Millä tästä olosta eroon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Nuo helteet vaikuttaa ilmeisesti mun nukkumiseenkin, enkä saa enää kunnolla nukuttua. Nukun vaan sellasia n. 6h unia ja nekin on pätkä unia. Olo on sitten aamulla aika naatti. Olen kokeillut vaikka mitä.. nukkua ikkuna auki, pelkillä rintsikoilla ja pikkareilla, silti hiostaa ja muutenkin koko yönä ei tule edes kunnolla pimeä vaikka ois yöllä verhot kii!

Masennus ja ahdistus ja muut mielenterveysongelmat tuntuu mulla vain pahenevan tuosta jos ei saa nukuttua tai syötyä kunnolla. Aivot ei saa lepoa tarpeeks ja sit on entistä sekavampi olo ja päivätkin kuljet aivan horroksessa. Mun on tosi vaikea rauhottua, koko ajan ihan hirveen levoton olo..

Pakkomielteet myös vaan pahenee. Jos on ihastunut nuorena likkana vanhempaan mieheen ja ihmiset haluaa tuhota vaan mun onnen, sanomalla ettei tollanen saa toimia ja paheksuu. Niin mä pakkomielteisesti rupean pyörittämään sitä asiaa niin kauan, kunnes kaikki on hyväksyny meidän onnen ja mä saan rakastaa rauhassa.

Enkä mä pääse sinne terapiaan heti. Sit jos ne määrää mulle kanssa jotain mielialalääkkeitä, niin sit saa tapella riippuvuuden kans seuraavaks..

Ei elämästä oikeesti tuu enää mitenkään hyvää. Mä vaan sekoilen ja oon ihan vitun sekasin, pellenä täällä, pellenä oikeessa elämässä jolle kaikki nauraa, en saa rakastaa vanhempaa koska sitä paheksutaan ja sekin aiheuttaa paineita niin vitusti, en kyllä haluais nuorempaakaan eli oman ikäsiä tms. välttämättä koska ne ei osaa muuta kuin jonneilla ja lällätellä mua huoraks.

Tää on oikeesti aivan liian raskasta.

Enkä mä kestä niitä pelkoja uudelleen elämän tuhoutumisesta, kiusaamisesta, kiusaajien kanssa elämisestä jne.

Varmasti joku tulee sinne Ouluun, mun takia tai muusta syystä, törmätään, ottaa mun asioista selvää ja sipittää et toi on yks kauhee huora ja kaikki on taas ennallaan. Musta ei tuu vaimoa, ei äitiä, ei tervettä, en tuu juhlimaan, en saamaan opiskelupaikkaa tai töitä.

Emmä pääse ulos elämällä, en sit millään.

Ja varmasti joku mun kiusaajista on sattunu lukee näitäkin tuhansia viestejä ja mä oon oikeesti kusessa.

Ei kukaan mahda mun kiusaamiselle mitään jos se alkaa taas. Ei sit millään.
 
No ootko sä edes yrittänyt saada sitä hoitoa?! Ei sun ole pakko lääkkeitä ottaa, ei ne voi pakottaa. Sanot ettet halua niitä vaan muuta hoitoa. Ihan tosi sun pitää nyt saada sitä apua, tosta ei tuu yhtään mitään muuten. Mites, voisitko sä käydä keskustelemassa jossain paikassa aikuisen kanssa, sellaisen jonne pääsisi heti mutta se ei olisi terapeutti tms.? Monessa kunnassa on nuorille sellaisia paikkoja.
 
Esim. Helsingissä ois tällanen paikka minne voi mennä mutta voi myös soittaa

https://www.tukinet.net/palveluhaku/palvelu_tiedot.tmpl?id=8

Jaa maailmasi, et jää yksin - HelsinkiMissio

Varmasti asuinpaikassasi on myös jotakin tuon suuntaista ja soittaessa ei ole väliä mistä päin soitat. Ei varmaan kannata täällä kertoa tarkkaan missä asut mutta löydät varmaan itsekin googlaamalla noita paikkoja. Ja ei, tuo ei korvaa terapiaa tms. oikeaa hoitoa mutta tukisi sitä ja he voisivat sua auttaa pääsemään avun piiriin.
 
Mähän sanoin, et soitin sinne Oulun tk:hon ja sitten puhuttiin siitä terapian mahdollisuus aloituksesta siellä ja mut pistettiin niinku valmiiks jo listoille.

Ei ja en asu missään stadissa päin, enkä halua, aika keskellä suomee mä asun.

Niin ja en tiiä riittääkö pelkkä terapia, kun saattaa oikeesti olla mahdollista että mä tarviin mielialalääkitystä(kin). En tiiä. Koska mun masennus on jatkunu jo niin pitkään esimerkiksi ja eristäytyminen.

Eikä kyse oo toisten mielipiteiden välittämisestä, vaan kiusaamisesta! ymmärrättekö kun moni porukasta vaan haukkuu mua, huuteli, naureskeli, ilkku, juorus, mulkoili, uhkas pään tunkee wc pyttyyn ja niin edelleen... onks tää muka jotain mielipide soopaa?? eikä musta huora voi olla varsinaisesti ees mielipide, se on ammatti nimike.

Jos vaan kuolis nyt, niin pääsis paljon helpommalla. Mä oon jo sekoillu niin paljon etten jaksa välittää, jatkan sekoilua vaan loppuun asti. Mä oon niin sekasin jo et tuskin musta on muuhunkaan ja jonkunlaiset jäljet tästä jokatapauksessa jää, vaikka kävisin terapiassa. Mä tuskin koskaan tuun enää olemaan täysin ehjä.
 
No mä en voi tietää mitä oot aiemmin kirjottanut.... Ja kirjoitinhan että tuossa on esimerkki siitä millaisia paikkoja on, ei sun just Helsinkiin tarvi mennä vaan etsi omalta paikkakunnaltasi tuollainen. Ja soittaa voi missä tahansa päin Suomea olevaan paikkaan. Tuntuupa turhalta yrittää auttaa jos et edes lue mitä sulle kirjotetaan.
 
Ainiin ja joo, mielipiteiden välittämisestä kyllä siinä, jos ajattelee sitä nuoremman ja vanhemman suhdetta. En vaan kestä oikein mitään turhia ylimääräsiä paineita, nyt ainakaan tälleen mielenterveysongelmaisena. Mun pää menee vaan enemmän ulalle, kun haluis vaan olla ja rakastaa.
 
Jos et kestä paineita niin älä ainakaan kysele täältä tollasia ikäero-juttuja jatkuvasti... itsehän sä voit vähentää niitä paineita sillä. Kannattaisko pitää palstataukoa jos tää ahdistaa sua ja jutella jossain muualla oikeasti asioista tietävän aikuisen kanssa?

Noita puhelimia nuorille on paljon. Siellä ei tartte kertoa nimeä tai mitään, voi vaan jutella.
 
Mä oon yrittäny pitää taukoo ja mun piti lopettaa, mut sit jokin pakkomielle saa mut vaan jankkaamaan ja jankkaamaan sitä asiaa, koska ihmisten pitäis suhtautuu tollasiin suhteisiin kun muihinkin! ei haluta satuttaa.

Sit, mä en pysty vaan ajattelemaan mun elämää ilman niitä kiusaajia. En yksinkertasesti pysty. Mä en pysty vaan uskoo, et se ois KOSKAAN ohi! En.
 
No kun emmä uskalla sitten mennä eteenpäin ja tehdä mitään kun pelkään. :(

Mä koen olevani niin pahassa loukussa, ettette te muut voikaan tietää tällästä tunnetta jollette koskaan oo joutunu kokemaan.. mä olen niin kateellinen! aina.
 

Yhteistyössä