miksi suomalaiset ei puhu tunteista?

[mietin]

mua niin ihmetyttää tämä tapa,että jos on vaikka tapahtunu jotain iloista niin asioista ei kerrota ja niille joille kerrotaan niin sanotaan että "et sitte vaan kerro kellekään mitään!" miksi?

sama homma jos on sattunu jotain ikävää,niin kukaan ei saa tietää mitään :/ hymyillään vaan ja pidetään kulissia yllä ettei kukaan vaan aavista mitään. miksi?

jos suoraan kysyy että onko kaikki hyvin,miten sä voit? niin hymyillään ja sanotaan että hyvää kuuluu =) en ymmärrä :/

sitten lopulta asiat menee niin että vaikka jossain tuttavapiirissä kaikki jo tietää sen salattavan asian,mutta kukaan ei voi puhua mitään ku kuvittelee että toinen ei tiedä...vaivaantunutta :|

miksei oikeesti voi sanoa/näyttää sitä mitä tuntee? onko häpeä näyttää se ilo tai se suru? iloa ois kivempi ilakoida muiden kanssa,surua vois helpottaa puhuminen ja toisen olkapää,mutta ei,käperrytään vaan peiton alle yksin...

tuleeko tässä taas se suomalaisten tyypillinen kateus ja vahingonilo eteen? :/

 

[ap]

eikö kukaan ole huomannu samaa?

raskautta peitellään mahdollisimman pitkään,
ihastumista/rakastumista salaillaan,
kihloihin mennään salaa,kenellekään kertomatta,
naimisiinkin nykyään mennään paljon salaa,
väkivaltaa,henkistä tai fyysistä,salaillaan,
keskenmenoista ei kerrota kenellekään,surraan yksin,
huonosta suhteesta ei puhuta,hymyillään vaan,
väsymystä,stressiä peitellään

jne jne.

onko niin että iloisista asioista ei kerrota ettei toinen tule kateelliseksi ja suruista ei puhuta ettei toinen pääse ilkkumaan että "hah hah,mähän sanoin!" ja omahyväsesti röyhistellään rintaa että mullapas meneekin paremmin ku sulla... :/