Miksi vanhemmat eivät saisi tehdä lapsen elämästä helpompaa ja antaa paljonkin rahaa, asunnon tms?

[DaLin]

Miten se teiltä pois? Jos vanhemmilla on millä mällätä, miksi he eivät voisi helpottaa lastensa elämää vaikkapa ostamalla asunnon, tontin, talon, tai maksamalla laskuja, matkoja tai jopa kaikkea näitä? Miten se on teiltä pois?

Lapsi ei koskaan ehkä tiedä millaista on maksaa lainaa takaisin tai millaista on asua vuokralla, mutta miksi pitäisi tietääkään, jos siihen ei ole koskaan tarvetta?

Kyllä elämä opettaa väkisinkin asioita. Jokaisella tulee elämässä alamäkiä kuitenkin.

Tässä oletetaan nyt niin, että vanhemmilla todellakin rahaa ja periihän ne lapset rahat joskus kuitenkin.

Se että lapsen elämä on aina taloudellisesti helppoa, miksi sen pitäisi poissulkea se, että lasta ei voisi opettaa tekemään töitä?

Minä olen saanut vanhemmiltani paljon taloudellista apua ja asuntolainoja ei tarvitse edes miettiä ikinä.
Silti minut on opetettu työntekoon, kuriin, auttamaan muita, olemaan ahkera koulussa, olemaan mukava muille ja ennenkaikkea: olen todella kiitollinen.
Olen aivan normaali, mukava ja ahkera ihminen kaikesta huolimatta.


Se että lapsesta tulee laiska, töykeä prinsessa/prinssi on ihan muista kasvatusmetodeista kiinni, kuin siitä maksetaanko asunto tai ajokortti.

Jos vanhemmat auttavat paljon taloudellisesti, lapsen voi silti opettaa säästämään.

 

[DaLin]

Vaikka olenkin aina taloudellisesti tullut hyvin toimeen ja saanut paljon taloudellista apua, niin tuntuu siltä, että mä pidän silti esim. 1000e paljon isompana rahana, kuin moni muu.

 

[BootyPeppi]

Olen samaa mieltä, että vanhempien kuuluu auttaa kykynsä mukaan lapsiaan ja parantaa heidän elämäänsä. Ei lasten tarvitse elää niin kuin vanhemmat ovat.

 

["noh"]

Jaa, kuka on sanonut ettei saisi auttaa lasta taloudellisesti? juuri asiaan liittyviä ketjuja lukeneena, pienituloisemmatkin säästävät lapsilleen vauvasta saakka esim. kaikki lapsilisät ym. Niistä ja lahjarahoista kertyy 20 vuodessa vaikka kiva pesämuna ensiasuntoon.

 

[Lilith Le Nuit]

Ei se mua haittaa jos joku ostaa esim. asunnon lapselleen.

 

[......]

[QUOTE="noh";28077890]Jaa, kuka on sanonut ettei saisi auttaa lasta taloudellisesti? juuri asiaan liittyviä ketjuja lukeneena, pienituloisemmatkin säästävät lapsilleen vauvasta saakka esim. kaikki lapsilisät ym. Niistä ja lahjarahoista kertyy 20 vuodessa vaikka kiva pesämuna ensiasuntoon.[/QUOTE]

Monikin. Se tekee kuulemma lapsen elämän liian helpoksi. Hankkikoot paskat itte rahansa.

Minä taas haluan säästää lapsille rahaa. Haluan maksaa ajokortin, auttaa opiskeluaikana taloudellisesti mahdollisimman paljon.
Esikoinen opiskelee ja maksoi myös ajokortin, takuuvuokran, ostin kivoja hänelle mieleisiä huonekaluja asuntoon yms. Maksan myös lapsen puhelinlaskut.
Olimme syksyllä Roomassa koko perhe ja maksoin esikoisen matkan mukaan.
Haluan myös, että lapsi voi nauttia elämästään opiskeluaikana. Maksan siis hänelle kuntosalikortin ja annan vaaterahaa, vien kahvipaketteja yms.

Ainiin: Mun poika käy silti opintojen ohella töissä ja säästää itse rahaa autoon. Kesällä on kuulemma autorahat kasassa. Me aiotaan silti mieheni kanssa maksaa pojalle auto. Poika ei tiedä tätä vielä. Antaa säästää autorahat ensin Sitten on mukava yllätys kertoa, että me ostamme auton ja poika säästäkööt autorahat asuntoa varten.

