Miksi yh?
- Viestiketjun aloittaja Minna-27
- Ensimmäinen viesti
Ensimmäisen kerran miehen juomisen ja sairaan mustasukkaisuuden takia, pahoinpitelyä ja alistamista henkisesti. Toisen kerran mies ei sitten ollutkaan valmis perhe-elämään. Jos saisin valita, ehdottomasti huoltaisin lapseni yhdessä lasten isän kanssa, saman katon alla. Mutta aina ei voi voittaa.
Esikoisen isä lähti kun olin kuudennella kuulla raskaana, oltiin asuttu reilu puoli vuotta yhdessä ja puhuttu kyllä yhteisetä lapsesta joskus , mut pikkuinen päätti tulla, ei sopinut isän kuvioon. On tavannut lapsensa viimeksi 8v sitten. Emme ole missään tekemisissä.
Toisen lapsen isän kanssa asuttiin yli 3 vuotta yhdessä ja kun kerroin plussanneeni hän ehdotti ensin aborttia ja kun en sitä voisi koskaan tehdä niin päätti muuttaa pois. Nyt olen rv 37 ja en ole kuullut isästä sen jälkeen kun muutti ennen juhannusta pois. EN tiedä ilmoitanko hänelle lapsen syntymästä...
Tottakai mieluummin kasvattaisin lapseni kahden vanhemman perheessä. Vaikka uuspeerheessä, mutta hyvin olen pärjännyt yksinkin. Välillä kyllä kaipaa sitä toista aikuista jakamaan huolet ja ilot. Ja aikuiselta saatua rakkautta. Lapsilta sitä saa aidosti kyllä.
Miehille tuo irtisanoutuminen isyydestä tuntuu olevan helppoa...
Toisen lapsen isän kanssa asuttiin yli 3 vuotta yhdessä ja kun kerroin plussanneeni hän ehdotti ensin aborttia ja kun en sitä voisi koskaan tehdä niin päätti muuttaa pois. Nyt olen rv 37 ja en ole kuullut isästä sen jälkeen kun muutti ennen juhannusta pois. EN tiedä ilmoitanko hänelle lapsen syntymästä...
Tottakai mieluummin kasvattaisin lapseni kahden vanhemman perheessä. Vaikka uuspeerheessä, mutta hyvin olen pärjännyt yksinkin. Välillä kyllä kaipaa sitä toista aikuista jakamaan huolet ja ilot. Ja aikuiselta saatua rakkautta. Lapsilta sitä saa aidosti kyllä.
Miehille tuo irtisanoutuminen isyydestä tuntuu olevan helppoa...
Olen yh siksi, että mies ilmoitti 7 vuoden yhteiselon jälkeen ettei rakasta minua enää. Ehdittiin olla 5 vuotta naimisissa. Jäin kaksin vähän päälle 2-vuotiaan pojan kanssa. Ja toki haluaisin toisen aikuisen arkea jakamaan, mutta en exää.
12 vuoden avioliiton jälkeen mies ilmoitti että nyt tämä "paska"= tavallinen perhe-elämä, riittää hänelle. Kaipaamaan jäivät 4 lasta ja eukko. Ja kehtaa irvailla että nyt emännällä pyörii dollarin kuvat silmissä :headwall: Vastuuta hän ei ole ottanut porukastaan ennenkään ja sitä en odota nytkään, mutta kyllä hänen kuuluu elatuksesta huolehtia.Surettaa nuo muksut ku ovat ihan ulalla ja paniikissa ku kaikki tuli niin äkkiä.....Ulalla tässä tosin oon itsekkin, mutta pakko pärjätä.... 
Keittiönoita
Ekalla kerralla kuolema piti huolen siitä, että jäin yksinhuoltajaksi. Toisella kerralla exä teki yhden virheen eli iski mua nyrkillä naamaan.
Tottakai hyvässä parisuhteessa eläminen ja vastuun jakaminen toisen aikuisen kanssa olisi mukavampaa, mutta olen pärjännyt näinkin enkä haikaile parisuhteen perään.
Tottakai hyvässä parisuhteessa eläminen ja vastuun jakaminen toisen aikuisen kanssa olisi mukavampaa, mutta olen pärjännyt näinkin enkä haikaile parisuhteen perään.
vastaus on tuol masennuksen takia eronneet... eli se oli syy ja sit mies viihtyi ÄITINSÄ kans enemmän kun oman perheensä + alkoholi ja käsikskäynti ja varmaan oma halu olla yksin lasten kans...
nyttemmin olen naimisissa uudelleen ja pari lasta lisää...
ps. ne joiden mies kuollun niin saako/kehtaako udella, mihin teidän miehet on kuolleet???
nyttemmin olen naimisissa uudelleen ja pari lasta lisää...
ps. ne joiden mies kuollun niin saako/kehtaako udella, mihin teidän miehet on kuolleet???
Minä oon yksinhuoltaja,koska lasteni isä kuoli.Niinko muutamalla aikaisemminkin vastanneella tuntuu olevan sama syy...
