Onko mies sitten mielestäsi noissa tilanteissa oikeassa vai miksi et pysty sanomaan vastaan?
Meillä on ensinnäkin sellaista sanailua/väittelyä, joita ei varsinaisiksi riidoiksi voi nimittää. Niissä "voittaa" se jolla on paremmat perustelut, joka on tietysti tarkoituskin. Siis jos vaikka väitellään siitä, millaiset kodinkoneet hankitaan tai vastaavaa. Useimmiten minä saan asiani läpi, mutta jos mies sanoo jotain asiaan vaikuttavaa, jota en ole huomannut ottaa lukuun, voin toki kääntää kantani enkä silloin edes koe mitenkään hävinneeni.
Jos taas sanon miehelle jostain, mitä hän on tehnyt väärin, hän yleensä on vaan hiljaa ja ottaa palautteen vastaan. Pahimmillaan tosin asiat on joskus kärjistyneet siihen, että mies on sitten lähtenyt ovet paukkuen ja ehdotellut eroa (sitä oikeasti tarkoittamatta). En kuitenkaan nipota pikkujutuista, joten sellaista ei ole käynyt että mies olisi osoittanut sanomiseni turhaksi tai vääräksi. Onneksi nuo erouhkailut on jääneet ja mies nykyään kestää palautteen paremmin, eikä yritä siis edes väittää vastaan silloin (harvoin) kun minulla negatiivista sanottavaa on. Ehkä haastat riitaa turhasta? Tai sitten mies on vaan verbaalisesti niin paljon lahjakkaampi, että saa käännettyä vaikka mustan valkoiseksi. Tuleeko sinulle vastaväitteet jälkikäteen mieleen vaiko ei ollenkaan?