Millä mä saan ton kouluun menevän lapsen polkemaan pyörällä?!

Siis anteeks nyt vaan, mutta AAARGGHHH!!!!

On pitkä ja hoikka lapsi, ketterä, osaa tasapainoilla ja kiipeillä yms, mutta toi pyöräily on ihan....... sieltä ja syvältä.

Tää on nyt neljäs kesä kun lapsella on pyörä ja sillä on menty enemmän ja vähemmän, mutta kun ei kiinnosta, eikä uskalla, eikä halua jne.

Tosi kiva kulkee sit koulumatkoja yksin kun kaikki kaverit menee pyörillä.

Mua turhauttaa nyt niin paljon et PERKELE, anteeks vaan. Eikä tätä nyt tarvii tulkita niin, että lapselle asiasta riehuisin, kannustan ja yritetään ja yritetään vaikka mulla nousee sisäisesti savu korvista.

Äsken reenattiin taas puoli tuntia ja lapsella ei mitään käryä koko hommasta, ei pysy metriäkään pyöränsä kanssa pystyssä, mutta on niin pitkä, et ton kokoseen pyörään ei ole apupyöriä ja pienempi pyörä on auttamattomasti liian pieni.
Nykyinenkään pyörä ei ole mikään painava, mutta toki painavampi kun se pikkupyörä.
Ja näkökin tarkastettu tänä vuonna, et ei pitäis olla sitäkään...

Antakaa mulle vinkkejä miten mä KÄYTÄNNÖSSÄ saan lapsen ymmärtämään mistä on kyse?! Mua tuskastuttaa, tuntuu et se ei opi koskaan.... :ashamed:

Välillä oikein ahdistaa kun naapurin 4veet ja 5veet menee ilman apupyöriä tosta vaan ja meidän 7v tunaa pihassa paikallaan... :ashamed:

Älkääkä nyt kääntäkö näitä mun sanoja mua vastaan, rehellisesti halusin kertoa miltä musta sisimmässäni tuntuu vaikken sitä lapselle näytäkään.

Miksei se opi...

 

herkkysaika oppimisiin tuossa on mennyt ohitse. siksi se ei onnistu noin vaan enää.

ja mikä vielä tärkeintä, jos lapsi ei itse edes oikeastaan halua oppia, niin tuskin oppiikaan. anna kulkea yksin kouluun - kyllä tuon ikäinen ymmärtää jo miksi niin .

 

lapsi puhuu aina miten halua oppia polkemaan et pääsee kavereiden kans ajeleen jne ja innoissaan on aina menossa ja harjoittelemaan ja ekasta vastoinkäymisestä haluaa lyödä hanskat tiskiin.
Sit mä kannustan ja kannustan ja kehun ja autan ja taas se tsemppi hetkeks löytyy, kunnes taas puffff "MÄÄ EN ENÄÄÄÄÄ IKINÄ AJA!!!"
Ja sit se alkaa pelkään sitä kaatumista.
Oravanpyörä.

 

fysioterapeutti neuvoi,että potkulautailu ennen pyörällä ajelua ilman appareita kehittää hyvin tasapainottelua.Hyvää tasapainoharjoiittelua.Ehkä lapsellasi on tasapainottelussa jotain häikkää?Onko ollut paljon korvatulehduksia?

 

Lahjonta? Joku sellainen asia porkkanaksi, jonka lapsi tosissaan haluaisi.

Pienimuotoinen kiristys ja uhkailukin kenties? Jos et aja, niin turhaan me pyörää pidetään, myydään se sitten pois.

Faktat kehiin myös. Kukaan ei opi ellei opettele (ei ehkä täysin totta, mutta sen verran voi valehdella), ja jokainen lapsi kaatuu opetteluvaiheessa. Jos ei uskalla polkea, ei opi polkemaan.

 

Meillä taas ongelmana luistelu. Ahdistaa jo valmiiksi kiusataanko kun toinen ei pysty itkemättä edes seisomaan luistimilla.

Sen enempää en osaa neuvoa, kuin että löytyisikö sopivankokoinen balance bike? Eli polkimeton pyörä jolla harjoitellaan oikeaa tasapainoa. Tai potkulautakin voisi auttaa hoksaamaan asian. Ja jos kuitenkin omaan pyörään saisi apupyörät jotta pääsisi oppiminen alkuun. Tutun lapsella oli apparit 8-vuotiaaksi, varovainen lapsi eikä millään halunnut luopua ennen. Ei kiusattu, nyt viilettää ihan kuin muutkin.

 

Älä murehdi sitä kouluun menoa. Ainakin tässä meidän koulussa vasta 3 luokkalaiset saa koulun puolesta pyöräillä koulumatkat.
Toki tämä käytäntö varmaan vaihtelee jos ei ihan kunnittain niin kouluttain.

Muuten en osaa ratkaisua kertoa, treeniä treeniä vaikka sitten nurtsilla niin ei satu niin paljoa kun kaatuu?

