MIKSI te naiset hyväksytte sen, ettei mies tee mitään?!

Välillä täältäkin saa lukea kuinka valitetaan että mies ei tee mitään kotona/ hoida lapsia jne. MITÄ HELVETTIÄ TE SELLAISEN IHMISEN KANSSA ELÄMÄNNE KÄYTÄTTE, jos sellainen teitä ärsyttää?!

1. Miehelleni ja minulle on itsestään selvää, että lapsenhoito yms. kuuluu molemmille. Me YHDESSÄ haluttiin se lapsi, joten YHDESSÄ se myös hoidetaan. Samoin koko perheen voimin tehdään paljon asioita.

2. Yhteinen koti tarkoittaa sitä, että se pidetään yhdessä siistinä ja se on itsestäänselvyys. Yhdessä myös ollaan sisustus yms päätetty

3. Molemmat saavat omaa aikaa. Olen luullut että tämä on kaikille selvää, mutta saa kuulla niin paljon kuinka mies nyt on harrastuksissa/kavereillaan/missä tahansa, joten äiti on kotona lasten kanssa. Harrastuksia ei voi ottaa kun ei saa lapsenvahtia. Juhlimaan tai illanistujaisiin ei pääse kun mies ei katso lapsia sen aikaa. MITÄ VITTUA

4. Yöheräämiset kuului molemmille siitä hetkestä alkaen, kun mulla loppu maito, ja siirryttiin pulloruokintaan. Itse asiassa meillä taisi mies useammin nousta yöllä syöttämään, OMASTA TAHDOSTAAN.

5. Myös aamu-heräämiset, aamupalat, ruoan teon, iltatoimet hoidetaan tyylillä "mä voisin tehdä nyt tän homman, kun ei tässä muutakaan ole", eli kumpi tahansa ne tekee.

6. Säännöt on yhdessä päätetty, ja pidetään niistä kiinni. Jos lapsi multa kysyy jotain ja saa ei-vastauksen, mun ei tartte pelätä et mies torppaa mut ja sanoo päinvastoin.


Näitä esimerkkejä olisi miljoona, mutta ehkäpä pointti tuli selväksi. Kertokaa te nyt mulle, miksi annatte miehen lusmuta ja sitten kuitenkin valitatte kun joudutte tekemään kaiken itse ja mies ei osallistu?! Eri asia, jos olette sopineet niin, että mies saa olla yksi lapsista ja te hoidatte hänetkin siinä samalla.

 

Noin on monella, tiedän itsekin ja tunnen monta sellasta naista jotka antaa miehen lesoilla kotona ja ite joutuu tekee kaiken
Mä en tollasta sietäs ja onneks omistankin sellasen miehen joka tekee kyllä oman osansa ja enemmänki.
Ruoanteon mä kyl hoidan ylivoimaisesti enemmän mut se johtuu siitä et haluan/tykkään/rakastan ruoanlaittoa. Kyllä mieskin tekis mielellään ja välillä tekeekin.

 

sama pätee muuten toisinkipäin. tiedän semmosiakin pariskuntia joissa mies hoitaa kaiken ja nainen makaa ja syö. en sitäkään kattele hyvällä..

 

En valita, mut ei mies kyllä ole yks lapsistakaan. Se tekkee töitä. Enkä mie oo niin avuton ettenkö lasten kanssa pärjäis ja samalla kodinki hoitas.

 

Toi on asia missä olen ehdoton. Jos mies ei tee mitään niin saa painua hevonvittuun ja pysyä siellä.

 

 

Joo myönnän että olisin voinut kyllä kirjoittaa kumppanista, tosiaan tiedän itsekin että on myös toisin päin tämä :/

Itse en olisi perhettä perustanut ihmisen kanssa, joka ei olisi halunnut yhdessä perhettä pitää hyvässä jamassa.

On tosin sanottava, että itse siivoan enemmän koska tykkään siitä (imurointi ja pölyt esim.) mutta mies taas yleensä tiskaa koska se taas tykkää siitä hirmuisesti

 

En valita, mut ei mies kyllä ole yks lapsistakaan. Se tekkee töitä. Enkä mie oo niin avuton ettenkö lasten kanssa pärjäis ja samalla kodinki hoitas.

Joo kyllähän kaikki nyt pärjäisi yksin lasten ja kodin kanssa, mutta koska kyseessä on ainakin meillä PERHE ja PARIsuhde, niin mielestäni siihen ei kuulu se että vain toinen hommia tekee. Sano nyt vielä, että koska mies on töiden jälkeen niiiiin uupunut, ettei sen tartte mihinkään osallistua.

 

Meillä ole edes lapsia, ah että miten vapaata luksuselämää.

