Miksiköhän sellainen naapuruston äiti

Kaupungin vilinässä minäkään en jokaista vastaantulijaa tervehdi, mutta jos hiljaisella tiellä tulisi vastaan kyseinen tilanne, niin varmasti tervehtisin. Hymyileminen on kaunista, paljon kauniinpaa ja fiksumpaa, kuin nenän nyrpistäminen ja suu viivana ohi meneminen.

 

Toiset osaavat olla selväjärkisiä ja empaattisia, kuten sinä ap. Toiset taas omaan napaan tuijottajia, jotka eivät halua ja osaa ottaa muista kanssa kulkijoita huomioon. Hymy ja tervehtiminen ei ole kenellekään pahasta, hienoa, että sinulle on opetettu käytöstvata tavat. Voit olla varma, että nämä niskojen nakkelijat eivät lapsilleenkaan osaa näitä taitoja opettaa.

Voi lapsipoloisiani, mitähän heistä tulee?
Minusta sinun ei kannata alkaa toisten mielenterveyttä kyseenalaistamaan, jos joku ei halua olla ventovieraiden kanssa tekemisissä.
Voin omasta puolestani sanoa olevani asemassa, jossa olen PALJON ihmisten kanssa tekemisissä ja jos kokopäivän otan potilaita vastaan, en taatusti halua moikkailla ventovieraita vapaa-aikanani.
Tämä minulle suotakoon.

 

Miksi jokaista vastaantulevaa pitäisi tervehtiä ja vielä hymyillä?

Minäkään en ymmärrä . Naapureita tervehdin kyllä, lasten hoitokavereiden vanhempia, kaikkia mahdollisia jotka voi jollain tasolla tuttaviksi laskea, ja jopa tuntemattomia mummoja ja pappoja jos he minua tervehtivät (ja sanon lapsillekin, että sano tädille/sedälle hei).
Mutta jokaista vastaantulevaa, jota ei tunne, ja joka ei itsekään tervehdi? Ei kai sentään.

 

No jospa hän on kotoisen isommasta kaupungista. Täällä meillä päin kyllä katsottaisiin pitkään ennemminkin sellaista, joka kaikille vastaantuleville moikkailee. Täällä on ihan luontevaa kävellä ohi tervehtimättä tai silmiinkatsomatta, eikä kukaan ihmettele asiaa. Ymmärrän ja tiedän kyllä, että pikkupaikkakunnilla ja maalla tilanne on erilainen, mutta jospa tämä yksi äiti tosiaan on kotoisin isommalta paikkakunnalta, jossa erilainen tervehtimiskulttuuri.

 

No ne on niitä, jotka päästävät koiransakin kysymättä toisen koirien perseisiin, kun ne niin hirveästi haluavat...

 

Edelleen, ei tarvitse katsoa silmiin tai hymyillä, mutta minusta on kummallista ihan tarkoituksella katsoa mahdollisimman eri suuntaan ettei vaan vahingossakaan katse osu minuun ja lapsiini ja vielä aika nyrpeä ilme naamalla. En ole ennen tehnyt tällaisesta numeroa

 

ei silmiin tarvitse tapittaa mutta meillä on saman ikäiset lapset mukana niin jännä kun en ei edes vilkaise. vaikka varmaan ensin on sivusilmällä huomannut että ollaan liikkeellä. mutta ehkä on sitten normaalia joissain ympyröissä

Velvoittaako se vilkaisemaan tai tervehtimään tuntematonta, jos hänellä on suunnilleen samanikäiset lapset? :snotty:
Siinä tapauksessa mä olen kovin tyly. Juttelen kyllä leikkipuistoissa yms toisten äitien kanssa, mutta kun kävelen lasteni kanssa niin harvemmin edes huomaan ketään vastaantulevia. Tutummatkin joutuvat usein yskäisemään vieressä ja sanomaan että haloo, herätys

On huomattu



Itse ap:n kysymykseen niin, kohteliastahan se olis tervehtiä jos naapureita on. Mut en siinä nää syytä et kun samanikäiset lapset ni pitäs tervehtiä.
Sitten saa täällä kävelyllä tervehtiä melkein jokaista vastaan tulevaa.. ne vois pitää pöljänä jopa