Miksi sinulle on tehty sektio?

Sektio perätilan takia. Kaikki sujui hyvin, toipuminen nopeeta, sama iltana jo kävelin.
Imetys ei sujunut, mutta ei sujunut toisellakaan (alatiesynnytys). Ainoa epämiellyttävä juttu oli odottaa, koska taas jalat liikkuvat. Haava oli tietysti kipee noustessa sängystä, mutta siihen sai lääkettä.
Molemmat synnytykset kokeneena toivuin paljon nopeemmin sektiohaavasta, kuin alapään repeemästä. Vessassakin sujui asioinnit kivutta ja ongelmitta

 

Hätäsektioon jouduin ihan synnytyksen loppuvaiheessa vauvan sydänäänten romahdettua. Onneksi tekivät nopean päätöksen ja vauva pelastui. Toivuin tosi nopeasti (nopeammin kuin esikoisen alatiesynnytksestä) ja hyvin. nyt ainoa asia josta sektion nyt 10 viikkoa sen jälkeen muistaa, on arpi (kiitos lääkärille kun teki vaakaviillon hätäsektiosta huolimatta) ja arven alueen tunnottomuus. Imetyskin lähti käyntiin paremmin kuin alatiesynnytyksen jälkeen jostakin syystä.

 

Tuosta kipulääkityksestä sen verran, että mitä lääkettä voi ottaa jos imettää? Minulla ei ainakaan Panadol yms. auta edes lievään päänsärkyyn.

 

Tuosta kipulääkityksestä sen verran, että mitä lääkettä voi ottaa jos imettää? Minulla ei ainakaan Panadol yms. auta edes lievään päänsärkyyn.

Ibuprofeiini eli esim. Burana käy.

 

Vauva oli perätilassa ja välillä poikittain.
Sektio oli kokemuksena... kammottava (sattui ei-niin-kiva juttu), mutta onneksi selvisimme pelkällä säikähdyksellä ja toipuminen oli nopeaa. Seuraavana aamuna pystyyn ja tossua toisen eteen. Imettäminenkin onnistui hyvin.
Kotiin sain Panadol 1g, joita en tarvinnut kuin myöhemmin imetyksen aikana päänsärkyyn.

 

Mä sain kotiin reseptillä 100mg Ketomexia, en kyllä montaa päivää tarvinnut. Sairaalassa oli ensin Oxycontia/Oxynormia ('huumelääkkeitä')sitten Ketomexia/Panadolia. Eli kyllä aluksi saa muutakin vaikka imettäkin, harva niitä pidempään kuitenkaan tarvitsee. Vauvan syömät maitomäärät on aluksi niin pieniä että haitta on arvioitu pieneksi, enemmän vauvalle olisi haittaa jos äiti kovissa kivuissa. Ja lääke kannattaa ottaa ennen kuin kipu pääsee kovaksi.

 

Minulle on tyhty kiireellinen sektio koska vauvan sydän äänet hävisi ja eipä tuo vauveli olisi sopinut alakautta tulemaankaan kun oli nenä edellä tulossa . Heti kun puudutus antoi periksi lähdin kävelemään ettei haava kerennyt jäykistyä ja poistatin sen M liinan...toipuminen helppo ja nopea eikä yhtään kivuliaampi kuin alakauttakaan synnytyksen jälkeen.

 

Synnytys kesti liian kauan. Vauva oli kolmatta päivää ilman vettä ja itse sain sairaalassa flunssan, jonka takia jouduin antibioottikuurille. vauva oli saatava pois äkkiä, ettei alakautta menisi vauvaa bakteereja. Sektio meni hyvin ja paranin nopeasti. 3 vrk:ta sairaalassa ja imetyskin onnistui mallikkaasti. Siuhkutin kolme kertaa päivässä haavaa, kun oli kesäaika.