 

Ei millään pahalla ap, mutta tuot mieleeni kälyn. Hän on myös topakka ja veljeni tossukka. Siinä perheessä tasa-arvo on täydellisesti toteutunut hieman diktaattorimaisessa hengessä, koska kälyni kyllä pitää puolensa kun on hänen tahdostaan ja tarpeistaan kiinni Joskus hieman hirvittää, että velipoika lähtee kiltisti jolkottamaan jos käly luuriin komentaa.Ihan vaikka kesken juoksulenkin, että käly pääsee omiin harrastuksiinsa.

Mielipiteeni on yhtä puolueellinen kuin sinunkin, mutta en menisi sinua kuitenkaan kiroilujen kera arvostelemaan niin kuin sinä asiaa lähestyit.

 

[QUOTE="katten";29984946]Ei millään pahalla ap, mutta tuot mieleeni kälyn. Hän on myös topakka ja veljeni tossukka. Siinä perheessä tasa-arvo on täydellisesti toteutunut hieman diktaattorimaisessa hengessä, koska kälyni kyllä pitää puolensa kun on hänen tahdostaan ja tarpeistaan kiinni Joskus hieman hirvittää, että velipoika lähtee kiltisti jolkottamaan jos käly luuriin komentaa.Ihan vaikka kesken juoksulenkin, että käly pääsee omiin harrastuksiinsa.

Mielipiteeni on yhtä puolueellinen kuin sinunkin, mutta en menisi sinua kuitenkaan kiroilujen kera arvostelemaan niin kuin sinä asiaa lähestyit.[/QUOTE]

En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoittaa tasa-arvo, mutta meillä se ainakin on sitä, että asioista keskustellaan, eikä kumpikaan jyrää toista. Tossukkaa miestä en ikinä kattelisi, hyi. Asioista pitää voida keskustella, ilman että toinen myöntyy kaikkeen.

 

Monessa perheessä mies on muuttunut lapsen tulon jälkeen eli naisen ollessa alussa hyvinkin sidottu vauvaan käytös miehellä muuttuu ja ryhdytään usein toteuttamaan jotain tiedostamatonta perhemallia esimerkiksi lapsuudesta. Lapsen tulo on aina niin iso muutos, ettei kaikkea voi ennakoida.

 

Samaa olen miettinyt palstaa lukiessa. Valitetaan täällä kun mies ei tee kotona mitään. No ei varmasti tee jos mitään ei kerran oikeasti vaadita. En ikinä suostuisi olemaan parisuhteessa, jossa kodin pyörittäminen ja lasten kasvattaminen on yksin minun vastuullani. Sellainen mies ulos, olisi ainakin yksi ja itsekkäin kakara vähemmän hoidettavana.

 

[QUOTE="Mie";29984966]Monessa perheessä mies on muuttunut lapsen tulon jälkeen eli naisen ollessa alussa hyvinkin sidottu vauvaan käytös miehellä muuttuu ja ryhdytään usein toteuttamaan jotain tiedostamatonta perhemallia esimerkiksi lapsuudesta. Lapsen tulo on aina niin iso muutos, ettei kaikkea voi ennakoida.[/QUOTE]

Itse tässä vaiheessa tuskin olisin jatkanut suhdetta, jos ei olisi mies ollut pidemmällä ajalla ollut valmis perhe-elämään, vaikka asiasta keskusteltaisiin ja yritettäisiin saada homma toimimaan.

 

Peruslaiskalle ihmiselle sopii se, että pidetään pakollisten hommien määrä mahdollisimman pienenä, automatisoidaan kaikki mahdollinen ja ulkoistetaan ikävimmät työt ammattilaisille. Meillä kumpikin on sitä mieltä, että puolta tuntia enempää päivässä ei kannata kotitöille uhrata, ja tästä pidetään myös kiinni. Tärkeimmät asiat elämässä ovat kuitenkin jotain ihan muuta. Tuo aikaraja estää myös uhriutumisen ja syyllistämisen hyvin tehokkaasti.

On kyllä suhteellisen nilkkimäistä valehdella, että aikoo tulevaisuudessa tehdä enemmän taloustöitä, jos ei kuitenkaan ole siihen valmis. Missä kaikessa muussa tuollainen tyyppi mahtaakaan sumuttaa?

 

On täällä tosin äiteja jotka halusivat lapsia vaikka tiesivät ettei mies niistä tule huolehtimaan, mutta he eivät valita asiasta.

 

[QUOTE="Mie";29984966]Monessa perheessä mies on muuttunut lapsen tulon jälkeen eli naisen ollessa alussa hyvinkin sidottu vauvaan käytös miehellä muuttuu ja ryhdytään usein toteuttamaan jotain tiedostamatonta perhemallia esimerkiksi lapsuudesta. Lapsen tulo on aina niin iso muutos, ettei kaikkea voi ennakoida.[/QUOTE]

Me ollaan vasta ensimmäistä saamassa ja jos jostain syystä kävisi näin (epätodennäköistä) että mies ei tekisi mitään kotona tai auttaisi lapsen suhteen niin kyllä se olis eron paikka. Kun molemmat töissä käydään äitiysloman jälkeen niin kyllä kaikki kodissakin tasapuolisesti tehdään. Jos joutuisin kaiken yksin hoitamaan kotona niin kyllä sitten tekisin niin vain omassa kodissani en yhteisessä kodissa, jossa joutuisin jatkuvasti siivoamaan myös toisen jälkiä.

