Millä hillitä

Olemme molemmat mieheni kanssa jo yli kolmekymppisiä ja avoliittoa/ kihloissa oloa takana 13 vuotta, kaksi lastakin on. Nyt on itselle tullut jokin ihmeellinen ""pakkomielle"" että haluaisin naimisiin. Mies ei vaan lämpene ajatukselle. Hänen mielestään kun voi olla yhdessä ilman avioliittoakin. Tiedän, että tähän varmasti vaikuttaa että mieheni lapsuudenkodissa on ollut kaksi avioeroa, mutta silti...
Ja miksikö sitten itse haluaisin naimisiin, jotenkin ( niin hullulta kun se kuulostaakin ) kokisin olevamme enemmän perhe kun olisimme naimisissa vaikka käytännössähän se ei mitään muuttaisi.
Kaikista inhottavinta on että mies ei edes ala keskustelemaan koko aiheesta. Välillä jo tuntuu että miksi edes olla yhdessä jos ei kerran toinen halua sitoutua.... Vai teenköhän tästä nyt liian ison numeron.....

 

Olishan avioliitto monella tapaa turvallisempi monessa suhteessa kuin avoliitto.tietenkin,jos teillä on lakiasiat kunnossa tai jonkilainen ehto omaisuuden suhteen.niin silloin sama olla avoliitossa.
Esim pariskunta nuori,kaksi lasta.Äiti kuoli kolarissa yllättäen.Avomies ei saa esim. lesken-eläkettä.NOn nämä ovat vähän huonoja esim. parisuhteelle,mutta kuitenkin aika olleellisia,arkipäivää.eli olen samaa mieltä,että kyllä avioliitto on monessa suhteessa parempi

 

Kuvittele, mitä kaikkea inhottavaa voit joutua kokemaan polttareissasi. Eiköhän se hillitse ainakin hääkuumetta, avioliittokuumeeseen se tuskin auttaa...

 

Luepas kaikki tämän palstan ketjut, niin luulen, että avioliittohalut katoaa.

 

Halusin naimisiin ihan hullunlailla. Menimmekin sitten ja parin kuukauden jälkeen tajusin ettei tunnu missään, kaikki on samanlailla, emmekä ole perhe yhtään sen enempää, kaikilla vain samat sukunimet. Nyt tajuan, että oli jännempää kun emme olleet naimisissa, nyt olen niin lukittu. En ole sitoutumiskammoinen, mutta jotenkin ei ole enää mitään mitä odottaa.

 

Kiitos kommenteista. Niin, kyllä tämä minulla on ihan omien korvien välistä kiinni. Lakiasiat on kunnossa jne. Ja en odota että mikään muuttuisi ja tiedän että arki jatkuu samanlaisena.
Ehkä yksi vaikuttava tekijä on että meillä oli n. vuoden verran tosi iso kriisi joka klaarattiin läpi ja nyt tuntuu kuin olisi uudestaan rakastunut ja siinä ""jälkihuumassa"" nyt sitten tulee tämä hääkuumekin.

 

Mekin oltiin asuttu yhdessä jo 7 vuotta ennenkuin mentiin naimisiin. Se yhtäkkiä vain tuntui oikealta ratkaisulta vaikka tiesimme ettei se muuta käytännön arkea mitenkään. Mutta se muutti kyllä meidän tunteita syvemmäksi, kyllä meille tuli tunne että olemme enemmän sitoutuneita toisiimme. Vihkimisestäkin on jo 5 vuotta ja hyvältä tuntuu edelleen.

Kaikki ei tietenkään koe samalla tavalla, mutta meillä kävi näin. Eli voin suositella. Minusta on ihanaa kun mieheni kutsuu minua vaimoksi.

 

Niinpä, kyllä minäkin haluaisin jo olla vaimo. Kun ikääkin on jo reilusti päälle kolmenkymmenen ja lapsia niin tuntuu hassulta olla tyttöystävä....

 

Mitäs teit tenavat ennen avioliittoa.

 

Olipas kommentti....... Millähän tavalla ne meidän lapset tähän minun hääkuumeeseen liittyy......

 

Nyt kun lapset on tehty, et voi kiristää miestäsi naimisiin sillä syyllä, että lapsia et tee ennen papin aamenta. Aika moni nainen haluaa vielä nykyäänkin naimisiin ennen lasten tekoa ja aika moni lapsista haaveileva mies suostuu naimisiin ainakin osittain juuri sen vuoksi.

 

Monta kertaa olemme ystävien kanssa tästä puhuneet ja minä en ymmärrä tätä ""kiristys""-taktiikkaa. Kyllä lapset on yhdessä haluttu ilman papin aamenta ja olen sitä mieltä että naimisiinkin mennään yhteisestä halusta eikä uhkailemalla tai kiristämällä.

 

Eikös sinun ongelmasi juuri ollut se, ettei yhteistä halua naimisiin ole? On vain sinun halusi ja miehesi haluttomuus.

Jos minä naisena haluan naimisiin ennen lasten tekoa ja ilmoitan sen myös sulhaskandidaatillenikin, ei se minusta yhtään huonompaa ihmistä tee. Eikä minun tarvitse asialla mitenkään uhkailla tai kiristää, ihan pelkkä ilmoitus asiasta riittää.

Ettei tässä vain kävisi niin, että sinä olet se joka joutuu uhkailu/kiristyslinjalle saadaksesi tahtosi läpi? Me muut kun olemme välttäneet tämän ongelman jo etukäteen.

 

Niinpä, minähän se tässä olen joka naimisiin haluaa ja nimenomaan se ongelma on juuri siinä ettei yhteistä halua ole. Ja koska näin on niin todennäköisesti emme naimisiin mene, koska mielestäni molempien sitä täytyy haluta.
Ja siihenhän minä kommentteja halusin että miten tätä kuumetta saisi hiipumaan.....
En aio alkaa uhkailemaan enkä kiristämään. Jos toinen ai halua niin minkäs teet. On vain sopeuduttava, en viitsi perhettäkään tämän vuoksi haljoittaa. Ja haluan vielä korostaa että lapset olen omasta vapaasta tahdosta tehnyt avoliitossa.

 

Niin, onko mieleesi juolahtanut että ei miehesi enää näe mitään tarvetta mennä naimisiin kun lapset on tehty ja muutenkin olette huolehtineet asiat kuntoon papin aamenta lukuunottamatta? Totta on että vielä nykyäänkin suurin osa pareista vihkiytyy ennen perheen perustamista. Meillä mies ilmoitti suoraan aikoinaan että lapset tehdään avioliittoon ja piste. Enpä vastustellut...

 

No näinhän se todennäköisesti onkin. Ja tottahan sekin puoli on, että eihän enempää voi toiseen sitoutua kuin tekemällä yhteiset lapset.
Taidan pyöritellä oravanpyörää päässäni.....

 

Ei siinä mitään pahaa että haluat naimisiin, eiköhän kuitenkin suurin osa ihmisistä kuitenkin pohjimmiltaan halua naimisiin, ainakin naiset. Eihän sitä tiedä, voihan miehesi vielä yllättää sinut kosimalla joskus kun et sitä osaa odottaa. Tai ehkä hän luulee sinun haluavan isot häät kun taas hän haluaisikin vain vähäeleisen tilaisuuden vaikka ihan vaan kahden kesken. Joka tapauksessa olette toisiinne jo sitoutuneet ainakin lastenne kautta, eikä sitä avioliitto muuksi muuta.

 

Kiitos vastauksestasi! Niin olen itsekin ajatellut että antaa ajan kulua. Tiedän että mieheni kuljettaa oman lapsuuden muistoja mukanaan liikaa ( äidin avioerot olleet aika vaikeita ), ja hän onkin sanonut että miksi mennä naimisiin kun ero tulee kuitenkin.... Ymmärrän hänenkin näkemyksen mutta yritän kuitenkin saada hänet luopumaan vanhoista haamuista.
Jospa tämä tästä....

