Vuosi 2012 rankka työvuosi irtisanomiset ja lomautukset stressasivat huhtikuusta alkaen. Olen siis kirjanpitäjä, joten toimistotyö on työni. Kesälomat olivat parin vkon jaksoissa erikseen miehen kanssa --> ei mitään virkaa tällaisilla lomilla. Homma jatkui, yhden vuoden koulutus alkoi uusien vastuitten ohessa, vaikka onkin ihanaa oppia uutta, silti stressimäärä kasvoi, kunnes joulukuussa miltei irtisanoin itseni. Heti vuoden alusta tilinpäätöskiireet .. kahdessa viikossa puristin normi työajan päälle 56h joustoja. Heti helmikuun tuloksen laskennan jälkeen jäin parin vkon lomalle. Eka viikko meni ihan unessa, hiihdin paljon ja huimauskohtaukset alkoivat.. toisen vkon päättyessä olisin voinut nauttia lomasta, mutta töihin oli palattava, kera toistuvien huimausten. Maaliskuun alussa taas tuloksen laskenta, pää pökkyrässä toistuvista huimauksista. Niille ei ollut mitään kaavaa, tulivat levossa, pötköllään, saunassa, työpisteen ääressä, hiihtäessä, niin että korva meni lukkoon ja rupesi karuselli pyöriin. Kohtaukset kesti ehkä maximissaan minuutin. Hakeuduin lääkäriin, tehtiin kaikki tutkimukset, kiitos siitä. Molemmille lääkäreille, ketä tapasin valitin suunnatonta väsymystä. Verenpaineetkin hyppivät ihmeellisissä lukemissa. Olo oli todella kamala. Niin sitä vaan tulokset laskettiin ja korvalääkäri sanoi, että sun korvissas mitään vikaa oo, asiahan on päivänselvä, kun kuuntelee työtaustaa.. stressihän se suurin aiheuttaja on..kroppa tulee jälkijunassa. että hän määrää minut fysioterapiaan /burana ja zirdaludin kuurille ja tämähän pitää aloittaa sitten niin, että heti ekat neljä kertaa tosi tiukalla aikataululla.. parin vkon aikana.. sun olis tosi hyvä olla lomalla, kun tää hoito aloitetaan, mutta kukapa sitä vuosilomiaan tällaiseen käyttää. Niinpä-huokaisin vain.. Menin fysioterapiaan.. joka kauhistui.. sanoi, että kallo on niin jumissa, että ei mikään happi tänne pääse. Kehoitti välittömästi soittamaan lääkäriin uudestaan ja pyytämään sairaslomaa. No minähän soitin.. Lääkäri tähän vain totesi hieman naurahtaen, että no ei syytä huoleen, jos sinulla ei happi menisi aivoihin, niin sinulla olisi aivoinfarkti.. että jos tulisit vastaanotolle huomenissa, niin katsotaan sitä tilannetta.. Tänä päivänäkään en ole mennyt sinne vastaanotolle.. kismitti niin niin isosti, kun en ikkään pyydä sairaslomaa! En siis ikkään.. ja nyt sen tein, niin lääkärin asenne oli mitä ihmeellisin. No fysioterapian ansiosta jotenkin pärjään, mutta normi kotiaskareet tekevät tepposet, en pysty poimiin marjoja, en haravoimaan .. varmaan en pysty myöskään ikkunoita pesemään.. Nyt olen jo 8 kertaa käynyt fysioterapiassa, enkä oikein tunne parantuneeni, kun teen noita normi kotihommia, niin tuun aina vaan huonommaksi..
Eihän tässä mitään muuten olisi, mutta energistä päivää ei ole ollut kuluneen vuoden aikana. Jaksan nousta, kun on noustava ja aina on pitänyt jaksaa, masennus valtaa kausittain. Kipujenkin kanssa jotenkin pystyy elämään, mutta tuo väsymys syö ihmistä isoin palasin. Verenpaineet on kyllä kohillaan, onneksi!
Olisi nyt 8.5 lääkäri aika, kontrolliin kaikesta testeistä, fysioterapiasta, verenpaine mittauksista, siis kaikesta. Samainen lääkäri, joka sanoi, että ei mitään hätää, kun ei oo vielä kerran aivoinfarktia. Vielä en ole perunut sitä.. Kysymys kuuluukin, että onko pakko aina jaksaa? Eikö kukaan koskaan kuuntele, kun koittaa sanoa..
olen siis hiihtänyt, kävellyt, potkupyörällä potkutellut.. vain venytellyt ja käsiä pyöritellyt, käynyt fysioterapiassa, en ole kuntosaliharjoittelua uskaltanut aloittaa.. uinnin sanotaan olevan hyvä, mutta ei meikäläiselle, joka ei uskalla nokkaa laittaa veteen
Ihana, kun sai purettua nämä sisältänsä.. huominen on jo pajon kevyempi
