Millä ihastumisen tunteen saa pois???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Helvetti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Helvetti

Vieras
Voi helvetti.

Olen ihastunut työkaveriin ja noh pieni ihastus tälläin keväällä ehkä piristää mutta olen ihan onnellisesti naimisissa jne..,

Aloitin uudessa paikassa vuoden vaihteessa ja nyt olen ystävystynyt yhden miehen kanssa, käydään lounaalla yhdessä ja kahvilla ja muutenkin vietetään aikaa paljon yhdessä. Hän on hauska ja tullaan erittäin hyvin toimeen, mutta nyt alan huomaamaan itsestäni ihastumisen merkkejä..... :/

En edes halua tietää onko hällä kiinnostusta mutta miten helvetissä saan ihastumisen pois ja voidaan olla vaan kavereita???????
 
Minä olen ihastunut uudelleen exääni. Asiaa helpottaa se, että tiedän ettemme voi koskaan palata yhteen. Se ei silti estä minua unelmoimasta siitä, että se olisi mahdollista. Meinasi tuossa jo kerran vähän lipsahtaa kun olimme yhteisen tutun tupareissa ja sitten.. Viime hetkillä tulin järkiini :)

Kyllä vähän vaivaa se, että ajattelen häntä enemmän kuin nykyistäni, mutta pettämisen asti se ei varmaankaan ikinä menisi.
 
Ihastuminen menee yleensä ohi ajan kanssa jo et tarkoituksella koko ajan"ruoki"tuota ihastusta. Ainakin jatkuva kahvilla ja lounaalla yms.kahdestaan käyminen kannattaa lopettaa, työasiat pitää tietysti hoitaa..
 
Hmm joo. Lounas ja kahvittelut tavallaan kuuluvat työhön. Vapaa-ajalla emme siis näe. Eli koska työskentelemme yhdessä niin on vaan normaalia että jossain vaiheessa ilmoittaa: olis nälkä, jokos mennään syömään. Monesti seurassa on kyllä muitakin, mutta en oikeen voi lopettaa työntekoa.

Olen yrittänyt ainakin olla se passiivisempi osapuoli, eli en yritä hakeutua tilanteisiin hänen kanssa mutta kun oikeesti 80% työpäivästäni kuluu hänen seurassaan...q
 
Hmm joo. Lounas ja kahvittelut tavallaan kuuluvat työhön. Vapaa-ajalla emme siis näe. Eli koska työskentelemme yhdessä niin on vaan normaalia että jossain vaiheessa ilmoittaa: olis nälkä, jokos mennään syömään. Monesti seurassa on kyllä muitakin, mutta en oikeen voi lopettaa työntekoa.

Olen yrittänyt ainakin olla se passiivisempi osapuoli, eli en yritä hakeutua tilanteisiin hänen kanssa mutta kun oikeesti 80% työpäivästäni kuluu hänen seurassaan...

En usko , että hän koskaan tekisi aloitetta sillä tietää kyllä että olen perheellinen. Parin viikon päästä on joku virkstymisilta ja en uskalla sinne edes lähteä. Tilanne voi helposti lähteä käsistä jA järjellä ajateltuna en sitä halua.
 

Yhteistyössä