Miksi vauva ei rauhoitu isänsä syliin, vaan huutaa niin kauan kunnes minä otan ? Ikää 2kk ja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miuku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

miuku

Vieras
alusta asti ollut sama juttu. Viihtyy kyllä isänsä sylissä, mutta jos ja kun alkaa itkeä, niin ei rauhoitu mitenkään päin ennekuin on mun sylissä. Se loppuu kun seinään kun pääsee syliin ja alan hälle juttelemaan rauhallisesti. Eikä kyseessä ole nälkä itkua. Tuo mies tuntee itsensä hyödyttömäksi, kun ei pysty vauvaa rauhoittamaan ja minä taas en voi edes kauppareissua tehdä, koska sitten en ole vauvaa rauhoittamassa.

Helppaakohan tuo lainkaan?
 
Vauvalle on aivan luonnollista rauhoittua helpommin äidin syliin kuin isän sillä äiti on jo raskausajalta tuttu ja vauvan vaisto sanoo, että vain äiti kykenee pitämään hänet hengissä jos tulee hätä. Kyse ei ole siitä, että lapsen isä ei osaisi tai vauva ei pitäisi hänestä tai jotain, vaan ihan perusvaistoista.

Pikkuhiljaa vauvan side äitiin helpottaa, symbioosi väistyy ja lapsi vahvistaa suhdettaan muihin ihmisiin. Silloin isä on useimmiten ensimmäinen kiintymyksen kohde äidin ohella ja isompi lapsi voi rauhoittua vallan hyvin kummankin vanhemman kanssa.
 
Helppaa se :) Ja saattaa kääntyä päinvastaiseksikin jossain vaiheessa. Vauva on varmaan alusta asti tottunut siihen että äiti rauhoittelee, ja tottunut siihen. Voisit koittaa neuvoa miestä, miten sinä lohdutat vauvaa. Ja voitte kokeilla josko tulisit siihen lähelle, mutta mies pitää sylissä, ja yhdessä rauhoittelette vauvaa. Kyllä se siitä viellä :heart:
 
Että koska isänsä jännittää ja vauva vaistoaa sen, niin siksi rauhoittuu sinun sylissäsi.
Loppuu aikanaan, kun isänsä kanssa vaan on itkusta ja huudosta huolimatta. Voisiko isänsä aina rauhoittaa pientä samalla lailla, vaikka olkapäällä pidellen, lauleskellen samaa lastenlaulua rauhallisella äänellä ja rauhallisesti heijaten. Ja pysyä itse rauhallisena.
Ei kannata vaihdella asentoja ja venkslata kamalsti, siitä vaan itku ym yltyy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nereida:
Niin ja toki se että sinun äänesi on tutumpi jo masuajoista, samoin sydämen syke!

Eiköhän sen isän sydän syki melko lailla samoin kuin äidinkin, ainakin kehon ulkopuolelta käsin kuunneltuna. Mutta ääni ja tuoksu varmaan tekevät äidistä sen ensisijaisen lohduttajan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja xx:
Alkuperäinen kirjoittaja nereida:
Niin ja toki se että sinun äänesi on tutumpi jo masuajoista, samoin sydämen syke!

Eiköhän sen isän sydän syki melko lailla samoin kuin äidinkin, ainakin kehon ulkopuolelta käsin kuunneltuna. Mutta ääni ja tuoksu varmaan tekevät äidistä sen ensisijaisen lohduttajan.

Noh, minulle kätilö kyllä sanoi että vauvalle tuo turvaa se äidin tuttu sydämen syke..
 

Yhteistyössä