Miksi ystäviä eron jälkeen?

[Omppeli]

En ymmärrä miksi ihmiset pystyvät olemaan ystäviä kiihkeän rakkaussuhteen jälkeen? Miten tunteet voivat muuttua ystävyydeksi jos rakastanut/rakastaa toista siis kun syynä ei ole semmoinen että tunteet olisivat kokonaan kuolleet toista kohtaan. Mikä on syynä ystävyyteen eron jälkeen ja mitä se ystävyys palvelee? Onko syynä toisen tai molempien toive yhteenpaluusta jossain vaiheessa? Miten voi olla ystävä jos ensin on rakastettu ja parisuhteessa?

 

["Juh"]

No meillä on vähän sellainen tilanne, että tunteet ei oo kuollu, mutta arki ei vaan toimi yhdessä. Muutamme siis erillemme, tuskin toisesta koskaan tulee ihan yhden tekevä, mutta me ei myöskään olla toisillemme sopivia kumppaneita.

 

[ruusutarha]

Mä en ainakaan enää edes yrittäisi. On tullut siis kuviteltua, että eron jälkeinen ystävyys toimisi. Kai se irti päästäminen pitkän suhteen jälkeen on niin haikeaa, että ystävyys helpottaa siihen luopumisen tuskaan, se on ns. pehmeä lasku.

Mutta mulla kyllä on nopeasti hiipunut noi eron jälkeiset ystävyydet ihan luonnostaan, ei ole välit katkennut mutta yhteydenpito on tosi vähäistä. Ei tee mieli pitää yhteyttä kun on päässyt yli.

 

[Omppeli]

Aiotteko nähdä toisianne siis ystävinä? Tarkoitin ystävyydellä sellaista että tapaillaan toisiaan ja soitellaan tosilleen vuosia eron jälkeen. Ikävä että teillä ei suju vaikka tunteet eivät ole kuolleet. Itselläni oli sama tilanne, mutta emme voisi kuvitella olevamme ystäviä eron jälkeen koska siitä ei vaan tulisi mitään ja alkaisimme taas "hölmöillä"

 

[Raiskaaja-Mamun uhri]

Mehmet raiskasi minut.

 

[upll]

Minäkin haluan vastauksia tähän kysymykseen

 

[Tweet]

Haluan olla ystävä exäni kanssa koska:

1. lapset
2. elimme niin kauan yhdessä, hän tuntee minut ja minä hänet paremmin kuin edes meidän vanhemmatkaan, tähän liittyen siis emme vihaa toisiamme - ainakaan mie.
3. välitän hänestä edelleenkin.

 

[Happygirl-91]

Samaa ihmettelen itsekin. En pystyisi. Kavereita on ihan tarpeeksi eikä se jotenkin ole luontevaa kuulla esim. uusista kumppaneista exän suusta. Ei niistä halua kuulla vaan yrittää unohtaa koko tyypin:/

 

["wiivi"]

En myöskään pystyisi olemaan ysvävä eron jälkeen exieni kanssa koska olen jättänyt kaikki heidät ja he jääneet haikailemaan ja itkemään perääni. Ei onnistuisi koska tunteet niin vahvat itselläkin joitain kohtaan vaikka en pystynytkään olemaan heidän kanssaan, mutta mm. seksi oli taivaallista.

 

[Joxu]

Ei onnistuis. Mä oon sen luontonen, että en jää roikkumaan kehenkään, vaikka kuinka tekis kipeetä. Katkasen välit ja yhteydenpidon täysin, koska haluan olla sillon rauhassa ja päästä yli. Yli kun olen päässy niin ei ole tarvetta riippua jossakin vanhoissa.

 

[tyuiop]

en ole eronnut, mutta arvelen, että kun joskus eron otan, niin olen se käy sopuisasti.

olen tämän ukon ottanut järkiperustein ja suurin piirtein ystäviä ollaan nytkin.

En saanut sitä miestä itselle joka sai mun sukat pyörimään jalassa. Oli pakko tyytyä tuohon kilttiin ja kunnolliseen. Nyt se tavallaan harmittaa, mutta toisaalta olen myös jo vanha ja rupsahtanut ja pienituloinen - en voi vaihtaa. Mulla ei olisi varaa maksaa ukkoa ulos tästä kodista enkä saisi enää uutta miestä. Voi helvetti - vieläkö meillä on kaljaa?