Alkuperäinen kirjoittaja Vinkkejä...;28961388:
Nykyään väännetään ihan tavallinen nirsoilu "ruokarajoitteisuudeksi". Eri asia jos olisi esim autisti tms. Psyykkistä oireilua taitaa olla mukana vain sen takia että vanhemmilta on jo alkanut tulla pakottamista ja uhkailua.
Lääkärille veisin minäkin tuossa tilanteessa, siellä tiedetään miten jatkossa.
Meillä on 12-v. ruokarajoitteinen poika. Ollaan tästä syystä käyty neuvolassa ja lääkärissä hänen kanssaan, ja jauhettu kotona asiasta väsymykseen asti.
Mitään eineksiä eikä makeutettuja jogurtteja meille ei osteta, vaan lähinnä terveellistä ruokaa. Hän ei pidä oikein mistään lihasta, mutta hedelmiä ja kasviksia syö jkv (lähinnä porkkanoita, appelsiineja ja omenoita). Kuorin joka päivä hänelle esim. porkkanan ja annan sen suoraan käteen jotta varmasti söisi sen sekä muistutan että syö myös jonkin hedelmän. Välillä hän syö myös leipää (ostan vain leipää jossa vähitnään 8 % kuitua).
Vaikka ostamme vain terveellisiä ruoka-aineita, tilanne ei ole kovin hyvä, koska esim pääruokaa syödessä hän syö lähinnä vain perunaa, pastaa tai riisiä. Lisäksi ruoka-annos on tosi pieni. Ei ole kovin montaa ns. lämmintä ruokaa josta hän pitää.
Hänellä on omaa rahaa, ja sitä hän käyttää sipsien yms. ostamiseen, vaikkakaan tätä ei tapahdu kovin usein. Lisäksi isovanhemmat tuovat välillä herkkuja kotiin. Näihin on vähän vaikea puuttua, koska ollaan annettu käyttää itse itse ansaitut rahat ja isovanhempia ei olla kokonaan kielletty tuomasta herkkuja (vähentämään ollaan kyllä pyydetty).
Hän on hoikka poika, kasvukäyrissä suurinpiirtein keskikäyrällä tai vähän sen alle (pituusennuste kuitenkin 184 cm, mikäli pitää paikkaansa).
Olen kyllä aika huolissani hänen syömisestään. Tosin samanlainen hän on ollut ihan vauvasta asti, uusia ruokia on ollut todella vaikea saada syömään. Neuvolalääkäri sanoi, että hän saattaa olla ns. supermaistaja, jollaisilla on usein vaikeuksia tottua uusiin ruokiin.