Meidän mies pääsääntöisesti syö hyvin, mutta jos ei ruoka miellytä niin sitten ei syö mitään ja tappelu syntyy. Osa lapsistahan syö hyvin ja osa syö tosi vähän, mutta kai ne kaikki syö sitten kun on nälkä
Muutama havainto:
* meillä aloitettiin vuoden ikäisenä tarjoamaan lusikkaa ja pari kuukautta meni ruualla leikkien ja pöytää sotkien. Neuvolassa muuten ehdotettiin, että se kovempi hermoisempi syöttää (sen sotkun takia)...
* sitten yhtäkkiä lusikka löysi suuhun asti ja siitä päivästä lähtien on syöty itse (1v2kk). Joo ja 4kk myöhemmin sotkua tulee vielä paljon, erityisesti jos jugurttia on tarjolla. Sotkua on pöydällä, seinillä, vaatteilla, tuolilla, äidin vaatteilla...
* joskus pitää miettiä tarkoin, missä järjestyksessä ruoka tarjotaan (eli eka esim tylsä purkkiruoka ja sitten vasta suositut kurkun- ja juustonpalaset. Muuten kiljutaan lisää juustoa ja kieltäydytään pääruuasta.
* jotkut ruuat ovat kausiluontoisia: mikä kelpasi viime viikolla ei kelpaa enää. Joskus piti saada banaania, nyt kelpaa omena tai mandariini.
* Mozzarellaa saa kivoina helminä, uppoaa meillä paremmin kuin isommat pallot (vaikka on ihan samaa tavaraa...). Sopii muuten vähähampaiseen suuhunkin.
* mausteinen ruoka menee aina alas paremmin
* leikkeleet on nyt pop (onneksi on Vatajan nitriititön rosvopaisti)