Määkin olen usein vihainen ja en mistään syystä, koska kaikki hyvin tavallaan. Sanoisin että kyse itsellä ainakin ahdistuksesta,jota käsittelen kiukulla. Omat ahdistuksen syyt eritellään hienosti alla olevan linkin artikkelissa.
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/?a=514
"Nuorena aikuisena eläminen on nykymaailmassa helposti sekapäistä puuhaa. Mielessä pyörii tavoitteita, unelmia, vaatimuksia ja pakkoja, joiden lähteitä ei pysty hahmottamaan"
"Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta ei kuitenkaan. Nuoren onkin vaikea ymmärtää ahdistuksensa syitä samoin kuin hänen vanhempiensa: miksi ihmeessä se tuskailee noin, vaikka ikinä ei ole lyöty eikä nälässä pidetty, koulutusta on enemmän kuin uskalsi toivoakaan, puhuu montaa kieltäkin ja koko maailma on avoinna. "
"Jos lapsuus onkin nykyään lyhyt, niin seuraava kehitysvaihe, nuoruus, pitenee. Pätkätyöt, ammatti-identiteetin etsintä ja opiskelujen pitkittyminen, ehkä useaankin ammattiin opiskelu jatkavat vaihetta, jolloin ei olla enää lapsia, mutta ei vielä oikein aikuisiakaan. Häilyvyys ei ole mielelle helppo haaste."
"Voi olla, että elinympäristömme muuttuu nopeammin kuin ihmisen psyykkinen sopeutumiskyky"