Poika on muuten todella kiitollinen ihan siitä kahvipaketistakin. On ahkera, tunnollinen ja huomaavainen poika. Todella herttainen sanoisin. Osaa auttaa muita ja on suurisydäminen.

 

[no jooo]

Verottajaa saattaa hyvinkin haitata. :xmas:

 

[Määä]

Jaa ei kai siinä mitään, jos sitä rahaa kerran on. Ja vielä perinnöksi asti, että pärjäävät lapset sitten kun vanhemmista aika jättää.
Yhden tapauksen kyllä tiedän, jossa vanhemmat maksavat vielä reilusti yli kolmekymppisten lastensakin vuokrat yms.
Jotenkin tuntuu ihan hullulta, kun ei sitä rahaa sitten tunnu olevan kaikkiin omiin laskuihin enää.
Kai siinä nyt jotain on pielessä, jos ei työssäkäyvä 35v pysty vuokraansa maksamaan.

 

[rtee]

En mä keksi tuolle ajattelulle mitään muuta syytä kuin katkeruuden siitä, että kun itsellä on ollut vaikeaa niin pitää muillakin olla.

 

["noh"]

Monikin. Se tekee kuulemma lapsen elämän liian helpoksi. Hankkikoot paskat itte rahansa.

Minä taas haluan säästää lapsille rahaa. Haluan maksaa ajokortin, auttaa opiskeluaikana taloudellisesti mahdollisimman paljon.
Esikoinen opiskelee ja maksoi myös ajokortin, takuuvuokran, ostin kivoja hänelle mieleisiä huonekaluja asuntoon yms. Maksan myös lapsen puhelinlaskut.
Olimme syksyllä Roomassa koko perhe ja maksoin esikoisen matkan mukaan.
Haluan myös, että lapsi voi nauttia elämästään opiskeluaikana. Maksan siis hänelle kuntosalikortin ja annan vaaterahaa, vien kahvipaketteja yms.

Ainiin: Mun poika käy silti opintojen ohella töissä ja säästää itse rahaa autoon. Kesällä on kuulemma autorahat kasassa. Me aiotaan silti mieheni kanssa maksaa pojalle auto. Poika ei tiedä tätä vielä. Antaa säästää autorahat ensin Sitten on mukava yllätys kertoa, että me ostamme auton ja poika säästäkööt autorahat asuntoa varten.

Poika on muuten todella kiitollinen ihan siitä kahvipaketistakin. On ahkera, tunnollinen ja huomaavainen poika. Todella herttainen sanoisin. Osaa auttaa muita ja on suurisydäminen.

Monikin? kuka moni? missä? kuka puhuu lapsistaan "paskoina"?

En todellakaan tiedä mistä puhut.

Sen sijaan tiedän tuhottain vanhempia jotka toimii niinkuin sinäkin kerrot toimivasi, isommassa tai pienemmässä mittakaavassa, jokainen kykynsä mukaan. Se köyhempikin vanhempi tykkää ilahduttaa opiskelijalastaan vaikka ruokakassilla silloin tällöin.

 

[kertakäyttölusikoija]

Niin miksipä ei. Toivottavasti olette fiksuina ihmisinä maksaneet perintö ja lahjaverot asianmukaisesti kaikista taloudellisista avuista, jotta nekin hyötyvät kellä ei ole edes siihen omaan lainaan varaa. Kultalusikka suus syntyneenä on varmasti elämä paljon helpompaa, ei tarvitse miettiä joka päivä mistä rahat peruselämiseen.

 

["eee"]

Saahan sitä niin tehdä. Mutta kannattaa pitää kuitenkin huoli ettei liikaa paapo. Onhan näitä luusereita, jotka eivät sitten koskaan opi elämään omilla rahoillaan eikä esimerkiksi huvita mennä töihin, kun ei ole pakko. Sluibailevat vaan vanhempien rahoilla ja oppivat väärän elämäntyylin ja -asenteen.

 

["vieras"]

Verottajaa saattaa hyvinkin haitata. :xmas:

Miksi haittais? Lukiko aloituksessa että nämä varat ja lahjoitukset annetaan veroja kiertäen?

 

[no jaa]

Karhunpalvelus tuollainen on omalle lapselle. Kukas heidän elämisen sitten avustaa, kun vanhemmista aika jättää?

