Miksi ykslapsinen perhe on ihmetyksen aihe?

["Hömelö"]

Yksilapsisilta perheiltä usein tivataan, että minkä ihmeen takia eivät tee enempää lapsia, "edes kaveria lapselle". Kertokaa te mulle, miksi te teette useempia lapsia? Mä en usko, että sisaruussuhde tarkottaa automaattisesti ystävyyssuhdetta, sosiaalisuutta, jakamisen taitoa yms. Musta on ihanaa kun lapselle on antaa huomiota eikä ikinä tarvii tuntee syyllisyyttä siitä, onko lapsille tasapuolinen ja rakastanko molempia yhtä paljon. Minusta lapselle voi tarjota muutenkin seuraa ja sosiaalisia taitoja kuin vain hommaamalla sisaruksia. Mun mielestä ei ole edes toista lasta kohtaan reilua, jos hänet on hommattu vain siks että hänen tehtävä on sitte pikkusen isompana pitää seuraa esikoiselle.

 

[yhden äiti]

Meillä vaan yksi lapsi 5v eikä toista hankita,tykätään että meillä vain yksi lapsi. Kukaan ei ole kysellyt 3v enää koska teemme toisen lapsen.

 

[Peyote]

Meillä oli pitkään ajatus että vois olla vaan se yksi lapsi. Mulle tuli sit kumminkin vauvakuume kun tää ensimmäinen oli 4 vuotias. Ja kyllä mä kieltämättä mietin sitäkin, että lapselle on kiva kun on sisarus. En ajatellut leikkikaveriksi, vaan enemmänkin aikuisuutta ajatellen, että olisi joku läheinen sukulainen sitten kun mua ja lasten isää ei enää ole. Että ois joku, joka ymmärtäisi, millasta meillä oli kasvaa ja olla lapsi.
Tulevat hyvin toimeen vaikka on 5 vuotta ikäeroa. Sisaruus ei oo mikään ystävyyden tae, mutta sitä voi opettaa, miten tärkeää se on. Mulle itselle sisko ja veli on tosi tärkeitä.

Kieltämättä, sen 4 vuoden aikana ehdin kyllä kuulla ihmisiltä paljon marinaa siitä, kuinka ainoasta lapsesta tulee ihan outo yms. No sitten kun olin raskaana, mulle alettiin sanoa, että tyhmää tehdä lapset noin isolla ikäerolla, kun ei niistä oo sit toisilleen mitään iloa.

Asiat kannattaa tehdä ihan niinkuin itse haluaa, eikä miettiä mitä muut siitä sanoo tai ajattelee, koska muuten käy niin että aina kaikki on väärin kumminkin.

 

[small talk]

Mä oon aina ajatellut, että se toisen lapsen kysely on vaan sellaista turhanpäiväistä rupattelua, jota ei tartte ottaa vakavasti. Vähän niinkuin se, että kysytään mitä kuuluu, vaikka ei oikeasti olla kiinnostuneita.

 

["vierailija"]

Meillä oli pitkään niin, ettei toista kuulunut yrityksistä huolimatta. Loukkasi ja itkin jälkeenpäin ihmisten harmittomille uteluille toisesta lapsesta. Jos lapsia ei ala kuulumaan ollenkaan, niin jossain vaiheessa kyselyt perheenlisäyksestä loppuvat. Ihmiset ymmärtävät että kaikki eivät niitä saa tai halua. Jos yksi lapsi jo on, ihmisille ei tule mieleenkään että toista ei ehkä saada tai haluta.

 

["Vieras."]

Minä juuri eilen saunoessa mietin kun katsoin poikaamme että kyllä olisi lapsella yksinäistä jos ei olisi sisarusta.
Siskonsa oli mummilla yökylässä. Kyllä se sisarus antaa niin paljon!