Miksi synnytyksen jälkeiseen masennukseen puututaan niin huonosti????

[äiti neljälle]

Jokaisen on todellakin itse käsiteltävä myös vaikeat asiat, opittava tunnistamaan tunteensa ja hyväksyttävä ne. Menneisyyttään ei myöskään voi muuttaa, joten ainoa asia on oppia hyväksymään, käymään läpi taphatumien aiheuttamat tunteet ja hyväksyä ne tosiasioina joita ei voi muuttaa.
Itsestä kaikki lähtee. Masennus on myös kyvyttömyyttä käsitellä asioiden aiheuttamia tunteita ja voimattomuutta puuttua niihin asioihin, jotka aiheuttavat masennusta.

 

[voiluoja]

Jokaisen on todellakin itse käsiteltävä myös vaikeat asiat, opittava tunnistamaan tunteensa ja hyväksyttävä ne. Menneisyyttään ei myöskään voi muuttaa, joten ainoa asia on oppia hyväksymään, käymään läpi taphatumien aiheuttamat tunteet ja hyväksyä ne tosiasioina joita ei voi muuttaa.
Itsestä kaikki lähtee. Masennus on myös kyvyttömyyttä käsitellä asioiden aiheuttamia tunteita ja voimattomuutta puuttua niihin asioihin, jotka aiheuttavat masennusta.

Mä olen kyllä sittenkin sun kanssa aika samoilla linjoilla Mulle masennnus on kilpirauhasen myötä tuttu ilmiö ja olen vuosien myötä oppinut itse hoitamaan itseäni. Näin tein myös synnytyksen jälkeisessä masennuksessa, joka olikin ehkä se suurin koulu ja kyllä olin ihan isosti ja kunnolla masentunut. Tavallaan se, että oppii olemaan itselleen armollisempi, on se tärkein pointti, ainakin mulla. Olen ollut kova suorittamaan ja kamala huolehtimaan, siitä on vaan opeteltava pois.

 

[ap]

Jokaisen on todellakin itse käsiteltävä myös vaikeat asiat, opittava tunnistamaan tunteensa ja hyväksyttävä ne. Menneisyyttään ei myöskään voi muuttaa, joten ainoa asia on oppia hyväksymään, käymään läpi taphatumien aiheuttamat tunteet ja hyväksyä ne tosiasioina joita ei voi muuttaa.
Itsestä kaikki lähtee. Masennus on myös kyvyttömyyttä käsitellä asioiden aiheuttamia tunteita ja voimattomuutta puuttua niihin asioihin, jotka aiheuttavat masennusta.

masennustakin on aika eri sorttia olemassa, kyllä vaikeimmissa tapauksissa tarvitaan lääkitystä ja kunnon terapiaa missä.

Mitäs sitten jos on esimerkiksi raiskattu? On vaan hyväksyttävä se kun menneisyyttä ei voi muuttaa niinkö?? Käsittämätöntä soopaa.

Ei todellakaan tarvi hyväksyä menneisyyttä mutta sen kanssa voi oppia elämään AMMATTIAUTTAJAN AVULLA!!!!

Itsetä kaikki lähtee....VOI LUOJA! Niin lähteekin, mutta etkö sinä superäiti nyt ymmärrä että moni itsemurha esimerkiksi estettäisiin jos osattaisiin tarpeeksi ajoissa puuttua masennuksiin oikein keinoin eikä just hyssytellä tollasella täysin järjettömällä puheella että "itsestä lähtee" ja ota nyt "niskasta kiinni". Ja tuohon kilpirauhas-asiaan voin sanoa vain, että joo, masennus voi johtua tuostakin, mutta on eri asia kuin traumaperäinen masennus.

No niin mä taidan tästä nyt vetäytyä, tämä on tosi hyödytöntä jauhaa ymmärtämättömien ihmisten kanssa asiasta.

Kiitos teille parille jotka ymmärsitte

 

[ap]

JA aivan pakko vielä puuttua tähän "Masennus on myös kyvyttömyyttä käsitellä asioiden aiheuttamia tunteita ja voimattomuutta puuttua niihin asioihin, jotka aiheuttavat masennusta" KYVYTTÖMYYTTÄ käsitellä???? Tsiisus? Ymmärrätkö että trauma voi olla niin iso että siinä ei ole kyvyttömyydestä kyse vaan niin vakavasta asiasta että KUKAAN IHMINEN ei pystyisi asiaa itse käsittelemään ilman ammattilaisen apua.

Mä näen niin punaista!!!!!!!!!!!!

Tämän takia varmaan Suomessa todella on satoja tuhansia masentuneita ja nuoret eläkeputkessa kun on tollasia jeesustelijoita ja hyssyttelijöitä toinen puoli maata pullollaan.

Hävetkää.

 

[itse onneksi tuolta välttynyt]

Kuten tästäkin ketjusta huomaa, masennus ei ole ainoastaan huonosti hoidettu vaan yleisesti hyvin huonosti ymmärretty sairaus. Luulenpa, että se herkästi pahentaa masennusta, kun ympäristö enemmän syyllistää ja apua ei saa. Eikä tämä koske vain synnytyksen jälkeistä masennusta vaan masennusta yleensäkin.

En tiedä mistä masennuksen yleisyys nykyään johtuu, mutta se ei ainakaan parane sillä, että sitä vähätellään ja jätetään hoitamatta. Myös esim. 1-tyypin diabeteksen syitä ei tunneta kovin hyvin ja se on yleistynyt Suomessa paljon, mutta ei siihenkään sairastuneiden väitetä keksineen sairauttaan ja sairastavan sitä muodin vuoksi. Ja jätetä hoitamatta.

