miksiköhän sitä asennoituu ihan keturalleen vaikka oikeesti ei oo mitään ongelmaa..? *kunhan mietin*

oon niin tottunu meidän rutiineihin, mies käyttää koiran aamulla töihin lähteissään ja siinä samalla raappaa tarvittaessa auton ikkunat jne.
mä annan koiralle ruuan, hoidan lapsen hoitoon ja itseni töihin.
kaupassakäynti on lähes kokonaan mun vastuulla, samoin kotityöt kun miehellä muutakin tekemistä kotona tän rempan kanssa.
ja näin on siis vaan asiat "loksahtanu kohdilleen" ei olla erikseen sovittu mitään sun hommia ja mun hommia.

nyt kun mies lähti taas reissuun (saattaa tehdä reissuhommia satunnaisesti, mut nytkin edellisestä reissusta taas kuukausi) niin mun pasmat menee muka ihan sekasin kun se koiran käyttäminenkin on mun vastuulla aamuisin ja kaikki pitääkin itse tehdä :xmas:
nyt kun lapsi 5v on kuumeessa niin olin jo tekemässä koiran lenkityksestä itselleni ongelmaa kun tajusin et eihän siinä ole mitään ongelmaa
joo en mä lenkille pääse, mutta jos olen koiran kanssa tossa kotipellolla pari kertaa päivässä niin et se pääsee vapaana juoksemaan ja tarpeensa tekemään niin eiköhän se hengissä selviä pari päivää..? 5v osaa kuitenki avata oven ja huikata mulle jos tulee asiaa..

sitä ajattelee kaiken muka hankalasti ja tajuaa et ei täs ollukaa mitää ongelmaa :snotty: kaupassa käynti kyllä vähän mietityttää et miten sen hoidan, mut eiköhän me eletä pakkasruuilla pari päivää ja sit lapsi varmaan onkin jo kunnossa

 

sama vika. olen huomannu itsessä, että vähän turhan marttyyri-asennetta joka asiassa. pitää vaan yrittää kitkeä pois itsestä nii on mukavamaa ihan kaikilla

jotenkin sitä tuudittautuu niihin rutiineihinsa, ettei osaa enää muka toimia ilman selvää suunnitelmaa.

 

Niin, joskus sitä vaan jumiutuu omiin rutiineihinsa ja kangistuu kaavoihinsa! Ja pahimmillaan jakaa muille neuvojaan vaan ei tajua itse ratkoa omia muka ongelmiaan! Olen kyllä monesti törmännyt ap tarkoittamiin itse aiheutettuihin ongelmiin!

 

Tämä ei ehkä ole reilua tuoda aihetta tähän, mutta itse valittelin jokunen aika sitten yliajalle mennyttä raskautta ja kuinka tylsää on ja miksi se ei synny jo yms. No, syntyihän se lapsi sitten, kuolleena.. Toivon todellakin että osaan tästä eteenpäin olla valittamatta turhista asioista..

 

Tämä ei ehkä ole reilua tuoda aihetta tähän, mutta itse valittelin jokunen aika sitten yliajalle mennyttä raskautta ja kuinka tylsää on ja miksi se ei synny jo yms. No, syntyihän se lapsi sitten, kuolleena.. Toivon todellakin että osaan tästä eteenpäin olla valittamatta turhista asioista..

voi ei, osanotto :hug:
oikeasti se on jotenkin niin julmaa että jotain kamalaa pitää tapahtua ennenkun silmät aukeaa ja sittenkin osaa vaan hetken olla kiitollinen kun taas lipsuu sinne valituksen puolelle... :snotty: