Millä periaatteella kasvatatte lapsenne, minkälainen kuri teillä on?

Suositteko vapaata kasvatusta?

 

Meillä on kumpaakin paljon: rakkautta ja tiukat rajat joista ei lipsuta :wave: . Vapaasta kasvatuksesta ei seuraa hyvää.

 

En suosi vapaata kasvatusta,kyllä meillä ollaan sitä mieltä että kasvatusta tarvitaan. Meillä opetetaan lapsille ns.oikea ja väärä ja pidetään sopivasti kuria.

 

Mikä se vapaa kasvatus on? Se vissiin millä nykynuoriso on kasvatettu, ne on aivan silmittömiä.

Meillä vannotaan jäähypenkin nimeen ja sinne joutuu joka kerta kun tekee väärin.

 

Elämää pitää kunnioittaa niin omaa kun toisten. Kuri on, ehkä jossain asioissa kovakin mutta myös rakastetaan kovaa. Puhumalla asiat selvitetään, ei vitsalla.

 

Rajoja ja rakkautta, joissakin lipsutaan ja jotkut on ja pysyy.

 

Rajat on rakkautta. Nuo vapaasti kasvatetut on nähty :saint:

 

Meillä myös jäähy seuraa teoista jotka tietää kielletyiksi, pahimmista jo heti ennen varoituksia (kuten esim väkivalta, siinä ei anneta "kerran vielä ja sitten saat jäähyn"-mahdollisuutta). Empatiakyky, toisen kuunteleminen ja muu kunnioittaminen (esim vuoron odottaminen, lelujen jakaminen). Näitä yritän 2v:lle ikänsä huomioon ottaen opettaa, va veljelle kunhan kasvaa vielä vähän.

 

uhkailu-kiristys-lahjonta ...ei vaiskaan...ei nyt ihan näinkään

Haluisin että lapsi oppii oikeen ja väärän toisistaa erottamaan. Ja että hänestä kasvaa empaattinen, ajatteleva ihminen.

Siitä, miten tähän päästään, en ole ollenkaan varma. Sen kai vasta aika näyttää.

 

lapsentahista mutta kurilla,annetaan paljon hyvää huomiota lapsille niin lasten ei tarvitse hakea huomiota tyhmillä tempauksilla.
meillä ei ole mitään kummempia kasvatus sääntöjä,päivä kerrallaan ja katotaan mitä haasteita päivä tuo tullessaan =)

 

meillä kiitetään kannustetaan hyväksytään kehutaan ja rakastetaan
joten konflikteja ei tule eikä tarvita jäähyilyäkään

 

Vapaa kasvatus sen oikeassa mielessä on meillä käytössä kyllä. Edelleenkään se ei tarkoita kasvattamatta jättämistä.

Olen yrittänyt välittää lapsilleni sellaisen kasvatuksen kuin itse sain: aika vapaa radikaali anarkisti, kuitenkin etiketin mukainen tapakasvatus hallitaan. Medialukutaitoa, kyseenalaistamista, erilaisia katsomuksia...

 

Kurilla ,nuhteella ja rakkaudella. Ja hyvin näyttää toimivan. =)

 

Mä kiellän tässä kotona lapsiani aika vähän, mutta sitten kun kiellän niin se pitää. Joitain asioita noudatetaan säntillisesti päivittäin, mutta on myös sellaisia hyviä asioita, joita tiedän monessa perheessä olevan, mutta itse en jaksa niitä noudattaa, joten niitä ei siten miellä noudateta (esim. sänkyjen petaus). Meillä eletään toisinaan kuin viidakossa viidakon lailla, mutta tosipaikan tullen isommat osaavat jo käyttäytyä. Eli tässä kotona mä en välitä kaikista kohteliaisuuksista ja sohvilla ym saa kiipeillä, mutta kun on tärkeät juhlat, niin silloin seisotaan hiljaa ja kunnioitetaan tilaisuutta.

 

Palkitaan hyvä käytös kehuilla ym, huonosta tulee rangaistus (nurkkaa tai jonkin kivan asian menetys, esim. lelu tai karkkipäivä..). Käytöstavat opetellaan, ruokapöydässä syödään ja osataan sanoa kiitos, anteeksi, ole hyvä jne. Opetetaan arvostamaan muita ja itseään.

Meillä myös osoitetaan rakkautta joka päivä, minä ja mies toisillemme sekä lapsille. Halataan ja kerrotaan kuinka rakas on. Ja sitten tärkeä pointti eli vanhemmat omalla esimerkillä näyttää lapsille miten toimitaan.

 

Positiivisella huomiolla, eli hyvästä käytöksestä ja teoista saa palkkion/jotain muuta mukavaa. Rakkautta, ymmärrystä ja kunnioitusta, sekä paljon huumoria =)

 

Olen huomannut noudattavani aika pitkälle kiinytmysvanhemmuutta.. vaikka en ihan kaikki tuon suuntauksen ajatuksi allekirjoittakkaan. Mutta pääideana kuitenkin on lapsen rakastaminen ja luottamus siihen, että lapsi on syntyjään hyvä ja rakastettava, eikä lapsen tarvitse mitenkään ansaita vanhempiensa rakkautta, vaan sen saa ns. synnyinlahjana! Kohtelen lastani siten, kuin olisin itse halunnut tulla lapsena kohdelluksi.

 

rajat ja tiukka kuri, ja pää mottona on se että kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. rakkautta paljon ja läsnäoloa :hug:

 

uppista

 

Mä olen saanut aikanaan vapaan kasvatuksen, kuten joku jo sanoikin, sen oikeassa mielessä. Eli vapaa kasvatus ei ole sama, ettei kasvateta ollenkaan. Itsekin olen yrittänyt aika pitkälle noudattaa melko vapaan kasvatuksen periaatetta omille lapsille, ja ainakin meidän lasten osalta se on toiminut aivan hyvin. Tietyt vaatimukset on kyllä asetettu, hampaiden pesut sun muut. Itse ihan uskon vapaaseenkin kasvatukseen, mutta varmastikaan se ei kaikilla toimi. Joidenkin lasten on ehkä helpompi säännellä itse itseään kuin toisten. Ja onhan se lapselle kovaa oppia asioita kantapään kautta. Olen kokenut ongelmalliseksi vain sen, että auktoriteeteille kumartelu on edelleen vaikeaa. Ei ole helppo hyväksyä sellaista, että "näin vaan tehdään kun meillä on tällainen sääntö".

En ole mikään vapaan kasvatuksen ehdoton puolestapuhuja, mutta niitä, jotka sen oikopäätä lyttäävät ja katsovat, että ei sillä mitään hyvää aikaan saa, kehottaisin tutustumaan aiheeseen tarkemmin.