On mielestäni outoa, että synnytyksen jälkeistä masennusta ei hoideta, koska se sattuu puhkeamaan synnytyksen jälkeen vauva-aikana. Entä jos muidenkin tautien kanssa toimittaisiin näin? Jos puhkeaa diabetes, ei laitetakaan äitiä hoitoon, vaan läheteään perhetyöntekijä katsomaan miten äiti nyt pärjää vauvan kanssa. Tai jalka menee sijoiltaan, ei korjata jalkaa vaan lähdetään joku katsomaan kotiin, saako lapsi nyt riittävää hoitoa, kun äiti ei pysty kävelemään ja jos on ongelmia keskustellaan asiasta. Aika absurdia.

 

[x]

Jokaisen on todellakin itse käsiteltävä myös vaikeat asiat, opittava tunnistamaan tunteensa ja hyväksyttävä ne. Menneisyyttään ei myöskään voi muuttaa, joten ainoa asia on oppia hyväksymään, käymään läpi taphatumien aiheuttamat tunteet ja hyväksyä ne tosiasioina joita ei voi muuttaa.
Itsestä kaikki lähtee. Masennus on myös kyvyttömyyttä käsitellä asioiden aiheuttamia tunteita ja voimattomuutta puuttua niihin asioihin, jotka aiheuttavat masennusta.

Käsittelyyn on kyllä hyvä saada asiantuntijan apua, koska itse ei välttämättä näe kokonaisuutta oikein. Sukulaisrouva on hyvä esimerkki lapsuuden traumojen itsehoidosta. Hän on mielestään osannut itse käsitellä ongelmat ystävien kanssa keskustellen ja voi mielestään oikein hyvin. Oikeasti hän on mieleltään vakavasti sairas ja jatkaa uusien traumojen synnyttämistä omaan lähipiiriinsä.

 

[Paatunut Parahdus]

Kuten tästäkin ketjusta huomaa, masennus ei ole ainoastaan huonosti hoidettu vaan yleisesti hyvin huonosti ymmärretty sairaus. Luulenpa, että se herkästi pahentaa masennusta, kun ympäristö enemmän syyllistää ja apua ei saa. Eikä tämä koske vain synnytyksen jälkeistä masennusta vaan masennusta yleensäkin.

En tiedä mistä masennuksen yleisyys nykyään johtuu, mutta se ei ainakaan parane sillä, että sitä vähätellään ja jätetään hoitamatta. Myös esim. 1-tyypin diabeteksen syitä ei tunneta kovin hyvin ja se on yleistynyt Suomessa paljon, mutta ei siihenkään sairastuneiden väitetä keksineen sairauttaan ja sairastavan sitä muodin vuoksi. Ja jätetä hoitamatta.

On mielestäni outoa, että synnytyksen jälkeistä masennusta ei hoideta, koska se sattuu puhkeamaan synnytyksen jälkeen vauva-aikana. Entä jos muidenkin tautien kanssa toimittaisiin näin? Jos puhkeaa diabetes, ei laitetakaan äitiä hoitoon, vaan läheteään perhetyöntekijä katsomaan miten äiti nyt pärjää vauvan kanssa. Tai jalka menee sijoiltaan, ei korjata jalkaa vaan lähdetään joku katsomaan kotiin, saako lapsi nyt riittävää hoitoa, kun äiti ei pysty kävelemään ja jos on ongelmia keskustellaan asiasta. Aika absurdia.

:flower:

 

[x]

Ennenkin on ollut masennusta, mutta masennus on jäänyt hengissäpysymistaistelun taustalle. Kun on ollut suuri huoli siitä, mistä saa välttämättömän ruuan ja asuinpaikan, niin siinä ei ole ollut aikaa hoitaa mielenterveysongelmia.

Suosittelen niille, jotka uskovat mielenterveysongelmien olevan vain tämän päivän ilmiö, lukemaan kirjat:
Luoto Anna: Kun ei ollut rahaa, tehtiin lapsi : kunnankätilö muistelee
Helenoro Pirkko: Tuntemattoman sotilaan tytär

 

[äiti neljälle]

Nimenomaan masennus on sairaus. Jokaiseen sairauteen löytyy syy, myös masennukseen.
Ja se, että oppii elämään vaikean asian kanssa on juuri sitä, että hyväksyy asian osana elämäänsä.
Mikään sairaus ei parane pelkällä oireiden hoitamisella, vaan aina pitää tarttua itse syyhyn, joka sairauden aiheuttaa. Ja kun sen syyn tunnistaa, siitä on hyvä lähteä kohti terveempää elämää. Toiset tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset ja siinähän ei mitään pahaa.
Tosiasioita on joskus mahdoton huomata ilman peiliä.
Tunnista tunteesi ja hyväksy ne. Jokaisella on oikeus tunteisiinsa, kenenkään tunne ei ole väärä tunne. Tunnistettuasi tunteen, on se helpompi hyväksyä ja käsitellä asia mikä aiheuttaa kyseisen tunteen. On olemassa asioita joihin ei voi vaikuttaa, mutta on myös olemassa asioita joihin itse voi vaikuttaa.
Masentuneen ihmisen mieli on tavallaan tukossa, eikä jaksa enää "ajatella" tehdäkseen oman "hyvinvointinsa" eteen mitään eikä ihminen "näe" mitä itse voi tehdä ja solmut on avattava ja tähän on saatavissa apua eri terapioista.


Masennus on todellakin vaikea asia ja todella hienoa, että esimerkiksi alkuperäinen on kertonut asiasta ammatti-ihmisille, eikä jäänyt yksin asiansa kanssa.
Sitä en itse ymmärrä, miksi totuus on niin vaikea asia ja se koetaan hyssyttelynä?