 

esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla, taustalla perätila ja istukantoimintaongelmat. Oltiin tultu sairaalalle perätilan kääntöyritykseen kun huomattiinkin ultrassa ettei kaikki ollut kunnossa ja päädyttiinkin sektioon hetimiten. Vauvalla oli downin syndrooma, eli siitä ja noista istukkaongelmista johtuen oli aika heikko syntyessään. Ei heti hengittänyt ja todella väsynyt parka. Kuitenkin pääsi vierihoitoon heti. Maito nousi vasta kolmantena päivänä eikä vauva osannut lainkaan imeä, siksi alkuun sai lisämaitoa hörpyttämällä ja sitten pullosta. Sitä mukaa kun maitoa alkoi tulla niin siirryttiin siihen, alkuun pullosta ja pikkuhiljaa tissille opettaen. Viiden viikon iässä voitiin sitten jättää pullo kokonaan pois ja täysimetys jatkui 4,5kk ikään. Kokonaisuudessaan imetin 10kk.

Kuopus syntyi suunnitellulla sektiolla, syinä vauvan koko ja koko historia. Sektio 14kk aiemmin eli olisi ollut edessä ensimmäinen synnytys käynnistettynä, iso vauva jonka terveydestä ei varmempaa tietoa jne. Siksi lääkäri kääntyi sektion kannalle, olisin saanut halutessani yrittää synnytystä käynnistyksellä mutta jätin mielihyvin väliin. Tuo sektio meni kaikkien oppikirjojen mukaan. =) Syntyi terve, vahva tyttö joka rääkäisi jo heti ulos päästessään. Lapsi voi loistavasti ja alkoi imeäkin hetimiten. Maito tosin nousi tällä kertaa avsta toisena päivänä ja sokereiden laskiessa jouduttiin turvautumaan alkuun lisämaitoon. Vierihoidossa hänkin alusta asti. Imetys sujui mallikkaasti; täysimetystä 6kk ja osittaisimetystä 1v3kk ikään asti vaikka kaikki olivat varmoja että tuollainen liki 4,5kg painoinen vauva tulee varmasti tarvitsemaan lisäravintoa!

Oma toipumiseni oli nopeaa. Esikoinen syntyi viiden maissa illalla ja seuraavana aamuna kahdeksalta olin pystyssä, suihkussa ja siitä lähin normaalisti liikkeellä. Ei kipuja lainkaan enkä tarvinut ylimääräisiä kipulääkkeitä (panadol meni listoilla vielä hetken aikaa kotiutumisen jälkeenkin). Kolmantena päivänä kotiuduttiin.

Kuopus taas syntyi ennen puolta päivää ja 6h myöhemmin olin jo jalkeilla ja suihkussa, siitä eteenpäin normaalisti liikkeellä. Ei kipuja. Joku taisi ihmetelläkin kun vajaan vuorokauden ikäinen vauva kantoliinassa kävelin jo ympäri sairaalaa... Kaksi yötä tuli sairaalassa vietettyä ennen kuin päästivät kotiin.

 

Ahdas lantio, selvisi juniorin ultrassa ja röntgenissä, esikkoa salissa ponnisteltiin mut mentiin sit leikkaukseen ja syy selvisi sitten junnun kohdalla.Ei pelottanut yhtään, puudutettiin molemmilla kerroilla.

 

Mulla leikattiin kummatkin vauvojen ison koon vuoksi. Ite oon just siinä rajalla oonko pieni vai en. Ja kai tuo reuma aiheutti kans sen, ettei mitään riskejä lähetty ottamaan kokeilemalla alatiesynnytystä. :|

Hyvin meni leikkaus ja siitä toipuminen. Vatsa aristi viikon verran, lähinnä ylösnoustessa. Toisella kerralla paranin nopeammin, kun uskalsin lähteä liikkeelle heti kun annettiin lupa. Köpöttelin pitkin osaston käytävää vauvaa työnnellen.

 

Vanhan lantionmurtuman takia.

 

Kolmas syntynyt kiireisellä sektiolla. Ei mahtunut tulemaan päänasennon vuoksi ja huomattiin se vasta, kun synnytys oli kestänyt 14h :/ Kivut oli niin hirveät että olisin mieluummin kuollut (siis synnytyssalissa, kun ei mikään tehonnut kipuihin). Lisäks sydänäänet romahti joka supistuksessa ja pari stan-hälytystä tuli.
Sektiosta toivuin todella hyvin. Leikkaushaava ei ollut ikinä kipeä ja buranaakin söin vaan, ettei tulisi mitään tulehdusta.

