miksi yhteiskunta pyrkii vaikeuttamaan niiden elämää joilla se on jo valmiiksi hankalampaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "nipsu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

"nipsu"

Vieras
esim. päivähoito johon on lain mukaan subjektiivinen oikeus, se ei toteudu ainakaan tässä kunnassa. lapselle on kyllä myönnetty koko päivä paikka mutta hän ei ole voinut sitä käyttää syynä hänen erityisyys, jonka vuoksi nimenomaan olisimme tarvinneet enemmän sitä hoitopaikkaa kuin moni muu(mutta koska päiväkoti ei saanutkaan järjestettyä pienryhmää niin tilanne on tämä).

noo psykologilta saimme tietää koulu suosituksen vasta kun ip kerhoihin hakuaika oli mennyt,näin ollen saatiin kielteinen päätös ip-paikasta, tosin ekaan päätökseen syyksi oli laitettu lapsen erityisyys. valitimme ja päätös pysyi kielteisenä koska emme olleet hakeneet ajoissa paikkaa.

me ei tiedetty! ja jälleen lapsi joka taatusti tarvitsee sen ip paikan,kun häntä ei voi jättää yksin ollenkaan,ei edes omalle pihalle hetkeksi, jää ilman tarvitsemaansa paikkaa.

mä en tiedä miten perheemme elää syksyllä (kun pienempi aloittaa hoidon kotihoidontuen loppuessa). mun tulot on sitten n.210e

riittäisi lapsen ongelmien aiheuttama stressi, mut ei lisäksi vielä se että koko tulevaisuus on ihan epävarma. kiitos hyvintoimivan yhteiskunnan.

mä alan olee katkera,kyllä helpot lapset saa pitää päivähoidossa perheen tarpeelliseksi katsoman ajan.meillä se on 4tuntia. helpoille ns tavis lapsille on kaikenmaiilman leirit yms. meidän lapselle ei, tai no tupla hintaan löytyy muutama.

kyllä tavis lapset saa ip paikan mutta enemmän tarvitseva jää ilman. koska eka kielteinen päätös oli erityisyyden takia laitettu kielteiseksi.

kyllä kiitos lisästressistä. olis ihan kiva että erityislapsen kanssa saisi helpommin tarvitsemansa palvelut,koska tämän lapsen kasvatus ei oo niin helppoa kuin monellla muulla, mutta ei siitähän täytyy tehdä vaikeampaa kuin tavis lasten vanhemmille. suoraan sanottu pää räjähtää kohta tämän kunnan viranomaisten kanssa, hoitaisivat hommansa kunnolla.
 
Ikävä kuulla. Mun mielestä sun tekstissä oli aika paljon sen verran hassuja yleistyksiä ja lapsen erityisyyden ylikorostamista/ muiden lasten ja perheiden vähättelyä että en osaa sanoa neutraalisti juuri muuta kuin että toivottavasti elämä muutu vain katkeraksi valitukseksi. Toivon että tilanteenne paranee:)
 
Ikävä kuulla. Mun mielestä sun tekstissä oli aika paljon sen verran hassuja yleistyksiä ja lapsen erityisyyden ylikorostamista/ muiden lasten ja perheiden vähättelyä että en osaa sanoa neutraalisti juuri muuta kuin että toivottavasti elämä muutu vain katkeraksi valitukseksi. Toivon että tilanteenne paranee:)

no kiva että oli hassuja juttuja,mun mielestä ei ole yhtään hassua olla tässä tilanteessa, mutta sinun onneksesi sinun ei ilmeisesti ole tarvinnut kokea tälläistä.

no miten tämä paranee? jos tietäisin keinon millä erityislapsen saisi samalle tasolle tavis lasten kanssa,en valittaisi täällä. minusta tämä on helvetin epäreilua. jos minulla olisi helppo lapsi päivähoito toimisi, koulu olisi ollut tiedossa,olis ip paikka, aika simppeliä ja helppoa. mutta että tässä vaiheessa pitää vielä vääntää asioista jotka useammat saa tosta noin vaan niin minusta se on epäreilua!

minä en pyytänyt saada keskimääräistä haastavampaa kasvatustehtävää,sain kuitenkin. minä en ole pyytänyt sitä ettäerityislapset saa huonompaa palvelua,saa kuitenkin ainakin tässä kunnassa. mä en ymmärrämissä on inhimillisyys.
 
Erityislapsen vanhemman osa ei ole helppo. Ihan kun ei muutenkin arki olisi tarpeeksi vaikeaa,
niin vielä yhteiskunta on hankaloittamassa sen sujumista. Itse työskentelen kehitysvammaisten, ja
autistismin kirjon ihmisten kanssa, joten vaikkei kokemusta erityislapsista ole, niin sen tiedän,
että eniten tukea tarvitseva ei sitä aina tunnu saavan. Toivon sinulle jaksamista, ja toivottavasti
lapsenne saa sen mihin hänellä on oikeus.
 
Elämässä tapahtuu joskus vaikeita asioita. En mäkään pyytänyt että mun lapseni kuolisi, mutta kuoli kuitenkin. Ja sen kanssa on elettävä. Meille ihmisillä on erilaisia asioita, joiden kanssa meidän on elämässämme kamppailtava. Sulla se on erityislapsi ja hoidonjärjestelyt, mulla se on menetetty lapsi. "Tavislasten" ja heidän perheidensä elämässä voi olla jotain muuta vastoinkäymistä vaikka ulkopuitteet näyttäisikin jotain muuta.
 

Yhteistyössä