Yksi tapaus, joka toistuu palstalla usein, tulee kyllä mieleen. Useampilapsiset perheet usein kauhistelevat rahanmenoa tai esim. tarjousten puutetta, joka kohdistettu heille. Eli nämä iänikuiset ketjut, kuinka ei ole varaa käydä ulkomailla tai huvipuistoissa ja kuinka risteilypaketit yms. on suunnattu kahden lapsen ja kahden aikuisen perheille.
Näissä ketjuissa tulee usein vastaukseksi, että lapsiluvun voi itse päättää tai muuta vastaavaa. Minusta se ei ole suoranaista kiusaamista, tosin ei ehkä hyvien tapojen oppaastakaan. Suunnitelmallinen ihminen on huomioinut nämä asiat jo sitä kolmatta, neljättä, víidettä jne. kuumeillessaan, että jokainen ranneke ja leffalippu maksaa, vaikka vauvanvaatteet olisikin voinut perheen piirissä kierrättää.
Tietysti palstalla jokainen saa vapaasti valittaa valitsemastaan aiheesta, mutta on ymmärrettävää, että "suurperhe" saa hieman ikäviä vastauksia mollatessaan lentohintoja aivan samoin kuin kouluttamaton ihminen monkuessaan työpaikan puutetta. Omia valintoja, eikös niin?
