Millä oppia luottamaan omiin vaistoihin? Miten kuunnella intuitiota?

Minulla on ollu rankka lapsuus, koulukiusaamista, huonot kotiolot jne.
Huomaan sen vaikuttaneen paljon minun itsetuntooni ja sitä kautta en luota yhtään omiin vaistoihini.

Esim. Tapaan jonkun tyypin ja heti ensinäkemältä koen, etten kauheasti tykkää siitä ihmisestä. Mutta suljen tavallaan korvani niiltä hälyytyskelloilta, otan tyypin avosylin vastaan ja kohta huomaankin olevani vaikeuksissa sen ihmisen kanssa. : /

Sitä en tiedä, että onko minussa jokin muukin vika, kuin erittäin huono itsetunto/itseluottamus. Mutta huomaan olevani aika usein ongelmien keskellä just sen vuoksi, kun en ole antanut itseni kuunnellä sisintä

 

Mieluummin kayttaisin sanaa jarki. Sinulla nimenomaan ne tunteet estavat jarjen kayton eli veikkaan etta siina on rakastetuksi ja hyvaksytyksi tulemisen tarve niin valtava ettet aluksi valita vaikka varoitusmerkkeja olisikin. Kun tiedat miten toimit ja tajuat millaisia motiiveja muilla on, niin loppu selviaa vahitellen. Vaikkei itsetunto ja muu paranisikaan vaikka koskaan niin jossakin vaiheessa oman parhaansa yleensa kylla ymmartaa.

 

Aika usein juuri vaikea kasvuympäristö vahvistaa intuition kehittymistä...on kai pakko havainnoida ihmisiä ja tilanteita tarkemmin selvitäkseen arjesta. Toisaalta puhutaan myös siitä, että jos lapsuudessa on ollut rikkinäisyyttä ihminen alitajuisesti etsii saman tyyppisiä tilanteita aikuisena - paradoksaalisesti tilanteet ennalta tunteminen luo turvallisuutta (vaikka oikeesti ne tilanteet on huonoja ja hajottaa ihmistä, mistä johtuen niistä pitäisi kuitenkin pyrkiä eroon) ja toisaalta ihminen voi hakeutua alitajuisesti samanlaisiin tilanteisiin korjatakseen omaa kokemusmaailmaansa - "jos tällä kertaa samanlainen tilanne päättyisi onnellisemmin".

Sinulla varmaan on hyvä intuitiotaju, parempi itsetuntemus, asioiden tiedostaminen auttaa käyttämään sitä paremmin. Itse olen joskus kokenut toisi hyviksi (itseanalyysin tueksi) Tommy Helstenin kirjat (juuri varhaisempi tuontanto, Virtahepo olohuoneessa, Saat sen mistä luovut jne). Lisäksi voi auttaa omien ajatusten ja kokemusten kirjoittaminen paperille. Siinä näkee myös pitkän jakson muutokset omassa ajattelussa ja pärjäämisessä, kun niitä tekstejä lukee vuosien päästä. Toisen, luotettavan ihmisen kanssa keskustelu myös tukee kasvuprosessia (esim. sielunhoitaja (diakonia työntekijä), psykologi.
Tsempiä sinulle!

 

oletko käynyt tai harkinnut terapiaa?

 

oletko käynyt tai harkinnut terapiaa?

Elämäni aikana olen kyllä käynyt juttelemassa ammatti-ihmisten kanssa asioistani. En ole niistä oikeastaan päässyt hyötymään mitenkään, koska molemmilla kerroilla terapiasessiot katkaistiin kesken hoidon. Mulle kävi siinä niin huono tuuri, että se ihminen, joka otti vastaan, lopetti hyvin pian hoidon alettua ja sitten putosin tavallaan takaisin jonoon, jonka jälkeen luovutin. Ja näin minulle on ihan oikeasti käynyt kaksi kertaa. Karkotanko ihmisiä? Häh?

En oikein jaksaisi alkaa enää millekään, kun koen, että epäonnistun kaikessa ja joudun ihmisten puijaamaksi toistuvasti. : /
Sanotaan, että tekevälle sattuu ja se kyllä osuu ja uppoaa minuun.

 

Aika usein juuri vaikea kasvuympäristö vahvistaa intuition kehittymistä...on kai pakko havainnoida ihmisiä ja tilanteita tarkemmin selvitäkseen arjesta.

Niin, kyllä koen, että tunnistan ihmisissä jotain outoa ja minun sisäinen ääni yrittää huutaa minulle, että juosta karkuun, mutta jään silti, koska haluan luottaa. Typerää tehdä sama virhe toistuvasti.

On elämässäni monia ihmisiä, jotka ovat oikeasti helmiä, joten yksin en ole jäänyt.

 

Haet hyväksyntää, rakkautta ja lämpöä ja noi tunteet on sussa voimakkaina. Jopa niin voimakkaina, että tavallaan kieltäydyt kuulemasta omia vaistojasi, eli olet tavallaan välinpitämätön itseäsi kohtaan. Tolla tyylillä joskus tutustut johonkin todella väärään ihmiseen ja saatat tuhota itses kokonaan. Toi johtuu siitä vääryydestä ja ilkeydestä, mitä olet kokenut ihan liikaa.

