Millä ihmeellä sais tuon kohta 4v pojan tajuamaan että kiukuttelulla ei saa asioita periksi?

Uhma on ja kova. Mut mikä ihme siinä on, että asiat yritetään saada läpi kiukuttelulla. Välillä menee hyvin kun poika itekki tajuaa et se ei auta, mut sit kuitenki taas jatkaa. Toinen on se, että ei kestä pettymyksiä ei sitte ollenkaan. Jos joku lainaa pojalta auton ni siitäki pitää vetää herneet nenää. Ei halua ymmärtää sitä et saa sen auton kyllä takas. Tai jos syövät vaikka ranskiksia ni jos pikkuveli ottaa hänen lautaselta yhden niin siitäki pitää nostaa kamala meteli.

Huomion hakemisesta ei ole kyse, sitä molemmat saa yhtä paljon. Samat rajat on molemmilla.

Vinkkejä kiitos

 

Se kestää. Mutta varmasti oppii, kunhan ette anna kertaakaan periksi.

 

Niinpä ja miten saisin tuon 7-vuotiaan saman asian ymmärtämään..
Onkohan joku myöhäis uhma kyseessä vai?

 

ei vaan anna kiukuttelijalle periksi.piste.

 

Meillä tyttö 4v eikä se ole ainakaan oppinut.Eikä varmasti opi!

 

Samaa vikaa täälläkin..ja nuo nukuttamiset :/ |O Äiti mullon jano, mua pissattaa, mua kakattaa, laita peitto oikein, laita toinen laulu ja listaa vois jatkaa ja jatkaa ja jatkaa...

 

Meillä tyttö 4v eikä se ole ainakaan oppinut.Eikä varmasti opi!

Ja mä kun jotenkin oon saanut sellasen käsityksen, että sä kun oot tommonen ältsin paras kasvattaja, niin teidän muksujen toiminta ois ihan moitteetonta.

 

Meillä kans 4v aloittanut uudelleen tuon kamalan kiukkuamisen, ja kohta 6v kans |O Plus tietty 2v uhmaikäinen :snotty: Ei auta muu kuin antaa huutaa ja olla antamatta periksi. Välillä helpommin sanottu kuin tehty :ashamed:

 

Oisit kuullut minkä elämän nosti mun neiti yhden kaverini neli vuotiaan pojan kanssa kun oltiin yksi päivä yhdessä koiralenkillä: Poika ilmeisesti löysi jääkökön maasta, tiputti sen ja neiti sitten nappasi käteensä. Kauhea meteli! Mä haluan mun kökön takaisin! Mutt mä löysin sen nyt! Ei kun mä! Minäpäs! Meistä ei kumpikaan nähnyt tilannetta, joten ei pystynyt ihan varpilla sanoon että kumpi oli ekaksi löytänyt ja mitä, joten ehdotettiin vuorottelu. No ei tietenkään käynyt, juuri se kökkö piti saada vain itselle. Mä sitten sanoi että nonih, loppu, sitt pois molemmilta se kun ette nätisti osaa keskenänne yhdessä sillä leikkiä. Otin sen ja heitin hankeen josta molemmat sitä hakemaan, ja neiti sen sieltä vielä löysi. Nappasin uudelleen ja sanoin ett sulla ei ole lupaa tätä enää ottaa ja selitin syy, ei mitään tehoa, yritti repiä mun käsistä sitä jne. Mä sitten otin kökön, murskasin sen katuun ja sanoin ett nyt ei tarvii tapella enää. Mikä huuto! Koko loppu vartti kotipihaan asti, ihan täysi meteli. Jääkököstä. B)

 

Meillä tyttö 4v eikä se ole ainakaan oppinut.Eikä varmasti opi!

Ja mä kun jotenkin oon saanut sellasen käsityksen, että sä kun oot tommonen ältsin paras kasvattaja, niin teidän muksujen toiminta ois ihan moitteetonta.

Olet osittain oikeassa : kasvatus on moitteetonta mutta lapset ei.Ei niitä kaikkia vaimon suvun puolelta tulleita vikoja saa edes koulimalla pois.

 

Lapset on ihania Pitkää pinnaa vaan.. duunis joskus tullut seinä vastaan ja lujaa, kun 21 lapsen ryhmässä on yhtä aikaa 7 kiukkukallea jotka karjuu ja murjottaa, kun ei mene joku niinkuin haluis..

Joskus se uhmakin loppuu....












...tosin sit alkaa melkeen jo murkkuikä

 

... kokeillaan samaa 37 v ...