Millä miehen saisi rohkaistua lähtemään lapsen kanssa pihaa pidemmälle kaksin?

["Tinttura"]

Meillä on 1 v ja 2 kk lapsi ja mies on nyt pitänyt muutaman viikon isyysvapaata (kolme viikkoa jäljellä) ja minä olen töissä kunnes jään taas hoitovapaalle.

Ongelma on siinä, että mies valittaa kuinka tylsää on kun pitää olla kotona kaikki päivät eikä lapsen kanssa oikein keksi pihallakaan mitään tekemistä kun ei oikein osaa vielä kävellä hyvin kengillä ja ulkovaatteilla, lisäksi maa on vielä todella märkää ja kylmä. Ei kuitenkaan halua lähteä mihinkään kylään tai edes ruokakauppaan lapsen kanssa kaksin koska se on hänenmielestään niin hankalaa ja ärsyttävää. Minua taas ärsyttää se, että minä lähden töistä tultua aina kun on tarvetta ruokakauppaan ja muille asioille lapsen kanssa koska mies haluaa viettää aikaa rauhassa eikä tosiaan voi lapsen kanssa käydä.

Muutenkin meillä on kyläilyt ja muut menot yhdessä jääneet todella vähiin lapsen synnyttyä kun mies ei mielellään liiku lapsen kanssa mihinkään (vaikka minäkin olisin mukana) koska on niin hankalaa ja ärsyttää jos lapsi ei viihdykkään rattaissa tai tarvitseekin välipalaa tai vaipan vaihtoa jne. Meillä menee pääsääntöisesti ihan kivasti kauppa ja kyläilyreissut lapsen kanssa mutta mies kokee pienenkin kitinän julkisilla paikoilla niin rasittavana ettei halua esim. Kauppaan lähteä mukaan vaan olen käynyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lapsen kanssa kaksin. Sama koskee kyläilyjä ja mihinkään muualle menemistä ei voi edes kuvitella.

Tuntuu, että monissa muissa perheissä miehet ovat mukana ja käyvät kaksinkin lapsen kanssa jossain mutta onko tämä vain minun harhakäsitys kun kiinnitän asiaan huomiota? En jotenkin voinut kuvitella etukäteen ettei mies halua liikkua lapsen kanssa juuri missään.

 

[viera.s]

Miksi sinä tuollaisia murehdit? Lapselle riittää hyvin oma koti ja kotipiha ja jos mies ei halua mihinkään muualle lähteä, niin ihan on oma asiansa. Mies voinee käydä kaupassa vaikka sitten, kun olet itse tullut kotiin töistä.

 

["Tinttura"]

En jaksa kuunnella sitä valitusta kuinka tylsää on ja aika käy pitkäksi kun ei voi käydä missään. Minusta taas olisi mukavaa jos voitaisiin kyläillä yhdessä samalla tavalla kuin ennen lapsen syntymää. Nyt esim. Mies käy vanhemmillaan yksin ja minä käyn lapsen kanssa jonain muuna päivänä kun he haluavat nähdä lasta mutta ovat laiskoja tulemaan meille kylään. Meillä ei ole miehen kanssa juuri mitään yhteistä tekemistä kodin ulkopuolella vaikka aikaisemmin kävimme lähes jokapaikassa yhdessä. Nyt minä menen lapsen kanssa jos jossain haluan käydä ja mies käy yksinään.

Minusta ei tunnu kovin "normaalilta" kun toisten juttuja kuuntelee tai katselee lapsiperheitä kaupassa yms. Mutta tuskinpa sitä kukaan huutelee julkisesti, että mieheni ei suostu liikkumaan lapsen kanssa juuri mihinkään.

 

[vierass]

On sulla kyllä outo mies. Onko tosi nuori? Eikö hän ymmärtänyt mitä elämä lapsen kanssa on?
Mä en kyllä jaksais jos olisi minä+lapset ja sitten mies itsekseen hoitaisi kaikki omat juttunsa, kyläilyt. Miksi ette voi edes isovanhempien luokse mennä yhdessä?
Auttaisko jos "pakottaisit" miehen lähtemään lapsen kanssa kerran pari niin rohkaistuisi? Joku hoidettava juttu mikä on pakko hoitaa sun työaikana tm. Hulluksihan siinä tulee jos vaan kotipihalla kaiket päivät hengaa.

 

["vierailija"]

Aika erikoinen tilanne. Kuulostaa siltä, että miehesi ei ollut oikein ymmärtänyt etukäteen, mitä arki lapsen kanssa on. Kuvitteliko hän, että lapsen kanssa voi helpommin liikkua vai haluaako hän vai pitää entisen elämänsä, johon lapsi ei sovi? Oli miten oli, niin todella olisi kyllä keskustelun paikka. Jos lapsi on toivottu, niin en itse kyllä jaksai tuollaista, että toinen ns. jatkaa menojaan eikä huomioisi minua ja lasta.

 

["jkl"]

Käske sen miehes ottaa mallia muista isistä.

 

[Ellaah]

Sellaisia ne monet miehet on. Sisimmissään voi johtua siitä, että pelkäävät ettei vaan lapselle tapahdu mitään. Esimerkiksi meillä luuli huudon ja kirkumisen johtuvan kivusta/pahasta olosta, vaikka oikeasti lasta vaan kyllästytti odottaa kassajonossa. Varmasti helpottuu kun lapsi kasvaa ja osaa kävellä ja puhua itsekin. Koita jaksaa odotella rauhassa vielä tämän taaperoiän yli, niin varmasti mieskin rohkaistuu lapsen kanssa puuhaamaan. Meillä kävivät uimassa, luistelemassa, metsäretkellä jne. kunhan oli jo vähän isompi

 

[helppoa]

jätä se sika.

 

["Veera"]

Mitähän se ajatteli isyysloman olevan? Onko kuitenki halunnu jäädä isyyslomalle vai sinäkö painostit?
Kai se mies voi siivoilla, pestä pyykkiä jne yhdessä lapsen kanssa tehden. Kylvettää lapsen päivällä ettei jää iltaan, laittaa vaikka iltaruoan valmiiksi.
Voisko se käydä vaikka juoksulenkillä lapsi rattaissa? Tai pyöräillä lapsi pyöränistuimessa, meinaan jos menee pitkin metsäreittejä eikä ihmisten ilmoille niin ehkä ei haittaa jos lapsi kitisee?

Jos oikein on tylsää niin voithan pyytää sitä pesemään ikkunat, järjestelemään kaapit tai pesemään saunan(ja tiedän kyllä tasan tarkkaa miten helppoa se on taaperon kanssa )

 

["Annukka"]

jätä se sika.

 

[Vdvvs]

Jotain tolle kannattaa tehdä. Kuulostaa huolestuttavalta teidän parisuhteen kannaltakin. Kyllä meillä mies liikkuu lasten kanssa, ei tosin niin paljoa kuin itse, mut käy puistossa, kaupassa tms. Ja tämähän ei ihan heti helpota, vaikka lapsi kasvaa. Sittn tulee uhmaikä tms, se vasta hauskaa onkin.

En tiedä mitä tolle tekis, kun puhua miehen kanssa. Sanoa ettei oo normaalia. Ensin aloitaa se liikkuminen yhdessä. Erityisesti toi isovanhemmilla käyminen. Lopettaisin varmaan itse miehen sukulaisilla käymisen, jos mies ei tuu mukaan.