 

Minkä kokoinen pyörä? Minulla en mielikuva, että meillä oli apupyörät 20-tuumaisesssa pyörässä. Poika ajeli sillä huvikseen vielä 12-vuoitaana, vaikka on varsin isokoinen.

Potkulauta voi olla polkupyörää vaikeampi hallittava, joten voi olla vaikea innostaa potkulaudan käyttöön, jos tasapainon kanssa on ongelmia

 

Potkupyöränllä opettelu voisi auttaa. Nekin on aina pieniä, mutta saa kyllä säädettyä sen verran penkkiä ja ohjaustankoa, että niillä vielä tuleva ekaluokkalainen voi potkutella.

 

Jos lapsi ei itse halua oppia niin sillon kyllä oppiminen on vaikeaa. Mun mielestä kannattais aloittaa siitä että saisitte lapselle kipinän siihen että hän todella haluais oppia ajamaan pyörällä. Mikä vois olla sellainen "porkkana"?

 

Käykää lainaamassa kirjastosta franklin ajaa pyörällä -kirja. Meillä se antoi kummasti opettelu intoa.

 

http://www.handico.fi/tuotteet/polkupyorat/apupyorat

 

Mun yks lapsista oppi vasta eskarin jälkeisenä kesänä. Sitä ei vaan kiinnostanut tarpeeks ennen sitä, ei kaikkia kiinnosta. Kouluun saa harva mennä ennen kolmatta luokkaa fillarilla.

 

Lahjonta? Joku sellainen asia porkkanaksi, jonka lapsi tosissaan haluaisi.

Pienimuotoinen kiristys ja uhkailukin kenties? Jos et aja, niin turhaan me pyörää pidetään, myydään se sitten pois.

Faktat kehiin myös. Kukaan ei opi ellei opettele (ei ehkä täysin totta, mutta sen verran voi valehdella), ja jokainen lapsi kaatuu opetteluvaiheessa. Jos ei uskalla polkea, ei opi polkemaan.

Kiristys ja uhkailu???? Onpa kivaa kannustaa pyöräilemään arkaa lasta kiristämällä ja uhkailulla. Aika hitleri oot.

 

Miksi pakotat, laita suosiolla ne apupyörät

 

Minkä kokoinen pyörä lapsella on? 20-tuumainen? Pystyisikö opettelemaan kokoa pienemmällä pyörällä jos tankoa ja satulaa vaan nostaa riittävästi. Pienemmällä pyörällä on usein kivempi harjoitella, kun siitä saa jalat helposti maahan jos uhkaa kaatua.

 

Suosittelen myös apupyörien uudelleen laittoa
Meillä oli lapsella apparit, koetettiin tässä keväällä jo kerran jos olisi ilman mutta ei siitä mitään tullut
Naapurin saman ikäinen tyttö nauroi kun meidän tyttö ei osannut ajaa ilman apupyöriä yu
Viikko sitten lapsi ilmoitti että haluaa apparit pois ja kokeiltiin,
lapsi lähti heti ajamaan kunnolla.
Ei tarvinut auttaa kuin vajaan metrin ensin alkuun ja sitten mentiin.
Laita lapselle ne apupyörät takaisin ja siitä pikkuhiljaa alkaa oppimaan
Oppimiseen menee enemmän aikaa jos vaan pakotat ja kiristät.

 

Kiristys ja uhkailu???? Onpa kivaa kannustaa pyöräilemään arkaa lasta kiristämällä ja uhkailulla. Aika hitleri oot.

Uhkailu, kiristys ja lahjontahan on lapsen kasvatuksen pyhä kolminaisuus, eikö kaikki sitä tiedä...mutta joo, asia kannattaakin ottaa tosi kirjaimellisesti. Ja missä luki että ap:n lapsi on erityisen arka?

Ilman "pakottamista" mun ei-arat lapset ei olisi oppineet pyöräilemään samantien. Molemmat oli sitä mieltä että eivät uskalla. Sanoin, että pakko uskaltaa, ja työnsin vauhtiin, todeten että jos poljet niin et kaadu. Polkivat. Eivät kaatuneet. Innostuivat kovasti kun huomasivat osaavansa - ja huomasivat sen siis vain siksi, että minä "pakotin" eli tyrkkäsin oikeaan suuntaan enkä jäänyt odottamaan jotain ihmettä tapahtuvaksi.

Sama juttu mm. uimisen suhteen. Jos en olisi "pakottanut" niin ei ne osaisi varmaan uidakaan vielä. Itketetty ei olla, eikä ihan oikeasti painostettu tai pakotettu, muttei kerta toisensa jälkeen kuunneltu "mutku en osaa"- puhettakaan, vaan otin kellukkeet pois ja sanoin että nyt uit etkä vikise :xmas:. Ja voi sitä onnistumisen iloa kun tajusivat pysyvänsä pinnalla.

