paljasjalkainen
Kun katselee tilastoja annetuista etunimistä, ei määrällisesti mitään nimiä enää anneta paljoa (verrattuna esim vielä 70-luvulla), koska jokaisella vanhemmalla on kova tarve antaa outoja ja erilaisia nimiä. Vähintään kikkaillaan vokaalien määrällä ja kirjoitusasulla. Sukunimi on ihan kamala, jos se sattuu olemaan "tavallinen" eli minun mielestäni kunnon ja kulttuurimme makuinen nimi. Suurin osa sukunimistä ja etenkin noista harvinaisista on isovanhempiemme ottamia; ei mitenkään erityisen vanhoja, joka tekisi siitä SUVUN nimen. Miksi kaiken pitää olla niin erityistä? Erikoisesta nimestä seuraa se, että nettiä googlettamalla sinusta saa paljon tietoa kuka tahansa tai sitten joudut salaamaan puhelinnumerosi yms, joka taas hankaloittaa lähipiiriäsi ainakin joulukortteja lähetettäessä. Toisin sanoen, minusta on mukavaa, että voin olla osa massaa niin halutessani ja sanoessani nimeni, kukaan ei kysy, että "Anteeksi voitko toistaa". Lisäksi kaikki suomalaiset nimet ovat harvinaisia muualla maailmassa ja arvokas osa kielellistä kulttuuriamme.