Miksi tunnen olevani ruma ja vastenmielinen?

[mv]

Onko muilla näin? Ettei siis periaatteessa ole mitään valittamista ulkonäössä, kauniiksikin monesti kehuttu, hoikkavartinen, miehiä riittänyt kiusaksi asti ja silti tuntee itsensä enemmänkin rumaksi? Mistä se johtuu ja miten siitä pääsee eroon? Olen pitkässä suhteessa ja joskus tämä häiritsee niin paljon, ettei makuuhuonepuuhista tule mitään. Mies on aina pitänyt kauniina (myös kroppaa) ja sanonut sitä alussakin paljon enkä niistä ajoista ole muuttunut, ehkä vähän vanhentunut. Todella ärsyttävää tämä. Joskus on parempia kausia, joskus huonompia. Nyt on menossa tosi huono kausi. Johtuuko tämä jostain lapsuusjutuista?? Olen aina yhtä ihmeissäni, kun joku mies katselee. En yhtään käsitä miten ne minussa näkee. Tämä epävarmuus ei näy ulos, olen hyvä peittämään sen ja melko sosiaalinen luonne.

 

[mv]

Tarkoitus ei sitten ole mitenkään leveillä tai kerjätä jotakin kehuja. Olen vain ymmälläni.

 

[JJ]

Mulla on ihan sama juttu. Vaikka kaikki pitäisi olla ulkonäössä ihan kohdillaan...
Vaikuttaa myös makuuhuonepuuhiin, on niin ahdistava ja kamala olo, tekee mieli pitää silmät kiinni. Oksettaa, kun mietin että mies katsoo mua kun olen niin ruma ja kamala.

Ja myös mulla vaihtelee, päivittäin tää olotila. Joskus parempi, joskus tosi huono.

 

[mv]

Ihan sama fiilis! Mikä on äitisi suhde omaan ulkönäköönsä? Minun äitini haukkui vartaloaan jatkuvasti ollessani pieni, kärsi masennuksesta. Ehkä sieltä tämä epäterve malli. Ja äiti on tosi kaunis, liikakilot ei haittaa, vaikkei hän sitä itse ymmärräkään. Jos joskus saan tytön, en ikinä tahdo siirtää tätä asiaa hänelle. Vaikken edes tiedä johtuuko tämä tuosta vai mistä.

 

[miisa]

yhdistelmä turhamaisuutta, itsekeskeisyyttä ja huonoa itsetuntoa. Enkä tarkoita kahta ensiksi mainittua mitenkään pahalla. Kaikki eivät vain niin keskity ulkonäköönsä enää teini-iän jälkeen.

Kannattaa hankkia lisää sisältöä elämään ja koittaa parantaa itsetuntoa.

 

[Joxu]

Sama juttu mulla ja tulee todella paha mieli jos viä vertaan itteeni muihin. Pidän itteeni yli tavallisena ja melko tylsänä. Mut on sano tuu monta monta kertaa että oon kaunis, mut en pidä itteeni kauniina. Hoikka olin ennen tätä raskautta ja sillonkin pidin itteeni rumana ja lihavana. Oon sairastanu joskus syömishäiriön ja ilmeisesti mieli ei oo viä siitä parantunu. Tän raskauden myötä on nyt tullu 25 kg lisää, elikkä itsetunto on aika pohjalla ton painonnousun takia. Ennen raskautta painoin 60 kg ja oon 168 cm pitkä BMI 21. Nyt painan järkyttävät 85.6 kg. Aina toi paino on tuottanu ongelmia ja aina haluisin olla vaan laihempi ja kauniimpi.

 

[jj]

Äiti ei ole muistaakseni mitenkään morkannut itseään, ainakaan niin että olisin kuullut.
Mulla on pieni tyttö, ja ei, en todellakaan hänen kuullen tuo mitään noita asioita ilmi.
Miehelle joskus avaudun iltaisin sängyssä siitä, että miten kamala olen ja mitä mussa onkaan kaikkea vialla. Ja mies joka kerta sanoo, että puhun ihan omiani, ja että olen kaunis ym, muttakun ei vaan mene jakeluun.
Ja kyllä se kai olis uskottava, kun muutkin kauniiksi on sanonut, aika useastikkin.

 

[jj]

yhdistelmä turhamaisuutta, itsekeskeisyyttä ja huonoa itsetuntoa. Enkä tarkoita kahta ensiksi mainittua mitenkään pahalla. Kaikki eivät vain niin keskity ulkonäköönsä enää teini-iän jälkeen.

Kannattaa hankkia lisää sisältöä elämään ja koittaa parantaa itsetuntoa.

Nii-in, noitahan aika varmasti onkin. Mutta mitenköhän ihmeessä sitä sitten pystyis muuttumaan -.-

 

[jj]

Muuten ap, kuinka vanha oot?

 

[mv]

yhdistelmä turhamaisuutta, itsekeskeisyyttä ja huonoa itsetuntoa. Enkä tarkoita kahta ensiksi mainittua mitenkään pahalla. Kaikki eivät vain niin keskity ulkonäköönsä enää teini-iän jälkeen.

Kannattaa hankkia lisää sisältöä elämään ja koittaa parantaa itsetuntoa.

Joo, en kiellä ettenkö tunnistaisi noitakin piirteitä itsessäni. Jotenkin vaan uskon, että ongelma on syvemmällä kuin ulkonäön tuijottelussa. Sisin tunne omasta itsestä heijastaa jotakin syvempää, eikä sille voi mitään. En käytä ulkonäköön paljonkaan aikaa tai vaivaa, en esim. ole koskaan meikannut. Joku saattaisi sanoa, että ongelma paranisi meikkaamalla, mutten usko. Se on sisäinen ongelma, ei ulkoinen. Nykyään sitäpaitsi haluaisin meikata joskus, mutten osaa ja olen liian laiska penkomaan netistä ohjeita.

No joo, tämä asia ei todellakaan ole elämäni sisältö, ihmetyttää vain.

 

[mv]

Olen itse asiassa jo aika vanha, 31-vuotias. Ja joo, tää on teinijuttua, tiedetään, mutta minkäs teet. Entäs itse?

 

[jj]

Juu, enmä sillä kysyny vaan ihan mielenkiinnosta vaan =) Oon itse 22v.

 

[vieras]

Mulla johtuu koulukiusaamisesta. En ollut lapsena mitenkään nätti, kaunistuin vasta kun kasvoin teini-ikäiseksi. Syömishäiriöitäkin ollut ja hankala hyväksyä itseään mitenkään. Ehkä nyt lasten myötä ongelma on hellittänyt. Silti edelleen mietin, että miksi kehutaan, odotan, että kohta tulee puukkoa selkään kuvaannollisesti eli sanojen tai katsomisten takana ivaa.