 

Kolme sektiota tehty. Ensimmäinen oli kiireellinen (synnytys pysähtyi), toinen tehtiin siksi etten suostunut käynnistykseen ja kolmas siksi että takana oli jo kaksi sektiota. Jokaisessa on tehty haava vaakaan ja hyvin on sujunut. Itse sektiossa en tuntenut kipuja, sellaista vellomista vain kun vauvaa kiskottiin ja työnnettiin ulos kohdusta. Sektion jälkeen on ollut kipupumppu, joten kipuja ei ole ollut. Vauvat ovat voineet hyvin ja imetyskin sujunut, maito noussut kolmantena päivänä ja vauvat ovat pärjänneet hyvin ilman lisämaitoja siihen asti. Särkylääkettä olen sektion jälkeen syönyt vain muutaman päivän.

 

Kaksi tehty ja etenkin toisesta toipuminen oli nopeaa. Aamupäivällä syntyi poika ja iltapäivällä jo köpöttelin ympäriinsä. Mullei ollut mitään kipupumppua tms. Imetys sujui heti kättelystä. Ja ekan leikkauksen arpi oli todella huomaamaton, toisesta jäikin sitten tosi ruma.

 

Rouvalle siksi ettei jälkimmäinen kaksosista suostunut syntymään.

 

Kiireellinen sektio pysähtyneen synnytyksen vuoksi. Toipuminen oli tosi nopeaa ja imetys lähti käyntiin yhtä hyvin kuin alatie synnytyksenkin jälkeen. Arpikaan ei ole elämää haitannut...Minäkin pelkäsin sitä synnytystapavaihtoehtoa aivan turhaan.

 

Mulla kaks sectiota takana. Eka oli kiireellinen muksun sydän äänten heikettyä ja toinen suunniteltu.

Ekasta vuoteessa eka vuorokausi ja sitten ylös suihkuun ja pikku hiljaa etiä päin. Kotiin päästiin kun vauva oli 5vrk

Toisesta pääsin ylös aamulla kun sectio tehtiin illalla. Kotia päästiin kun vauva oli 3 vuorokautta.

Molemmista toivuisn todella nopeasti.

Nostelu kielto tosin oli, mutta rehellisesti sanottuna en sitä kummankaan kohdalla noudattanut. Mies kun töissä niin pakkohan se oli itse esim vaunut toisesta kerroksesta alas saada.

Mutta ei siis mitään traumoja kummastakaan.

 

Sektio siksi että olin 3h 10cm auki ja mittään ei tapahtunut ja lapsi oli loppuajassa jo hapenpuuteessa, syke hidastui.
3pv sairaalassa ja kotiuduin 5pv menin neuvolaan vauvan kanssa bussilla tikkien pois ottoon.

 

Synnytys alkoi ihan normaalisti, eteni siihen, että oli 9 cm auki. Lääkäri oli jo avautumisvaiheen alussa huomannut, että vauva oli virhetarjonnassa eli kasvot minun vatsaa päin eikä selkää kohti. Lääkäri kuitenkin toivoi, josko vauva olisi synnytyksen edetessä kääntynyt "oikeaan" tajontaan. No, eipä kääntynyt ja tämän lisäksi vauva tarjosi otsaa ekana, joten ei päässyt ulos. Avautumisvaiheen kivut olivat yhtä helvettiä, sillä vauvan pää painoi jotakin hermoa tuon virhetarjonnan vuoksi.

Ilman kivunlievitystä mentiin ja olin ihan puhki, kun supistelut olivat valvottaneet jo kaksi yötä ja kolmas oli alkamassa. Lopulta synnytys pysähtyi kokonaan (oli n. 5 tuntia pysähtyneenä), kivut tosi helvetilliset ja vauvan sydänäänet alkoivat laskea. Sektioon mentiin siis lopulta ja TODELLA kiireellä. Tuo sektiopäätös oli kyllä mulle itselleni niin helpottava tieto, sillä synnytys oli ollut pitkään jo pysähtyneenä ja ilman kivunlievitystä kun oltiin, niin kivut oli oikeesti sanoinkuvailemattomat.

