Miksi sinusta ei tullut akateemista?

Edited: Liikaa tietoa itsestä

 

Opinnot keskeytyivät kiusaamisen aiheuttamaan masennukseen.
Olin liian herkkä koulumaailmaan.

Potentiaalia olisi ollut, into oppia jatkuvasti uutta ja selvittää asioita oli kova,lukupäätäkin olisi ollut tarpeeksi.

 

Ei tosiaa kiinostanut istuu jossain lukiosa+siitä olis jatkanut yliopistoon kun lähärin paprut sai parisa vuodessa ja koko aikan on töitä. Ihan naurattaa että joku on vielä 30 vuotiaana opiskelija ja tuilla.

 

Olen ollut aina huono koulussa. Tyhmä varmaan sitten. Mistään lukiosta tai varsinkaan yliopistosta ei oo tarttenut ees haaveilla. Silti vaikka oon tyhmä ja jotenkin laiskakin, niin jotain mun päässä liikkuu, koska mua kiinnostaa "älykkäät" asiat. Ilmeisesti mun päässä on joku halu viisauteen, mutta tehot ei sitten vaan riitä mihinkään.

 

Ei ole sellainen ammatti kiinnostanut, että yliopistoon olisin hakenut. Lukion jälkeen 2/3 kavereista oli suunnitelmat valmiit ja suunta yliopistoon. Itse perustin perheen ja lasten jälkeen valmistuin amk:sta.

 

Ei tosiaa kiinostanut istuu jossain lukiosa+siitä olis jatkanut yliopistoon kun lähärin paprut sai parisa vuodessa ja koko aikan on töitä. Ihan naurattaa että joku on vielä 30 vuotiaana opiskelija ja tuilla.

Mutta ilmeisesti henkiset resurssisi olisivat riittäneet helposti?

 

Ei kiinnostanut. Ei ole siellä alaa jota haluaisin opiskella.

 

Ei tosiaa kiinostanut istuu jossain lukiosa+siitä olis jatkanut yliopistoon kun lähärin paprut sai parisa vuodessa ja koko aikan on töitä. Ihan naurattaa että joku on vielä 30 vuotiaana opiskelija ja tuilla.

Mikä siinä nyt naurattaa? Oma mies päätti viime keväänä hakea yliopistoon ja pääsi sisälle ja ikää on 30v. Toiset saa tukia, toiset ei.

 

Ei vaan pää riittäny ku amiskin teki välillä tiukkaa!

 

80 prosenttia älykkäistä ihmisistä menee yliopistoon tai vastaavaan. Älykkääksi lasken ihmisen, joka kuuluu älykkäimpään viidennekseen. Tuon ulkopuolisia ihmisiäkin yliopistoon menee, toki paljon vähemmän. Yleensä älykkäitä ihmisiä kiinnostaa joku sellainen ala, jota tuolla tasolla voi opiskella.

 

Päädyin alalle, jolla tienasin ensimmäisestä työpäivästäni alkaen enemmän kuin vanhempani koskaan (tosin he olivat ihan perusduunareita) ja sittemmin palkkani on noussut melko hyväksi, tällä erää sata tuhatta vuosiansioina.

 

[QUOTE="vieras";27979316]Päädyin alalle, jolla tienasin ensimmäisestä työpäivästäni alkaen enemmän kuin vanhempani koskaan (tosin he olivat ihan perusduunareita) ja sittemmin palkkani on noussut melko hyväksi, tällä erää sata tuhatta vuosiansioina.[/QUOTE]

Lisään vielä, ettei minulla ollut koskaan erityisiä toiveammatteja, enkä osaa sanoa kuinka olisin pärjännyt akateemisessa maailmassa. Raha on minulle tärkeää ja sen vuoksi en ole koskaan haastanut itseäni yrittämään mitään enempää.

 

En edes tiedä miksen hakenut kauppakorkeaan... ei se koskaan ollut mielessä edes vaihtoehtona. Tiesin mitä haluan ja tiesin että tradenomin tutkinnollakin se onnistuu. Ehkä se oli siis laiskuutta.

 

- ei tarpeeksi hyvä lukupää/muisti
- vanhemmat ei koskaan tukeneet mua läksyissä/kokeisiin luvussa, olin omillani ja se ei kyllä riittänyt vaan koin koulun työläänä ja taakkana. Mainitsen tämänkin kohdan, koska uskon vanhempien tietyn asenteen, kannustuksen ja avun auttavan tavislapsiakin niin, että he voivat ylittää itsensä opinnoissa vrt niihin jotka ei saa apua vanhemmiltaan
- teini-iän kapinavaihe ja sen jälkeinen nuorehkona äidiksi tuleminen, ei ollut enää aikaa/ois ollut liika hankalaa.

 

Opiskelen nyt YAMK tutkintoa ja salainen haaveeni on hakeutua vielä tohtoriohjelmaan yliopistolle.
Mutta miksi vasta nyt.. Olin 20 kun menin naimisiin lääkiksessä opiskelevan miehen kanssa. Sovittiin että hän opiskelee ensin ja minä olen työssä lukio + amis pohjalla sen aikaa. Erottiin ennen hänen valmistumista ja jäin 3n yhksi. Siinä ne vuodet vieri. 10v sitten AMK ja nyt lapset isoja ja YAMK vuorossa. Ja hemmetti vie, vielä se väitöskirjakin on hankittava..