 

Kuulosti osittain meiltä. Minä teen kotityöt (oikeastaan vois sanoo, että kaiken. Mies tekee jotain joskus jos pyydän.)
Minä hoidan myös lapset suurimmaksi osaksi, ja mies huinaa kavereidensa kanssa todella paljon.
Ja kyllä välillä valitan. Ei ole tainnut pyykkikonettakaan pyöräyttää kun pari kertaa viiden vuoden aikana. Vapaata kyllä saan, mutta ne ei saa mennä päällekäin miehen menojen kanssa, muuten on riita pystyssä.
Ja kaikesta tästä huolimatta ei olla eroamassa. Meillä on vastakohtana paljon hyvää parisuhteessa. Minusta tuntuisi typerältä erota lasten isästä siitä syystä, että hän ei siivoa tms.

 

Samaa olen ihmetellyt.

Miten kukaan ylipäätään ajautuu parisuhteeseen niin itsekkään ja epäreilun laiskimuksen kanssa, joka ei edes elämän perusasioita halua hoitaa, vaan sysää ne vaimolleen/miehelleen ihan kuin kumppani olisi toisen isä/äiti?
Saati sitten, että jotkut tekevät tietoisesti lapsia tuollaiseen suhteeseen?!

Mä oon kerran tapaillut sellaista miestä, ja kyllä se loppui lyhyeen.
Ihan sama, mitä muuta hyvää tyypissä on, jos perusasiat ja toisen arvostaminen kusee noin pahasti.
Sitä tosiaan ihmettelen, että kuinka hemmetin itseään arvostamaton "ihan sama kuhan on joku"-mato täytyy olla, että sellaisen kanssa jatkaa...

 

Lisätään nyt vielä, että reissulesket ja muut vastaavat (esim. maanviljelijän vaimot) ovat tietenkin asia erikseen.

Suurimmalla osalla taitaa kuitenkin olla ihan "8-16 peruspertit".

 

sanokaas nyt sitten fiksummat, miten se ei-hyväksyminen sitten tehdään? Jätetään ruoat tekemättä, pyykit pesemättä jne? Vai nalkutetaan?

 

Mulla mies saisi kenkää jos ei tekisi kotihommia, aivan sama mitä tekosyitä keksisi. Vauvan tulo ei riitä syyksi luistaa hommista. Mies on itsekäs paska jos teetättää naisellaan suunnilleen kaiken. En katsoisi sellaista. No, mulla on hyvä ja aktiivinen mies, joku muu sai sitten niskoilleen ne viehättävät ja kivat joiden kanssa en alkanut millekään kun ei löytynyt tahtoa tehdä yhdessä duunia kotona.

 

[QUOTE="Just";29984936]Joo kyllähän kaikki nyt pärjäisi yksin lasten ja kodin kanssa, mutta koska kyseessä on ainakin meillä PERHE ja PARIsuhde, niin mielestäni siihen ei kuulu se että vain toinen hommia tekee. Sano nyt vielä, että koska mies on töiden jälkeen niiiiin uupunut, ettei sen tartte mihinkään osallistua. [/QUOTE]

Kyllä sanonkin. En miekään mitään tekis työmatkoineen 18-20h päivän jälkeen, ainakaan jos toinen lorvii kotona tai tekee jotain 8h nysäpäivää töissä kahella vapaalla viikossa.. Mie tykkeen tästä tälleesti, mies tekkee sitten niitä kotihommia kun kerkii. Ja on tuo miusta aika pirun paljon eteenpäin ett leivän pöytään tuo ja antaa miulle mahdollisuuden olla kotona. Eikä tarvii kenenkään sanoa ettei osallistu lasten elämään, lapset pääsee aina töihin mukaan kun haluaa.

 

Lisätään nyt vielä, että reissulesket ja muut vastaavat (esim. maanviljelijän vaimot) ovat tietenkin asia erikseen.

Suurimmalla osalla taitaa kuitenkin olla ihan "8-16 peruspertit".

Onhan maanviljelijän rengin vaimokin eriasia..?

 

sanokaas nyt sitten fiksummat, miten se ei-hyväksyminen sitten tehdään? Jätetään ruoat tekemättä, pyykit pesemättä jne? Vai nalkutetaan?

Puhutaan asioista ja jos ei puhe tehoa niin lähdetään. Vaikeampaahan se on jos teillä on jo roolit siinä suhteessa. Itse teen suhteen alussa selväksi että siihen en lähde mukaan jos mies odottaa minun passaavan. Silloin suhdekin tyrehtyy jo siihen jos mies sitä palvelijatarta kaipaa.