 

[huohhuoh]

Karhunpalvelus tuollainen on omalle lapselle. Kukas heidän elämisen sitten avustaa, kun vanhemmista aika jättää?

Perinnöt.

Käsittääkseni työssä nämä lapset silti käyvät. Jos asuntolainaa ei ole niin aika pienellä palkallakin pärjää jo oikein hyvin.

Se että ei tarvitse asuntolainaa ottaa ja on vähän pesämunaa, niin riittää jo pitkälle. Palkoillahan elää kyllä, jos siis lainoja ei ole.

 

[fortunate]

Karhunpalvelus tuollainen on omalle lapselle. Kukas heidän elämisen sitten avustaa, kun vanhemmista aika jättää?

Perintö. Oletan siis, että sellaisilta vanhemmilta, jotka pystyvät ostamaan lapselleen esim. asunnon, jää ihan mukava perintökin jälkeläisille.

Ja toisaalta, jos lasta on avustettu esimerkiksi opiskeluaikoina tai ostettu jopa se asunto, niin mihin hän enää siinä vaiheessa tarvitsee avustusta, kun vanhemmat kuolevat?
Jos siis kuolevat siinä vaiheessa, kun lapsi on jo vähän parikymppistä vanhempi ja ehkä kerennyt työelämään tienaamaan itse leipänsä jne.

 

["heps"]

Nimenomaan ne lapset, jotka saavat pärjätä taloudellisesti omillaan heti täytettyään 18v, ovat niitä jotka eivät osaa käyttää rahaa.
Luottotiedottomista nuorista suurin osa on vähäosaisten perheiden lapsia, jotka eivät suinkaan ole ottaneet lainoja ja vippejä ruokaan, vaan ihan kaikkeen turhaan.

Toisaalta jos perheellä on varaa kustantaa lapsen elämä siten, että lapsena matkustetaan paljon, käydään paljon ulkona syömässä, on kalliita harrastuksia yms. Sitten jos 18vuotiaana pitääkin alkaa pärjätä omillaan, niin on aika vaikea vaihtaa elämäntyyliä aivan täysin.

 

["vieras"]

Mielenkiintoinen aloitus ja aihe.

Itse vastustan sitä että vanhemmat ylitsepursuavasti rahallisesti auttavat jälkikasvuaan, tarpeessa tietenkin mutta paras tapa olisi antaa lapsen itse löytää keinot elantonsa ja elintasonsa hankintaan.
Tarve on kuitenkin tehokas motivaattori ja se palkinto vain maistuu paremmalle jos sen eteen on joutunut tekemään töitä.

Olen itsekin saanut hieman avustusta nuorempana vanhemmiltani, mutta lähiympäristöäni seuratessa voi todeta että todella monessa tapauksessa se "liiallinen" rahallinen avustaminen ja nuoren aikuisen turha, liioiteltu holhoaminen kulkevat käsi kädessä.

 

["Vieras"]

Vaikea sanoa mikä olisi paras. Rahan arvo ja rahankäyttö täytyy kuitenkin itse opetella. On olemassa sanonta ettei kannettu vesi kaivossa pysy joka pätee myös rahankäyttöön. Jos ei opettele itse laskemaan mihin rahat riittävät sitä ei koskaan ole tarpeeksi.

Minusta on hyvä että nuoria avustetaan mutta meidän 60- 70- ja 80-lukujen kasvattien pitäisi huolehtia myös siitä millä itse aiomme elää kun olemme vanhoja. Vielä huonompi juttu on se jos nuoret joutuvat avustamaan taloudellisesti vanhempiaan.

 

["elämä on"]

Miten se teiltä pois? Jos vanhemmilla on millä mällätä, miksi he eivät voisi helpottaa lastensa elämää vaikkapa ostamalla asunnon, tontin, talon, tai maksamalla laskuja, matkoja tai jopa kaikkea näitä? Miten se on teiltä pois?

Lapsi ei koskaan ehkä tiedä millaista on maksaa lainaa takaisin tai millaista on asua vuokralla, mutta miksi pitäisi tietääkään, jos siihen ei ole koskaan tarvetta?

Kyllä elämä opettaa väkisinkin asioita. Jokaisella tulee elämässä alamäkiä kuitenkin.

Tässä oletetaan nyt niin, että vanhemmilla todellakin rahaa ja periihän ne lapset rahat joskus kuitenkin.

