millä oikeudella

[Maagi]

minä kasvattaisin mieheni tytärtä?
Aikuisen oikeudella ja velvollisuudella?

Mä jouduin kylpyläviikonloppuna sellaisiin tilanteisiin, johon mun aikuisenvaisto kehoitti puuttumaan.. Mutta se mikä laittoi mietityttämään oli se, ettei mulla ole mitään oikeutta alkaa toisen lasta kasvattamaan. (Perinteisiä tilanteitahan on joka perheessä, kun toinen sanoo kyllä ja toinen on sitä mieltä että ei. Niin ainahan pitää tukea ensiksi ääneen sanottua mielipidettä ja kahden kesken keskustella mikä olisi ollut se oikea ratkaisu tilanteeseen..)

Jotenkin itse joutunut omalta kohdaltani tämän asian ratkaisemaan (mies ei vielä valmis keskustelmaan minun roolista tyttärensä elämässä), että pidän oman linjani niin kauan, kunnes siihen tulee oikaisu miehen taholta. Olen kuitenkin jonkin verran tytön kanssa kahden ja silloinhan minun pitää pitää aikuisen ote (kuten olen joskus lasten parissa töitä tehdessäni oppinut).

Tämä asia on minulle erityisen vaikea, kun omia lapsia minulla ei ole. Toivoisin, että tuo mies pian alkaisi olemaan valmis keskustelemaan tyttärensä kasvatuksesta minun kanssa, edes sen verran, että tiedän mikä on minun oikeus ja velvollisuus aikuisena ihmisenä. Äidiksihän minä en lapselle rupea, hänellä on jo äiti. Mutta hyvä kaveri voin tytön kanssa olla. Tässä nyt oli paljon asioita, mutta.. vielä niitä jäi mielen syövereihin pyörimään, kysymyksiä ja mielipiteitä.

 

[vieras harmaana]

Asutko siis sinä miehen kanssa ja tytär vierailee teidän luonanne?

Lyhyesti vaan virsi kaunis. Mies on saatava keskustelemaan ja teidän täytyy luoda yhteiset pelisäännöt. Aikuiset päättää perheessä, ei lapset. Sinä et voi olla pienen lapsen kaveri etkä äiti, sinun tehtäväsi on olla aikuinen.

 

[maagi]

Lapsi on 11vuotta. Ihan tarkalleen ottaen en asu miehen kanssa yhdessä, tosin olen vain kaksi yötä kuussa poissa. Mä pidän kyllä siitä kiinni, että voin tytön kanssa olla kaveri. (Siis tehdä asioita yhdessä, mutta tietenkin olen myös aikuinen hänelle täysipäiväisesti).
Tyttö muutti äitinsä luokse kesän aikaan ja toistaiseksi jää sinne, joka kerta kun puhuu isänsä kanssa tai tapaa tämän kysyy "milloin saan muuttaa takaisin kotiin", mutta toistaiseksi päädytty tähän ratkaisuun. Joka viikko tyttö silti on meidän kanssa 2-3vuorokautta.

 

[kiiks]

Niin, et millään oikeudella... Se on vain tämä perheen uusien aikuisten tilanne. Lapsen omat vanhemmat ne ovat ne, jotka päättävät ja joiden pitäisi myös vastuu kantaa. Siitä ei ikävä kyllä pääse mihinkään. Kaikesta huolimatta varmasti lasta kelpaat rakastamaan, hoivaamaan jne sekä huolehtimaan yhteisestä taloudesta; sekä rahallisesti että kotitöiden muodossa.

Meillä miehen lapsille, jotka ovat kolmanneksen kuukaudesta meillä, minun mielestäni minun pitäisi voida olla se perheen toinen aikuinen - siis silloin kun ovat meillä. Pelisäännöistä on yritetty sopia ja sopia - lapsille on mun mielestä ollut ihan ok, vaikka minä olisin ollut se joka kehoittaa roskapussia viemään tai vähän huonetta raivaamaan. Mutta mies lipsuu. Jos hänen exänsä onkin jostakin eri mieltä, on mies valmis pyörtämään meidän sopimuksemme. Ja se miehen lipsuminen alkaa pahasti jo näkyä lasten käyttäytymisessä minua kohtaan, sekä siinä miten lapset suhtautuvat yhteiseen aikaamme. Oppivat hyvin, että eihän minua tarvitse totella, voi jättää tekemättä sen mitä pyydän jne. Samoin ei tarvitse noudattaa yhteisiä sopimuksiamme tai suunnitelmiamme. Lapset ovat jo 13 ja 15, joten tietävät kyllä mistä narusta vetää, että saavat haluamansa - ikävästi vanhemmat samaan leikkiin ryhtyvät.

