Miksiköhän sitä on pettynyt vaikka pitäisi olla iloinen!

Mulla on takana kolme vaikeata raskautta joista syntynyt kolme ihanaa ja rakasta lasta.
Nyt luulimme kumin pettäneen, koska kuukautiset olivat 1,5 vk myöhässä. Nyt kun ne alkoivat olin jotenkin pettynyt. Miksiköhän? Munhan pitäisi olla iloinen, että en ollut raskaana, koska raskaana oleminen on todella raskasta.

Onko muilla näin, että vaikka ei haluaisi raskautta on kuitenkin jotenkin pettynyt, koska ei ollutkaan.

Pllääh vaikeesti selitetty, mutta ehkä joku ymmärtää...

 

Kyllä. Moni muukin asia menee niin, ensin odottaa jotain asiaa kuin kuuta nousevaa, sitten se asia tapahtuu ja mä alan itkeä...

Outoa.

 

Biologiaa, rakkahani, biologiaa Osa sinusta haluaisi kovasti lisääntyä ja monistaa geenejäsi vaikka järjellisellä tasolla lapsilukumäärä on sinulle ihan sopiva jo.

Minä tein teininä raskaustestin, TODELLA toivoen negaa... Kun nega tuli, purskahdin itkuun ja mietin kaikkia söpöjä lastenvaatteita mitä en nyt saisikaan ostaa, miten syli tuntui yhtäkkiä kovin tyhjältä ja miten lähes tunsin saaneeni keskenmenon. Vaikka en missään nimessä ollut valmis lasta ajatellen ja olin käyttänyt ehkäisyä (jonka luulin pettäneen kun menkkoja ei kuulunut... ;D )

 

Ihminen on kummallinen otus :hug:

 

tuttu on tunne. :hug: just viimeviikollaq tein negatestin..olin ihan varma että pillerit on pettäny,oli raskausoireet ja kaikki. Pienin on vasta 4kk, ja silti mä petyin..hullua.

 

Ihminen on kummallinen otus :hug:

Todellakin.

Ja kiitos kaikille halauksista!

Kait sitä sitten jo jotenkin ehti tottua ajatukseen. Ja onhan noi vauvelit niin ihania ja isommatkin lapset.