Se että lapsen elämä on aina taloudellisesti helppoa, miksi sen pitäisi poissulkea se, että lasta ei voisi opettaa tekemään töitä?

Minä olen saanut vanhemmiltani paljon taloudellista apua ja asuntolainoja ei tarvitse edes miettiä ikinä.
Silti minut on opetettu työntekoon, kuriin, auttamaan muita, olemaan ahkera koulussa, olemaan mukava muille ja ennenkaikkea: olen todella kiitollinen.
Olen aivan normaali, mukava ja ahkera ihminen kaikesta huolimatta.


Se että lapsesta tulee laiska, töykeä prinsessa/prinssi on ihan muista kasvatusmetodeista kiinni, kuin siitä maksetaanko asunto tai ajokortti.

Jos vanhemmat auttavat paljon taloudellisesti, lapsen voi silti opettaa säästämään.

Miksipä ei. Siitä vaan ja onnea.

Se vaan, että kultalusikka suussa syntyminen aiheuttaa väistämättä toisille ihmisille mm. kateutta ja katkeruutta sekä pahaa mieltä siitä että onni ja varallisuus tässä maailmassa on niin epätasapuolisesti jaettu.

Kestätkö sitä kateutta ja katkeruutta, ja muuta, ihan hyvin? Koska se on ihan kuule kulta pieni yksi näistä myötälahjoistasi, muiden muassa?

Kenellä paljon on sille paljon annetaan. Ja jos nämä kaikki on annettu vielä enemmän vaaditaan. Kuten esimerkiksi ymmärrystä, kaiken kattavaa ja rakastavaa, tällekin elämän ja ihmisyyden ilmiölle. Eikä pienisieluista vitinää että miks ootte mulle kurjia kun muutenkin oon rikas ja kaiken saanut ja näin.

 

[Chala]

En mä keksi tuolle ajattelulle mitään muuta syytä kuin katkeruuden siitä, että kun itsellä on ollut vaikeaa niin pitää muillakin olla.

Johon samaan mentaliteettiin vedoten ei voida esim. merkittävästi pyrkiä parantamaan opiskelijoiden taloudellisia olosuhteita; "mekin ollaan perkele eletty opintolainalla että elkää perkele vinkuko kun saatte ilmasta rahaa tuonkin verran" (ja lisäksi kiristyneet vaatimukset niille pienille tuille ja tulorajat ja rangaistukset liiasta työnteosta ja huomattavasti suuremmat elinkustannukset ja epävakaat työmarkkinat odottamassa valmistunutta ja ja ja ja). Okei. Menin sivuraiteille.

Olen ap:n kanssa hyvinkin samaa mieltä

 

[Chala]

[QUOTE="elämä on";28078225]Miksipä ei. Siitä vaan ja onnea.

Se vaan, että kultalusikka suussa syntyminen aiheuttaa väistämättä toisille ihmisille mm. kateutta ja katkeruutta sekä pahaa mieltä siitä että onni ja varallisuus tässä maailmassa on niin epätasapuolisesti jaettu.

Kestätkö sitä kateutta ja katkeruutta, ja muuta, ihan hyvin? Koska se on ihan kuule kulta pieni yksi näistä myötälahjoistasi, muiden muassa?

Kenellä paljon on sille paljon annetaan. Ja jos nämä kaikki on annettu vielä enemmän vaaditaan. Kuten esimerkiksi ymmärrystä, kaiken kattavaa ja rakastavaa, tällekin elämän ja ihmisyyden ilmiölle. Eikä pienisieluista vitinää että miks ootte mulle kurjia kun muutenkin oon rikas ja kaiken saanut ja näin.[/QUOTE]

Mikä juttu tämä suomalainen peruskatkeruus oikeesti on? Siitä vaan vittu onnee joo, oot paska ihminen kun saat apua vanhemmiltasi, kaikkien muidenkin pitää pärjätä markalla kuussa kun minunkin koska vanhempani ovat joko työttömiä syrjäytyneitä tai rikkaita pihejä paskiaisia jne..

