle monestakin syystä, toinen ja kolmas nimi tulee suvusta.
Viidennestä olisin halunnut Lydian mutta mies ei sitä kelpuuttanut, sama alku- ja loppukirjain kuitenkin jäi meidän leijonanpennullemme Leonalle, kolmas nimi on Ilta-Aurinko (Ilta mummuni mukaan ja Aurinko kun on vaan niin ihana ja siskollakin on), toista nimeä mietittiin tuohon väliin pitkään ja hartaasti, päädyttiin Amaliaan ihan vaan kun rimmasi siihen ja on kiva nimi =)

 

Sillä perusteella, että se ei ole ainakaan niiden "vuoden suosituimpien" listalla.
Ihan kauheeta..tosi omaperäistä antaa sellainen nimi lapselleen....

 

:heart:Mä olen jostain syystä aina tykännyt V-alkuisista nimistä. Esikoinen kun syntyi, ehdotin miehelle nimeä Veeti (oon aina tykänny myöskin Veeti Kaliion ulkonäöstä :ashamed: ). Toiseksi nimeksi tuli miehen toinen nimi, joka oli myöskin miehen papan nimi. Ja meidän pojalla oli alussa vähän vaikeuksia niin nimellä on siinäkin asiassa oma merkityksensä. Molempien piti saada pakollinen "futari-nimi" kolmanneksi. Poikamme on siis Veeti Toivo Kristiano . Istuu hyvin sukunimeen, molemmat lyhyitä ja napakoita.

Kuopusta kun odotin ja meille oli annettu "idioottivarma" tyttölupaus, mietimme siskoni kanssa nimiä ja aina vaan tulin samaan tulokseen. Venla. (mies ilmoitti että mieti vaihtoehtoja valmiiks niin hän sitten kertoo mielipiteensä). No, mulla oli tosiaan tää yks. Mies sanoi heti että meidän lapsi ei ole mikään palkinto. Joo...hylättiin se nimi sitten vähäks aikaa. No sitten tultiin siihen tulokseen että on niitä pahempiakin nimiä lapsille annettu. Ja mä vaan tykkään niin kovasti tuosta nimestä, eikä miehellä kertakaikkiaan ollut ehdotuksia nimeksi. Toinen nimi tulee mun ukin puolelta. On ukkini edesmennyt sisko, joka kuoli 3 päivän ikäisenä viime vuosisadan alkupuolella. Törmäsin joskus lapsena tähän nimeen meidän sukututkimuspapereissa ja se kolahti jo silloin. (tämä sisko oli kaksonen, molemmat olivat tyttöjä ja kuolivat saman päivänäkin. Toisen tytön nimi on mun siskontytöllä toisena nimenä) Meidän tyttö on siis Venla Anastasia :heart: Ja on kyllä ihan nimensä näköinen tyttö

 

Esikois(poika) nimestä olen tykännyt aina. Kiva suomalainen nimi. Päätin jo teininä, että sen nimen annan jos pojan saan. Oli ensimmäinen nimi mitä mies ehdotti pojalle Joten se oli helppo päättää. Kakkonen (tyttö) on eräästä lempikirjastani ja kolmonen (tyttö) nimi vaan yhtäkkiä ilmestyi isoilla mainosvalotekstillä uneeni

 

Esikoista odottaessa selailimme kalenteria ja tykästyin kovasti nimeen JIMI. Mutta olin miehelle puhunut myös MIKO nimestä ja mies tykästyi siihen. Pojasta tuli sitten Miko Jimi Olavi. Olavi miehen toinen nimi.

Toinen lapsi on tyttö ja hänelle olimme pohtineet Veeraa, joka oli mielessä myös esikoisen odotusaikana tytölle nimeksi. No serkku saikin sen nimen ennenkuin meidän tyttö syntyi, joten uuteen pohdintaa. Tykästyttiin NEA nimeen ja toiset nimet tulee mun äidiltä ja tädiltä. Nea Liisa Kristiina.

Kolmas on taas poika ja mietimme kalenteri kädessä nimeä. Lopulta päädyimme MISKA nimeen ja kolmas nimi tulee mun isältä. Väliin piti vielä keksiä sopiva ja päädyimme lopulta nimeen. Miska Veli Tapani. Veli nimi tulee siitä että sopisi tuohon rimpsuun ja on kahdelle pikkuveli.

Sattumaa että pojat alkaa M kirjaimella ja miehenkin nimi alkaa M-kirjaimella. Olemme vain tykästyneet juuri niihin nimiin.

Terkkuja tutuille

 

Noh, nimissä ei saanut olla r- eikä s-kirjainta, ne eivät saa olla suosituimpien joukossa ja vielä parempi jos nimelle löytyy vrk:n mukaan alle 100 kantajaa. Esikoisen nimisiä on nyt 117 ja tuon pienen tytön nimisiä vähän yli 50. Kolmannelle onkin sitten taas astetta haasteellisempi etsiä samantyyppinen nimi. Jostain syystä molempi nimet alkaa T-kirjaimella ja ovat tavallaan ruotsinkielisiä tai suomenruotsalaisia nimiä vaikka meillä onkin ihan tavallinen suomalainen sukunimi.