Olen toista päivää yksinhuoltaja kun mies pisti eilen avioeron vireille. Meillä alle 2v lapsi ja toinen raskaus puolivälissä. Kaikki oli vielä 2kk sitten OIKEASTI hyvin, mutta sitten mieheni rakastui lähes vaihdevuotiseen työkaveriinsa (joka myös yh) ja kk:n suhteen perusteella oli valmis hylkäämään perheensä, ei halunnut edes yrittää. Minä olen alle 30-vuotias, joten tässä on onneksi elämää vielä runsaasti edessä sittenkin kun lapset isoja. Nyt kun vain selviäisi näistä alkuhankaluuksista ja yksinäisyyden ja lapsen isänkaipuun tuskasta. Joka aamu herään valtavaan romahtamispisteeseen kun tajuan, että tämä olikin totta. Päivän mittaa saan itseäni kasaan, mutta iltaa kohden taas pahenee olo.
Tottakai haluaisin sen osallistuvan ja välittävän isän ja aviomiehen takaisin, meillä toimi suhde hyvin, seksi, huumori, taloudenhuolto, kommunikaatio nyt välillä tökki kun mies huono puhumaan tunteistaan. En halunnut milloinkaan yksin kantaa vastuuta lapsista ja yksin heitä kasvattaa, yhdessä ne halusimme ja yhdessä oletin meidän heistä huolehtivan... :'(
Tottakai haluaisin sen osallistuvan ja välittävän isän ja aviomiehen takaisin, meillä toimi suhde hyvin, seksi, huumori, taloudenhuolto, kommunikaatio nyt välillä tökki kun mies huono puhumaan tunteistaan. En halunnut milloinkaan yksin kantaa vastuuta lapsista ja yksin heitä kasvattaa, yhdessä ne halusimme ja yhdessä oletin meidän heistä huolehtivan... :'(
esikoisen yh jäin koska mies pieksi mut odotus aikana ja petti ja hyväksikäytti akikin keinoin,toinen lapseni sai alkunsa aika suhteen alussa ja mies ei halunut lasta mutta aborttiin en pystynyt esikoisen isä ei tapaa lastaan mutta pienemmän harvakseltaan.mielummin yh kun pahassa suhteessa.
Harkinta-aika meillä meneillään. Tavallaan. Eli erillään asutaan ja tuumaillaan tilannetta, näin ollut jo 1,5 vuotta. Meillä 2 lasta, 3,5 vee ja 1 v. Mieluummin yhteen palaisin ja toivoisin toisen aikuisen jakamaan ilot ja surut. Yksinhuoltajana olo ei TODELLA ole mua varten. Tiesin sen jo kun aloin lapsia tehdä, ja nyt käsitys on vaan vahvistunut. Mä olen paska äiti, en osaa iloita hyvistäkään hetkistä. :/ Jos minulla olisi kumppani jakamassa vastuuta, olisin aivan eri ihminen ja jaksaisin arkea - sitä paskaakin - paljon paremmin.
Vahan on samanlainen tarina taallakin. Lapseni isa otti ja lahti, kun olin viikoilla 9+jotain. Oli ilmeiseti painellut entisen eukkonsa luokse. Sittemmin nain ko. miesta ja han ilmoitti, etta olisi sittenkin toivonut aborttia (raskaus oli kuulemma alkanut hanta ahistamaan).
Taman jalkeen ei ole mies antanut itsestaan mitaan kuulua. Meinaan kuitenkin vaatia hanta tunnustamaan isyytensa, vaikka minun ja lapsen elamassa ei mukana olisikaan. Toki mukavahan se olisi, jos lapsi saisi tuntea myos biologisen isansa.
Taman jalkeen ei ole mies antanut itsestaan mitaan kuulua. Meinaan kuitenkin vaatia hanta tunnustamaan isyytensa, vaikka minun ja lapsen elamassa ei mukana olisikaan. Toki mukavahan se olisi, jos lapsi saisi tuntea myos biologisen isansa.
jahas täällä hiukan neitovoittoinen glup mut jospa minäkin uskaltaudun joukkoon :saint: eli vaimo kuoli syöpään ja pakosti tässä tuli yksinhuoltajaksi ja neljän kanssa taitaa pysyäkkin
minustakin siis yh taas...ja sellaisena nyt aijon pysyäkkin ajattelin yrittää syventyä omaan itseeni jospa tutkiskelis itteään vähän vakavammin en tiedä miten mutta yritän oppia itsestäni jotain paremmin.eikä tämä todellakaan ollut oma valinta tulin kotiin harrastuksesta mies oli pakannut tavaransa ja häipyi että näin :'(
Tuleva yh olen koska mies päätti ettei ole valmis isäksi. Tai no, ainkaan tälle lapselle, yksi lapsi hänellä on jo ennestään. Meillä oli lyhyt suhde, vain muutama kuukausi, mutta päätin alusta lähtien että haluan pitää lapsen. Ja vaikka vaikeaa on ollut, oman sietokyvyn rajat ovat joutuneet koetukselle kun shittiä on kaatunut niskaan ihan jatkuvalla syötöllä. Mutta sen olen huomannut että mitä enemmän vastoinkäymisiä on, sitä päättäväisemmin olen tähän ryhtymässä. Vauva on todella tervetullut elämääni =)