Miksi tahdot olla kummi?

[Limalisko]

Kun lukee täällä näitä kummiuteen liittyviä keskusteluja, niin herää väkisinkin kysymys, miksi kukaan tahtoo olla kummi? Siitä tulee vaan velvotteita viedä lahjoja ja viettää aikaa toisten räkänokkien kanssa.. Penskojen vanhemmat ei muista kummeja ja loppupeleissä ollaan ihan pihalla lasten elämästä. Joten miks koko kummilaitos on teille niin tärkeä?

Mie on oo kummi ja miun lapsella ei oo kummeja. Omille kummeilleni lähetän joulukortit, toiseen pidän muutenkin yhteyttä, hän käy meillä kylässä ja lähetän hänelle oman lapseni kuvia. Toinen kummi ei oo elämässä mukana mitenkään.

Koko kummius on miusta niin joutavaa..

 

[sinihammas]

Mulla ei oo kummeja, meidän lapsilla ei ole kummeja enkä ole kenenkään kummi. B)

 

[Kovajänis]

Joutavaa minustakin, silleen oikeesti ajateltuna.
Kun ne, kenen lasten kanssa oon oikeasti liki päivittäin tekemisissä, en tarttis kummiuden nimikettä, olisin tekemisissä ilman sitäkin.

 

[letkukinttu]

miullon vain yksi veli, jos hänen lapselleen SAAN olla kummi, oon otettu

 

[vieras]

Olen ylpeä ja onnelline saadessani olla rakkaan ystäväni lapsen kummi :heart:

 

[persvakoonasana]

Kummius ei mielestäni tosiaankaan ole joutavaa, kuten joku asian ilmaisi. Milestäni kummius on onni, lahja sinänsä. On mukavaa olla jollekin lapselle virallisesti nimetty tukihenkilö. Itse en ainakaan koe kummiutta mitenkään raskaana tai haastavana velvoitteena vaan ihanana luottamuksenosoituksena.

 

[Elämänlanka]

Omat lapseni ovat jo isoja, nuorin 13 niin on ollut kiva seurata nyt nelivuotiaan kummipojan kasvua ja kehitystä. Olla mukana ja yksi tärkeä aikuinen hänen elämässään. Poika on parhaan ystäväni lapsi. Enkä todellakaan ole mikään lahjusten vaan ajan antaja.

 

[Pyhä jysäys]

No mä oon siskonpojan kummi, joten sitä tulis muutenkin nähtyy ja osteltuu lahjoja.
Ja nyt meitä pyydettiin miehen veljen ja avovaimon lapsen kummeiks, joten sama juttu ku edellä.
Mulla esim ei oo ketään niiiiin läheistä kaverii jota pyytäsin oman lapseni kummiks tai kenen lapsen kummiks menisin, joten meillä pysytään sukulaisissa, joihin muutenkin pidetään yhteyttä eikä vaan kummiuden takii.

 

[vieras]

Kummina ollaan ja ylpeitä siittä. No,köh,meille se ei tarkoita sitä hengellistä puolta vaan sitä että saadaan olla lapsen elämässsä mukana ja seurata kasvua, auttaa ja olla tukena. Iloa se lapsi meille on tuonut vaikka kuinka! Se kummeus ei meillä tarkoita lahjojen roudaamista vaan muistamista. Omalle lapselle ei haluttu sukulaisia kummeiksi koska nehän on jo tätejä,setiä ja enoja! Muutenkin jo lämpimät ja läheiset välit! Eli kummeiksi halusimme lapsuuden ystävämme ja samanlaisena haluamme heidän kanssa jatkaa taivalta eli kummeus ei ole taakka vaan ilo.

 

[Limalisko]

Kummius ei mielestäni tosiaankaan ole joutavaa, kuten joku asian ilmaisi. Milestäni kummius on onni, lahja sinänsä. On mukavaa olla jollekin lapselle virallisesti nimetty tukihenkilö. Itse en ainakaan koe kummiutta mitenkään raskaana tai haastavana velvoitteena vaan ihanana luottamuksenosoituksena.

Miten voidaan päättää lapselle "tukihenkilö"/aikuinen ystävä, kun toinen on vasta elämän alussa, eikä mielenkiinnonkohteista tai luonteesta oo vielä aavistustakaan? Miusta koko kummius vaan on niin hanurista. Mie toivon, että ne, ketkä tahtoo olla, on osa lapseni elämää.