Miksi te näette niin paljon vaivaa toisen nimen löytämiseen?

[Selittäkää!]

Mitä sillä on oikeastaan merkitystä, sopivatko eka ja toinen (+mahd. kolmas) nimi yhteen? PALJON tärkeämpää olisi ekan nimen ja SUKUnimen yhteensopivuus! Niillähän sitä arkielämässä veivataan, ei kai kukaan teistäkään esittele itseään uudelle tuttavuudelle että hei, olen Anne Juulia Birgitta? Vaan eka nimellä + sukunimellä.

Eri asia tietysti, jos lapsi on vaikka Veikka Jooa Maximus, ja noita kaikkia nimiä käytetään esmes leikkipuistossa lasta huudellessa, silloinhan yhteensopivuus on tärkeää jos kaikki nimet on arkikäytössä. Mutta lienee harvinaisempaa?

Vai?

 

[Tarkennus]

Nuo esimerkkinimet on sitten ihan hatusta, eikä niillä sinänsä oo mitään roolia tässä kysymyksessä. Älkää siis keskittykö niihin .

 

[hoya bella]

Mulle nimi on kokonaisuus, jokaisen pitää sopia toisiinsa "täydellisesti".

 

[Non compos mentis]

Minulle se oli tärkeää. Sukunimi voi vaihtua suuremmalla todennäköisyydellä. Kuopukseni kohdalla odotin, että hän oli 6-vuotias ennen kuin hän sai "lisänimensä". Hän sai täten olla prosessissa mukana. Myös esikoinen vaihtoi kaksi nimistään samanaikaisesti.

 

[heikku]

Joillekin ihmisille se on vaan tärkeää,sulle saattaa olla tärkeämpi just tuo että etummainen ja sukunimi käy yksiin.Yksinkertaista.

 

[-]

no koska ihan kaikesta pitää tehdä mahdollisimman vaikeaa ja täydellistä ja suorituspainotteista ja suuren numeron... niin ja onhan siinä se vaara et joku palstamamma näkee sen ilmoituksen lehdessä ja tekee aloituksen kamalasta nimestä... onhan siinä aina se pelko...

 

[vieras]

No on se hyvä, että sen koko rotlan saa sujuvasti sanottua sukunimenkin kanssa kielen menemättä solmuun. Eikä ihan mitkä vaan sovi oikein yhteen, kuten legendaarinen esimerkki Pasi Kullero.

 

[Non compos mentis]

no koska ihan kaikesta pitää tehdä mahdollisimman vaikeaa ja täydellistä ja suorituspainotteista ja suuren numeron... niin ja onhan siinä se vaara et joku palstamamma näkee sen ilmoituksen lehdessä ja tekee aloituksen kamalasta nimestä... onhan siinä aina se pelko...

Olin ollut pienestä asti tyytymätön kutsumanimeeni ja vihdoin viime vuonna sen vaihdoin. Nimi on tärkeä asia. En kuitenkaan huutele kujilla asiasta, eivätkä lasteni nimiäisilmoitukset ole olleet lehdessä. Lapseni tietävät nimiensä merkityksen ja tuntevat suurta yhteenkuuluvaisuutta niiden kanssa.

 

[AP]

no koska ihan kaikesta pitää tehdä mahdollisimman vaikeaa ja täydellistä ja suorituspainotteista ja suuren numeron... niin ja onhan siinä se vaara et joku palstamamma näkee sen ilmoituksen lehdessä ja tekee aloituksen kamalasta nimestä... onhan siinä aina se pelko...

Unohdin
Olet oikeassa.

 

[AP]

No on se hyvä, että sen koko rotlan saa sujuvasti sanottua sukunimenkin kanssa kielen menemättä solmuun. Eikä ihan mitkä vaan sovi oikein yhteen, kuten legendaarinen esimerkki Pasi Kullero.

Mutta milloin sitä koko nimeä tarvitsee jossain kertoa? En muista milloin tällaiseen tilanteeseen olisin joutunut. Toisella nimellä on tietysti symboliarvoa ja sillä voi kunnioittaa vaikka sukulaisia ottamalla nimen sieltä, mutta silti...Arjessa se on turha. Ugh .

Onko Kullero etu-vai sukunimi? Kullervo?

 

[vieras]

Mulle lapsen koko nimirimpsu on tärkeä. Jokaisella nimellä on merkityksensä. Meillä toinen nimi on lapsen kutsumanimi, joten ekaakin käytetään usein virallisissa yhteyksissä. Halusin lapselle myös hieman erityyppiset nimet, jos haluaa jostain syystä ottaa muun nimistään käyttöön vanhempana, yksi nimistä on myös helppo ulkomailla. Sen sijaan nimet eivät trimmaa kovin hyvin yhteen, meille se ei ollut tärkeää, sillä harvoin nimeä käytetään koko rimpsuna.

 

[Kowalski]

Minä en ymmärrä ollenkaan, miksi joku edes laittaa toisen tai kolmannen nimen, jos ne muka ovat merkityksettömiä eikä niiden löytämiseen viitsitä nähdä vaivaa...