Minäpä lakkaan sitten meidän perheessä myöskin sitoutumasta yhteisiin sopimuksiin ja suunnitelmiin - ei auta miehelle kaunis puhe. Katsotaan meneekö toiminta perille... Ja positiivisena asiana koetan muistaa, että tosiaankaan minä en ole lapsista vastuussa! Oma moraali kuitenkin vähän sotii tätä näkemystä vastaan - mun mielestä tähän asti aikuiset ovat aina lapsista vastuussa, mutta on yritettävä ajatella toisin.

Suosittelen kyllä teitä puhumaan heti alkajaisiksi selväksi sinun roolisi uudessa perheessänne ja pitämään sitten puolin ja toisin kiinni sovitusta. Ilman sopimusta voi jutusta tulla tosi paha kompastuskivi. Onnea matkaan

 

[Rotta]

Niinpä niin, nykypäivänä kukaan ei saisi sanoa muiden lapsille mitään ja jos sanookin, niin saa lapsilta nenäkkäitä vastauksia. Itse kuulin viime viikolla uimahallissa sivusta kun noin 10 vuotias tyttö pelleili suihkun kanssa ja vieressä ollut täti sanoi hänelle asiasta, tyttö tokaisi ooooikein nenäkkäällä äänellä " ET SÄ OO MUN ÄITI!" Vielä vähän ajan päästä tyttö sanoi kavereilleen että "Kiva, joku mummo alko urputtaa mulle äsken..."
Ihan uskomatonta tekstiä sen ikäsen tyttölapsen suusta.

Niin, eli mitä se kasvatus nykypäivänä siis on?

Kyllä mun mielestä kenen tahansa aikuisen on voitava ystävällisesti oikaista lasta jos tämä unohtaa ns. normaalit käytöstavat esim. kiittää tai jos riehuu liikaa niin rauhoitella tai jos sanoo yleisellä paikalla jotain sopimatonta jne. jne.

Muuten sitten kodin sisäpuolella tapahtuvista asioista, siitä mitä suvaitaan, mitä ei, täytyy keskustella miehen kanssa.

Täytyy myös muistaa, mitä minkäkin ikäiseltä lapselta voi odottaa.

Eiköhän tässä asiassa ihan terve maalaisjärki riitä.

 

[miettivä]

ja kohta kävelemme keppi kädessä ja tuumimme että voi tuota nykyajan nuorisoa, ei meidän aikaan....

 

[vieras harmaana]

Onpa outoa jos ei muka lapsipuolta saisi kasvattaa. Kukahan sen kasvatustyön sitten oikein tekee ellei se, joka lapsen kanssa on eniten aikaansa?

Ainakin minun lasta kasvattaa eniten päiväkodin henkilökunta, minä ja mieheni. Vasta sitten tulee lapsen isä. Toki isällä on yhteishuoltajuus, mutta kyllä se vaan on isäpuoli, joka sanoo että syö ruoka loppuun, pese kädet vessassakäynnin jälkeen ja ei saa jutella rumia.

Itse olen kyllä kasvatusalan ammattilainen ja taidanpa kasvattaa muidenkin lapsia ihan selkäytimellä. Tärkeintä on muistaa, että talossa talon tavalla. Sinun ja miehen täytyy päästä yhteisymmärrykseen säännöistä ja niistä pitää aikuisten pitää yhtä köyttä, ihan samoin kuin ydinperheessäkin. Mikäli mies ei ole valmis tähän, niin ei ole silloin valmis vakavaan suhteeseenkaan kanssasi, mielestäni ainakin niin.

 

[Maagi]

\

ja kohta kävelemme keppi kädessä ja tuumimme että voi tuota nykyajan nuorisoa, ei meidän aikaan....

Kiitos teille jotka vastasitte. Sai taas vähän voimia. =)

 

[mami]

minulla on uusioperhe,kun nykyinen mieheni muutti minun ja 3lapseni luokse oli itsestään selvää että hän saa osallistua lasten kasvatukseen.yhteisessä kodissa kaikilla on mielestäni oikeus sanoa mielipiteensä,eikä siitä pidä loukkaantua jos toinen on erimieltä asioista.nyt meillä on myös 2 yhteistä lasta,minun 3 lasta ovat jo muuttaneet ominiin koteihin ja minulla on 4 lastenlasta,nykyinen mieheni on myös suhtautunut hienosti papan rooliin meidän perheessä ei erotella sinun lapsia ja minun lapsia.kyllä meilläkin on ollut omat vaikeudet mutta niistä on puhumalla selvitty.isäpuolen tai äitipuolen rooli ei varmasti ole helppo,mutta itse voimme vaikuttaa siihen minkälaisen roolista teemme.

 

[Micosa]

Meillä mies saa ja kuuluu "komentaa"tytärtäni siinä missä yhteistä poikaamme.
Minä sanon itse kyllä vieraillekkin lapsille.

 

[tiiu]

Jos nykypäivän aikuiset oikeasti puuttuisivat enemmän lasten tekemisiin, omien, naapurien ja vieraiden, olisi lapsilla huomattavasti paremmat oltavat.