 

Ei tosiaa kiinostanut istuu jossain lukiosa+siitä olis jatkanut yliopistoon kun lähärin paprut sai parisa vuodessa ja koko aikan on töitä. Ihan naurattaa että joku on vielä 30 vuotiaana opiskelija ja tuilla.

Outo asennoituminen - toivottavasti provo. Tunnen yhden yli nelikymppisen perheenäidin, joka opiskelee yliopistossa ihan vaan intohimosta alaa kohtaan. Tosin hänellä on kyllä vakituinen työ, josta on kai ollut osan aikaa opintovapaalla tms. Mutta siis, minusta on vain ihanaa, että nykyisin ei enää ikä sanele sitä, mitä "voi" tehdä, ja että elämässä voi tehdä eri asioita eri aikoina.

 

Perustutkimus ei ikinä kiinnostanut, enemmän toimen ihminen. Tulot saa korkeaksi muutenkin.
Ja turha jeesustelu että akateemiset tienaisi jotenkin paremmin on aivan höpöhöpöä.. Keskiverto akateeminen (= opettaja, lastenohjaaja, tutkija yms.) tienaa sen maks. 4ke uransa parhaina päivinä. Toki kohta tulee nää wannabe KTM:t kertomaan kuinka HE tienaavat tulevaisuudessa niin ja niin paljon, muuta ei noita Björnejä yms. Kovin montaa ole.

Toki jos unelma-ammatin edellytys on yliopisto, niin mikäs siinä.

 

Minunkin opintoni päättyivät masennukseen. Mutta aion vielä palata. Enkä välitä tippaakaan siitä, onko se resurssien tuhlausta tai joltain nuoremmalta pois (täytän 40). On oltava vähän itsekäs jos aikoo elämästään nauttia. Opintotukikuukausia on tosin enää noin vuoden verran jäljellä, mutta onneksi voin tehdä osa-aikatyötä.

 

Kävin kyllä lukion (ja olin vieläpä luokkani paras oppilas), mutta sitten en tiennytkään, mitä olisin halunnut opiskella. Vahvimmista aineistani ei valmistunut sellaisiin ammatteihin, jotka olisivat kiinnostaneet. Sekin saattoi vaikuttaa osaltaan, ettei kumpikaan vanhemmistani ole akateeminen ja ovat silti pärjänneet hyvin (työ-)elämässä.

 

Vietin lapsuuteni akateemisesti koulutettujen perheessä ja suvussa. Vanha vakaa suku, jossa älyllisyys mitattiin/mitataan opintojen kautta. Olin ainoa, joka ei lukenut ylioppilaaksi ja jatkanut siitä eteenpäin. Pärjäsin kaikessa käytännöllisessä, mutta olin muusta suvusta erillään käytännön ihmisenä. Kaameaa aikaa!

Akateeminen ura on hirvittävän painostavaa, jos se malli imetään jo äidinmaidosta. Muutoin arvostan sitä, koska ala tarjoaa paljon mielenkiintoistakin. Pidän ns. akateemisista friikeistä.Toivon silti, ettei se olisi ihmisen mitta.

Veljenpoikani päätti ryhtyä ravintola-alalle. Olen niin ylpeä hänestä, että pälpätän joka paikassa hänestä. Muista en osaa olla yhtä tohkeissaan.

 

Jaa-a. Mulla oli jo oman alan työpaikka ja verkostoa Oulussa, kun lähdin opiskelemaan, eikä Oulun yliopistossa voinut opiskella viestintää. Menin sitten ammattikorkeakouluun. Haaveissa olisi ammatillinen opettajakorkeakoulu tai YAMK-tutkinto jossain vaiheessa, miksei maisteriohjelmakin.

 

Olen opiskellut opistoasteen hoitoalantutkinnon (th) ja täydentänyt tutkintoani amk-tutkinnoilla. En edes halua "tieteilijäksi", koska pidän ihmisläheisestä, ruohonjuuritason työstäni. Olen innokas oppimaan uutta ja haluan kehittyä eteenpäin työssäni, mutta en kaipaa "tieteellisyyttä" tai yliopisto-opintoja.

 

Perustutkimus ei ikinä kiinnostanut, enemmän toimen ihminen. Tulot saa korkeaksi muutenkin.
Ja turha jeesustelu että akateemiset tienaisi jotenkin paremmin on aivan höpöhöpöä.. Keskiverto akateeminen (= opettaja, lastenohjaaja, tutkija yms.) tienaa sen maks. 4ke uransa parhaina päivinä. Toki kohta tulee nää wannabe KTM:t kertomaan kuinka HE tienaavat tulevaisuudessa niin ja niin paljon, muuta ei noita Björnejä yms. Kovin montaa ole.

Toki jos unelma-ammatin edellytys on yliopisto, niin mikäs siinä.

Mä luulen, että se on erittäin pieni prosenttiosuus korkeakoulutetuista, jotka menivät sinne kouluun palkan takia.

 

Koska jämähdin työpaikkaani.

Tai en tiedä onko se ainoa syy kuitenkaan. Mutta jos ei lasketa sitä,etten tiedä olisivatko rahat ja rahkeet riittäneet... olisi olettavaa, että mulla olisi vähintään triplatutkinnot ja tohtorin titteli.

 

Lukion kävin ja totesin ettei yliopistolla ole tarjota sellaista alaa joka kiinnostais... Luokanopettaja ehkä jotenkin mutta se on nykyään aika paskaduuni. Päädyin sit kosmetologiksi, koska käytännönläheisyys ja käsillä tekeminen on mun juttu, ei kirjojen luku ja "haihattelu"