Ja kyllä mä voisin 7-vuotiaalle lapselle sanoa, että jos et kerran polje, niin mitä me pyörälläkään sitten tehdään. Jos et suostu polkemaan, niin en tule kanssasi ulos seisomaan tyhjän panttina, kun sinä tappelet pyörän kanssa sen sijaan että harjoittelisit sisukkaasti kuten pienemmätkin ovet tehneet. Ei voi oppia, jos ei edes opettele, joten jos haluaa oppia niin sitten harjoittelee eikä lopeta heti jos ei osaa. Sen tiedostaminen on tärkeä asia kouluun menevälle, koulussakaan ei ehkä heti opi kaikkea.

Ap:hän sanoi että lapsi haluaa oppia, mutta lyö hanskat tiskiin heti ekan vastoinkäymisen jälkeen - samansuuntaista oli meilläkin, tosin nuo olivat 5 v mutta silti.

 

http://www.handico.fi/tuotteet/polkupyorat/apupyorat

Nuo on tosi raskaat ja kalliit. Veikkaisin, että hintaa on yli 200 euroa.
Tässä on sopivammat, jos isompia motorisia ongelmia ei ole:
APUPYÖRÄT 12-20 [SWA011G] - 15.00€ : Suomen Polkupyorätukku!, Kaikkea urheiluun ja vapaa-aikaan!

 

Uhkailu, kiristys ja lahjontahan on lapsen kasvatuksen pyhä kolminaisuus, eikö kaikki sitä tiedä...mutta joo, asia kannattaakin ottaa tosi kirjaimellisesti. Ja missä luki että ap:n lapsi on erityisen arka?

Ilman "pakottamista" mun ei-arat lapset ei olisi oppineet pyöräilemään samantien. Molemmat oli sitä mieltä että eivät uskalla. Sanoin, että pakko uskaltaa, ja työnsin vauhtiin, todeten että jos poljet niin et kaadu. Polkivat. Eivät kaatuneet. Innostuivat kovasti kun huomasivat osaavansa - ja huomasivat sen siis vain siksi, että minä "pakotin" eli tyrkkäsin oikeaan suuntaan enkä jäänyt odottamaan jotain ihmettä tapahtuvaksi.

Sama juttu mm. uimisen suhteen. Jos en olisi "pakottanut" niin ei ne osaisi varmaan uidakaan vielä. Itketetty ei olla, eikä ihan oikeasti painostettu tai pakotettu, muttei kerta toisensa jälkeen kuunneltu "mutku en osaa"- puhettakaan, vaan otin kellukkeet pois ja sanoin että nyt uit etkä vikise :xmas:. Ja voi sitä onnistumisen iloa kun tajusivat pysyvänsä pinnalla.

Ja kyllä mä voisin 7-vuotiaalle lapselle sanoa, että jos et kerran polje, niin mitä me pyörälläkään sitten tehdään. Jos et suostu polkemaan, niin en tule kanssasi ulos seisomaan tyhjän panttina, kun sinä tappelet pyörän kanssa sen sijaan että harjoittelisit sisukkaasti kuten pienemmätkin ovet tehneet. Ei voi oppia, jos ei edes opettele, joten jos haluaa oppia niin sitten harjoittelee eikä lopeta heti jos ei osaa. Sen tiedostaminen on tärkeä asia kouluun menevälle, koulussakaan ei ehkä heti opi kaikkea.

Ap:hän sanoi että lapsi haluaa oppia, mutta lyö hanskat tiskiin heti ekan vastoinkäymisen jälkeen - samansuuntaista oli meilläkin, tosin nuo olivat 5 v mutta silti.

Ah, sä kuulostat prikulleen ihan multa :xmas:
Varsinkin toi "nyt uit etkä vikise"-kohta

 

Olen ihan samaa mieltä, että jos lasta oikeasti pelottaa niin ei kannata pakottaa, mutta kyllä 7 v:ltä voi jo sen "en mä osaa enkä jaksa enkä halua"-marinan voi jo katkaista parilla valitulla lauseella. Mä en pahemmin jaksa kuunnella sitä 4 v:ltäkään...

 

Ah, sä kuulostat prikulleen ihan multa :xmas:
Varsinkin toi "nyt uit etkä vikise"-kohta

-"En...mä...pysy...pinnalla!"

-"Pysyt jos pidät suusi kiinni ja uit!" :xmas:

Ja kato. Se pysyi pinnalla, kun keskittyi uimiseen eikä vikisemiseen. Ja oli niin saakutin ylpeä & onnellinen päästyään altaan päähän

 

Yks mun lempilauseita on Pikku Myyn suusta: Älä vingu, riittää että tuuli vinkuu!
Ja mun lapsi päättää jo ton lauseen, ehdin sanoon et "älä vingu" niin se sellasella tietyllä äänensävyllä "joojoo riittää että tuuli vinkuu.....!"

Mikään ei oo niin rasittavaa kun turha vinkuminen, mankuminen, marina ja vikinä :kieh: