Millä saa elämänsä raiteilleen, kun ei tiedä missä "vika" ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lopun alku?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

lopun alku?

Vieras
Tää on niin tyhmää. Mulla pitäisi olla kaikki hyvin; on hyvä mies ja meillä on kolme lasta. Yhteistä elämää takana tähän mennessä 12,5 vuotta, 10-vuotishääpäivä kolkuttelee ovella. Opiskelen uutta tutkintoa unelma-alalleni ja ystäviäkin löytyy. Silti mun olo on jotenkin tyhjä ja rikkonainen. Tuntuu, etten kuitenkaan hallitse elämääni. Olen jotenkin kadottanut itseni. Olen koko ajan ahdistunut, stressaantunut ja vähän kärttyinenkin.

Mitä mun pitäisi tehdä?
 
Olet kolmekymppinen. Sitä se on. Se kuulemma menee ohi.

Ihmiset kuvaa kolmenkympin kriisiä suunnilleen niin, että kaikki on hyvin, arki rullaa tasaisesti, suuria ongelmia ei ole ja juuri silloin sitä elää parasta aikaa. Tai pitäisi elää. Silti tuntuu, että jotain puuttuu tai jotain on liikaa tai joku ei toteutunut. Ja kun yrittää keksiä, että missä on vika, niin mitään varsinaista huolenaihetta ei löydy. Joku vaan hiertää. Haluttas muuttaa joku asia, mutta ei keksi, mikä se olis.

Mulla ei tosta ole omakohtaista kokemusta, mutta moni siitä puhuu.
 
Niin, täytän loppusyksystä tänä vuonna 33v. Mua pelottaa se, että se entinen minä on nyt jossain kadoksissa. Mä olin ennen hyvin peruspositiivinen ja löysin vaikka kuinka negatiivisesta asiasta sen "hopeareunuksen". Mä olin iloinen, hymyilevä, energinen. Enää en ole.
 
Kysymys miksi? on aika ajoin hyvä esittää itselleen monista asioista.
Kun sen esittää itselleen ja alkaa pohtia asioita saa uuden näkemyksen omasta itsestä ja suhteesta elämään.
Onni ei tule etsien vaan se tulee eläen.... :)
 

Yhteistyössä