Mun yks kaveri käyttäyty samoin ja huoli oli kova. Tutustu aina vääriin ihmisiin ja kävi heijän luonaan juomassa. Kävikin sitten niin, että hän oli ottanu jollekkin ns. kaverilleen kytkykaupalla puhelimen ja avannu liittymän, Soitti mulle yöllä itku kurkussa ja kysy, että onkohan häntä kusetettu. Sanoin suoraan, että soita sinne mistä otit kytkyllä puhelimen ja avasit liittymän ja selitä tilanne ja kysy voitko perua sen. Oli luojan kiitos onnistunu. Sen jälkeen saarnasin ja ripitin itsekunnioituksesta ja siitä, että tuhoaa itsensä tolla touhulla. No, toisella kertaa olikin sitten luottanu liikaa todellakin väärään ihmiseen. Oli menny isolla porukalla juomaan oli tustunu mieheen ja tän miehen kavereihin. Jatkot oli tuon miehen luona ja kaverini oli sammunu, niin tää mies oli käyttäny seksuaalisesti hyväkseen kaveriani. Olin järkyttyny, kun kaverini kerto ja hän oli havahtunu hyväkskäytön aikana, mutta ei ollu pystyny tekemään mitään tuolle miehelle, kun mies oli ollu iso kokonen ja kaverini on pienikokonen. Ei tehny koskaan ilmotusta, kun häpes ja oli varma, että se kääntyis häntä itseään vastaan . On edelleen mun hyvä ystävä ja kyllä näkyy käytöksessä, että häntä on käytetty hyväkseen. Tuntuu pahalta, kun kaverini on oikeesti hyväsydämisin ihminen mitä tiedän ja eikä halua kellekkään ikinä pahaa. Mulla oli tuon jälkeen niin hirvittävä raivo ja viha, että ois tehny mieli mennä lahtaamaan se saastanen sika, joka oli henkisesti särkeny palasiks mun ystäväni. Puhutaan vieläkin tosta joskus, kun kaverini haluaa purkaa mieltään tosta asiasta. Hällä on nykyisin mies ja luulen, että tuskin on tuolle miehelle kertonu koko asiasta ja ihan siitä syystä, että mies alkais varmaan syyttelee kaveriani, että on yllyttäny tai jotain.

 

[QUOTE="epävarma";30023168]Niin, kyllä koen, että tunnistan ihmisissä jotain outoa ja minun sisäinen ääni yrittää huutaa minulle, että juosta karkuun, mutta jään silti, koska haluan luottaa. Typerää tehdä sama virhe toistuvasti.

On elämässäni monia ihmisiä, jotka ovat oikeasti helmiä, joten yksin en ole jäänyt.[/QUOTE]

Oletko ajattelut asiaa niin päin, että haluat antaa toiselle mahdollisuuden? Siihen harva pystyy! Hyvin moni haluaa nimenomaan nojata ennakkoluuloihinsa, huonoihin kokemuksiinsa ja pelata varman päälle ihmissuhteissaan eli luottaa liikaa intuitioonsa sekä hälytyskelloihin.

Olen aivan varma, että olet törmännyt rohkeutesi ansioista myös hyviin tyyppeihin.

Silloin kun taas pettyy johonkin ihmiseen se kertoo siitäkin, että olet halunnut välittää siitäkin tyypistä ja lähteä täysillä mukaan. Mutta kannattaa tosiaan miettiä pettymyksensä syvyyttä ja mitä se sinusta viestittää. Jos jaksat tunteitasi penkoa voit oppia pettymyksistä ja kestää seuraavan pettymyksen paremmin.

Minkä voin luvata, niin aika kyllä palkitsee. Olen huomannut, että sen minkä taakseen jättää edestään löytää- hyvässä sekä pahassa.

 

Aika usein juuri vaikea kasvuympäristö vahvistaa intuition kehittymistä...on kai pakko havainnoida ihmisiä ja tilanteita tarkemmin selvitäkseen arjesta. Toisaalta puhutaan myös siitä, että jos lapsuudessa on ollut rikkinäisyyttä ihminen alitajuisesti etsii saman tyyppisiä tilanteita aikuisena - paradoksaalisesti tilanteet ennalta tunteminen luo turvallisuutta (vaikka oikeesti ne tilanteet on huonoja ja hajottaa ihmistä, mistä johtuen niistä pitäisi kuitenkin pyrkiä eroon) ja toisaalta ihminen voi hakeutua alitajuisesti samanlaisiin tilanteisiin korjatakseen omaa kokemusmaailmaansa - "jos tällä kertaa samanlainen tilanne päättyisi onnellisemmin".

Sinulla varmaan on hyvä intuitiotaju, parempi itsetuntemus, asioiden tiedostaminen auttaa käyttämään sitä paremmin. Itse olen joskus kokenut toisi hyviksi (itseanalyysin tueksi) Tommy Helstenin kirjat (juuri varhaisempi tuontanto, Virtahepo olohuoneessa, Saat sen mistä luovut jne). Lisäksi voi auttaa omien ajatusten ja kokemusten kirjoittaminen paperille. Siinä näkee myös pitkän jakson muutokset omassa ajattelussa ja pärjäämisessä, kun niitä tekstejä lukee vuosien päästä. Toisen, luotettavan ihmisen kanssa keskustelu myös tukee kasvuprosessia (esim. sielunhoitaja (diakonia työntekijä), psykologi.
Tsempiä sinulle!

Ole hyvä