Sori, en oikeesti ymmärrä tota. Jos joku saa vanhemmiltaan avustusta, enemmän tai vähemmän, ei se kyllä kirjaimellisesti pitäisi olla keneltäkään muulta pois, koska kaikella todennäköisyydellä ne rahat menisivät joko vanhempien omaan tuhlailuun tai säästöön jolloin tipahtaisivat perintönä anyways niille samoille lapsille joskus paljon (toivottavasti) myöhemmin. Eli miten siitä panttaamisesta hyötyisi kukaan jos vanhemmat haluavat jälkikasvuaan auttaa? En ymmärrä tätäkään. Ollenkaan.

*muoks* Lisään vielä että aika harva Suomessa on niiden miljonäärisukujen vesoja, silloin tietty puhutaankin ihan eri mittaluokan varallisuudesta ja avusta lapsille. Suurin osa joita vanhemmat auttaa on perheistä joissa vanhemmat ovat itse joutuneet tekemään todella paljon töitä uran ja varallisuuden eteen ja haluavat yksinkertaisesti että omat lapset pääsevät vähän helpommalla koska maailma on ihan tarpeeksi raaka paikka vaikkei kaikkea tarvitse tehdä vaikeimman kautta. Mikä siinä on väärin?

 

[noooo]

Me ollaan miehen kanssa tällaisia suht hyväosaisten lapsia. Ollaan molemmat kouluttauduttu, vakituisessa työssä. Olemme oppineet kotoa mallin rahankäyttöön, emme tuhlaa, emme osta luotolla tai osamaksulla. Ei meidän kaverit meidän rahoista tiedä. Asumme omakotitalossa ilman velkaa ja pääomatulot ovat mahdollistaneet sen, että pystyin olemaan 5 vuotta kotona, kun lapset pieniä. Haluan auttaa taloudellisesti myös omia lapsia, auttaa opiskelemaan ilman velkaa, ostamaan asunnon ja opettaa sijoittamaan rahaa järkevästi.

 

["vieras"]

[QUOTE="heps";28078093]Nimenomaan ne lapset, jotka saavat pärjätä taloudellisesti omillaan heti täytettyään 18v, ovat niitä jotka eivät osaa käyttää rahaa.
Luottotiedottomista nuorista suurin osa on vähäosaisten perheiden lapsia, jotka eivät suinkaan ole ottaneet lainoja ja vippejä ruokaan, vaan ihan kaikkeen turhaan.

Toisaalta jos perheellä on varaa kustantaa lapsen elämä siten, että lapsena matkustetaan paljon, käydään paljon ulkona syömässä, on kalliita harrastuksia yms. Sitten jos 18vuotiaana pitääkin alkaa pärjätä omillaan, niin on aika vaikea vaihtaa elämäntyyliä aivan täysin.[/QUOTE]

Näin.
Jos on tottunut siihen hyvään tulotasoon ja tietynlaiseen elämiseen lapsuudenkodissa, on aika karua muuttaa omilleen ja koittaa pärjätä itse.
Vaatteisiin ei enää ole rahaa, kuntosalit ja muut vähänkään kalliimmat harrastukset saavat jäädä, kahviloissa tai ravintoloissa ei enää käydä ja lääkärissäkin käydään vain pakon edessä,jos pystytään.
Samaan aikaan ne kotona asuvat sisarukset viettävät hulppeata elämää.
Katkeroituminen ja masentuminen on aika helppoa tuossa tilanteessa..

 

["Niira"]

Olen maksanut lapsilleni ajokortit. Olen maksanut myös takuuvuokrat. Molemmille olen ostanut imurin, siivousvälineet, kahvinkeittimen, mikron, leivänpaahtimet ja petivaatteita. Kotoa ovat saaneet mukaansa astioita, liinavaatteita, mattoja ja verhoja. Tytölle ostin sohvan ja telkkarin. Pojalle pesukoneen ja sängyn.
Nämä siis silloin kun muuttivat pois kotoa.

Opiskeluaikana olen vienyt ruokakasseja, maksanut joskus vuokran ja synttäreinä antanut 300-500e.

Olen yksinhuoltaja ja tähän taloudelliseen avustamiseen varauduin jo lasten ollessa pieniä.

Pojalle ostin uudet futsalkengät viime lauantaina ja käytii samalla syömässä mun piikkiin.
Tyttö oli vaihdossa Saksassa 3kk ja maksoin hänen vuokransa Suomen kämpästä sen aikaa.

Poika sai taas multa läppärin joululahjaksi.

Asuntoa en pysty koskaan ostamaan, ellen voita lotossa.

Mun avustaminen on varmaan aika "keskiverto tapausten touhua"