 

Lähinnä ihmettelisin sitä miksi olette kihloissa? No ihmiset menee ns. kihloihin eri syistä, mutta itse en mene jos ei ole tarkoitus mennä naimisiin. Lapset on isompi sitoumus. Joten en näkisi syytä miksi pitäisi ainakaan sitoutumisen pelossa vältellä naimisiin menemistä.

Voisi kai sitä ajatella, että miksi mennä avoliittoon kun ero tulee kumminkin? Tietysti silloin ei luvata ehkä ikuista yhdessä oloa. Eikä petetä sitten lupausta. Ajatteleeko miehesi noin varmaksi, että eroatte? Ihme kun ei haluakkaan naimisiin… Tuskin naimisiin meno mitään muuttaa. Eroatte tai ette eroa olitte naimisissa tai ei… Luulisin näin.

Yritä miettiä jotain muuta välillä ja välttele kaikkea häihin liittyvää.

 

Muistuttaisin parista asiasta, kihloihin meno on lupaus avioliitosta, mutta nykypäivän ihmisethän ei sitä enää tiedä. ""Tuuks mun kaa kihloihin"", ajatellaan että se on sitten kivaa on kun kihlasormus, eikä kuitenkaan ymmärretä mitä se tarkoittaa.

Toinen asia on, että vihkikaavassa ei luvata mitään, vaan tahdotaan.

 

Lähinnä ihmettelisin sitä miksi olette kihloissa? No ihmiset menee ns. kihloihin eri syistä, mutta itse en mene jos ei ole tarkoitus mennä naimisiin. Lapset on isompi sitoumus. Joten en näkisi syytä miksi pitäisi ainakaan sitoutumisen pelossa vältellä naimisiin menemistä.

Voisi kai sitä ajatella, että miksi mennä avoliittoon kun ero tulee kumminkin? Tietysti silloin ei luvata ehkä ikuista yhdessä oloa. Eikä petetä sitten lupausta. Ajatteleeko miehesi noin varmaksi, että eroatte? Ihme kun ei haluakkaan naimisiin… Tuskin naimisiin meno mitään muuttaa. Eroatte tai ette eroa olitte naimisissa tai ei… Luulisin näin.

Yritä miettiä jotain muuta välillä ja välttele kaikkea häihin liittyvää.

 

Aivan se on on totta. ""Tahdon"" sanotaan eikä lupaan! Ja kysymyskin kuuluu, että tahdotko...

Voisi sanoa, että en lupaa mitään, mutta kovasti ainakin tahtoisin sitä. Mutta kai se kuitenkin on ""sanaton"" lupaus. Tai ehkä muutoin puhuttu ja luvattu.

 

""Ajatteleeko miehesi noin varmaksi, että eroatte? Ihme kun ei haluakkaan naimisiin… Tuskin naimisiin meno mitään muuttaa. Eroatte tai ette eroa olitte naimisissa tai ei… Luulisin näin.""

Niin, tämänkin olen miehelleni sanonut että sillä naimissa olemisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa että erotaanko vai ei, ero tulee jos on tullakseen oli tilanne mikä hyvänsä. Ja olenpa joskus sanonut myös että jos on sitä mieltä että ero tulee niin eikö ole sama erota heti eikä odotella. Mutta se siitä.

""Yritä miettiä jotain muuta välillä ja välttele kaikkea häihin liittyvää.""

Näin juuri! Se on vaan vähän vaikeaa näin kesäaikaan kun jokapaikassa puhutaan kesähäistä jne.

 

No siten ne lapset liittyy, että onhan se kummallista KUN EI mennä naimisiin, kun lapsetkin on. Ootte vain ""muka"" perhe.