Itse sektio oli nopeasti ohi ja olen todella tyytyväinen, että lääkäri siinä vaiheessa viimeistään päätyi siihen. Toivuin nopeasti, sairaalassa oltiin kaksi päivää ja kotiinpaluupäivänä kävin jo pienellä kävelylenkillä, joten sektiosta ei mitään pahaa sanottavaa. Tosin maito ei noussut kunnolla, joten imetyksen kanssa sain taistella oikein urakalla. Mutta positiivinen mieli jäi sektiosta.

 

Väärä tarjonta, iso vauva vauva jumittui kiinni, kohdunsuu ja kohtu repesi, minä en enää hengittänyt ja vauvan henki oli hiuskarvan varassa. Tuloksena elvytys ja hätäsektio. Kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi hyvin.

 

Sydänäänet romahti, hätäsektio tehtiin.

Vauva voi hyvin kuitenkin, itsellä tietysti oli aluksi aika kovat kivut. Kipulääkkeitä käytin kaksi tai kolme päivää. Poika sai sairaalassa luovutettua äidinmaitoa kerran ennenkuin heräsin nukutuksesta ja toisen kerran ensimmäisenä yönä. Siitä eteenpäin pärjättiin mun maidolla. Täysimetin 5kk ja osittain melkein 1v 3kk, korviketta en tarvinnut tippaakaan. Ei siis vaikuttanut synnytystapa maidon tuloon.

Sängystä ylös nouseminen oli viikon verran aika tuskaista, pari viikkoa sektion jälkeen olin täysin kivuton. Kyllä siitä selviää, luottavaisin mielin sektioon vain jos se kohdallasi tarpeelliseksi katsotaan.

 

Esikoisen synnytystä sain kokeilla alakautta mutta juuri ennen ponnistusvaihetta ei tytön sydän enää kestänyt ja mentiin kiireelliseen sektioon.Toivuin hyvin.Kuopuksesta olisin tehnyt mitä tahansa että olisin voinut alateitse synnyttää mutta mahdollisuutta ei annettu ahtaan lantion ja vauvan koon takia joten elektiivinen sektio oli edessä.Jouduin kahden viikon päästä kaavintaan koska kohtuuni oli jäänyt joitakin rippeitä vielä :headwall: Ja toipuminen oli muutenkin aivan kauheeta.Molempia lapsia olen imettänyt ja he viettivät vvo:lla viikon verran koska syntyivät keskosina.Ikinä en enää aio suostua sektioon tai muuten jääköön lapsi sitten mahaan |O

 

Pojan sydänäänet oli matalat pitkän aikaa ja heti epiduraalin laiton jälkeen alko kauhee pyörinä ja mua alettiin kärrätä leikkaussaliin, ovensuussa joku käski mun juoda jonkun litkun, ja leikkaussalissa mut nukutettiin samantien.
Poika joutu teholle tarkkailuun pariksi päiväksi.
Pisteet oli 2/2/9

 

Kertokaa kokemuksia sektiosta ja siitä paranemisesta. Mulle on nyt kaksi lääkäriä sanonut että alakautta synnyttäminen on tod.näk. mahdotonta ahtaan lantion ja murtuneen häntäluun vuoksi. Sektio, kuten kaikki leikkaukset pelottavat ihan hirveästi. Miltä sektio tuntui? Miten vauva voi syntymän jälkeen? Pystyitkö imettämään? Oliko kipuja? Kaikki tieto on tervetullutta!

Eka syntyi suunnitellulla sektiolla, ensin yritettiin alakautta, synnytys ehti olla käynnissä n. vuorokauden. Toisen aikana päätettiin suunnitellusta sektiosta, lantio todettiin ahtaaksi ja vauvaa luultiin isohkoksi. Kaksoset taas tulivat sektiolla siksi, kun oli jo kaksi sektiota takana.

Kivut vaihtelivat hurjasti. Ekan jälkeen oli pahimmat, tokan jälkeen olin todella hyvässä kunnossa nopeasti ja kaksosten jälkeen jotain tuolta väliltä. Pahinta on se eka kerta, kun nousee ylös. Ja jos yskittää esim., kipu on kamala. Ja haavan puhtaana pitäminen on aikamoista hommaa.