Miksi siinä muita ärsyttää, jos elän omien vanhempieni rahoilla?

Minä ainakin olen reilusti kateellinen ja toisaalta ihmettelen elämäntapaasi. Itse sain pienen pesämunan vanhemmilta kun tulin täysi-ikäiseksi. Nyt 23-vuotiaana olen maisteri ja vakityöpaikassa, sekä matkustellut kyllä maailmalla. Töitä tein opiskeluaikanakin vaikkei olisi tarvinnut.

Vanhempien antamat rahat ovat edelleen koskemattomia pankkitilillä oman asunnon ostoa varten. Olen kiitollisuuden velassa noista rahoista vanhemmille, kuitenkin hyvin olen päässyt omaan elämään kiinni siitä huolimatta. Katson että minulle on täysi oikeus ihmetellä miten minua viisi vuotta vanhempi voi vielä olla hyvällä omalla tunnolle vanhempiensa rahoista riippuvainen.

 

[QUOTE="Joku";25040791]Mistä sä vuokraa maksat jos oma asunto?[/QUOTE]

Tätä minäkin ihmettelen.

En ole tilanteellesi kateellinen.
Halveksin ehkä enemmän sinun kaltaisia tyyppejä, jotka mitä ilmeisemmin ovat oppineet elämään toisten kustnnuksella ja jatkavat sitä läpi elämän;usein vanhempien tilalle vain tulee mies. Sitä kutsutaan riippuvuudeksi=)

Halveksinta tulee siitä että suhteesi kaltaisetsi ihmisten kohdalla ei ole pyyteetöntä, rakauteen pohjautuvaa vaan tahattomasti opittua ihmis kylmyyttä.
Mutta kaltaisiasi tarvitaan, koska usein kaltaistesi vanhemmat ovat vanhempia jotka ostavat lapsensa "rakkauden" ja näin kokevat olevansa tärkeitä.

 

Tätä minäkin ihmettelen.

En ole tilanteellesi kateellinen.
Halveksin ehkä enemmän sinun kaltaisia tyyppejä, jotka mitä ilmeisemmin ovat oppineet elämään toisten kustnnuksella ja jatkavat sitä läpi elämän;usein vanhempien tilalle vain tulee mies. Sitä kutsutaan riippuvuudeksi=)

Halveksinta tulee siitä että suhteesi kaltaisetsi ihmisten kohdalla ei ole pyyteetöntä, rakauteen pohjautuvaa vaan tahattomasti opittua ihmis kylmyyttä.
Mutta kaltaisiasi tarvitaan, koska usein kaltaistesi vanhemmat ovat vanhempia jotka ostavat lapsensa "rakkauden" ja näin kokevat olevansa tärkeitä.

Hmm. Miten se oikeasti menee? Mikä on oikeasti ostettua?
jos vanhemmat potkaisevat lapsen pihalle kun tämä on täysi-ikäinen, ja pesevät kätensä, niin onko se rakkautta? oppiiko tuolla tavalla kohdeltu rakastamaan ja auttamaan muita?

 

Tätä minäkin ihmettelen.

En ole tilanteellesi kateellinen.
Halveksin ehkä enemmän sinun kaltaisia tyyppejä, jotka mitä ilmeisemmin ovat oppineet elämään toisten kustnnuksella ja jatkavat sitä läpi elämän;usein vanhempien tilalle vain tulee mies. Sitä kutsutaan riippuvuudeksi=)

Halveksinta tulee siitä että suhteesi kaltaisetsi ihmisten kohdalla ei ole pyyteetöntä, rakauteen pohjautuvaa vaan tahattomasti opittua ihmis kylmyyttä.
Mutta kaltaisiasi tarvitaan, koska usein kaltaistesi vanhemmat ovat vanhempia jotka ostavat lapsensa "rakkauden" ja näin kokevat olevansa tärkeitä.

Blaa blaa.

Olettekos miettineet sukuja, joilla on ns. vanhaa rahaa. Nehän elävät kaikki sukunsa/perheidensä omaisuudella/tuotoilla. Ja homma täysin Ok. Täällä tämä ryssänkateus elää ja voi hyvin.

 

Mä en ole kateellinen. Olen itse aina saanut tarvittaessa rahallista tukea vanhemmiltani esim koulukirjoihin ja muihin suurempiin menoihin. Vieläkin auttavat ajoittain isommissa menoissa vaikka ollaan jö perheellisiä työssäkäyviä ihmisiä. Silti en kehtaisi todellakaan elää KOKONAAN vanhempien rahoilla enää tuon ikäisenä. Eikö sulla ole jäänyt töistä mitään käteen?

Ja sano mitä sanot niin 28-vuotias perustutkinto-opiskelija on kohtalaisen vanha. Etenkin jos kyseessä on ensimmäinen tutkinto. Itse olin 26-vuotias valmistuessani lisensiaatiksi. Mieheni oli 28-vuotiaana tohtori. Ja meistä kumpikin on ehtinyt myös bilettää ja viettää hyvinkin railakasta opiskelijaelämää.

 

[QUOTE="heh";25042213]Hmm. Miten se oikeasti menee? Mikä on oikeasti ostettua?
jos vanhemmat potkaisevat lapsen pihalle kun tämä on täysi-ikäinen, ja pesevät kätensä, niin onko se rakkautta? oppiiko tuolla tavalla kohdeltu rakastamaan ja auttamaan muita?[/QUOTE]
Niinpä. Mutta täällä on aina näitä joiden mielessä materiaalinen hyvä on suoraan käänteistä henkiselle hyvälle.

Minusta hyvää voi ottaa vastaan ilman että ottaja tai antaja on mikään hyväksikäyttäjä. Ja tosiaan on hienoa, että on vielä vanhempia, jotka tukevat lapsen opintoja. Ihan järjetöntä olisi laittaa lapsi kituuttamaan opintovuosiaan läpi jos kerran on varaa ostaa hänelle jopa asunto.

Minäkin olen kateellinen, en vaan ymmärrä miksi pitäisi olla katkera tai vittumainen sille kateellisuuden kohteelle. En minä mitään siitä saa, että jonkun muun vanhemmat tukee enemmän tai vähemmän. Enkä todellakaan ymmärrä, miten jotkut nyt vanhempien anteliaisuudesta voivat päätellä ap:n olevan typerä, naiivi, kokematon, onneton raha-asioissa, laiska, lellitty, tunnekylmä ja mitä lie. Kyllä se kasvatus ja myöhemmin ihan omatkin kokemukset tulee ihan muista asioista kuin rahan määrästä.

 

No särähtää korvaan että kolmeakymppiä lähenevä on edelleen tossa tilanteessa, missä yleensä ollaan 10v aikasemmin..lähdetään omaan elämään ja vanhemmat auttaa

 

jännä juttu - mulla olis ollut mahdollisuus moiseen mutta oma tahto oli muuta. EN tahtonut elää muiden siivellä vaan oikeasti levittää omat siipeni ja tehdä oman elämäni. Aloitin palkatyön jo 14 vuotiaana. Nyt olen korkeasti koulutettu, minulla on perhe, omilla tuloilla tienattuu sijoitusasunto ja perheeni kanssa asumme nyt omakotitalossa.

Vanhemmilla on edelleen rahaa ja varmasti osa niistä aikanaan jää minulla (ainoa kun olen). Mutta se on heidän omaisuuttaa. Mä olen pystynyt, heidän tavoin, itse rakentamaan talouteni vakaalle pohjalle. Mua ainakin nolottais suunnattomasti jos heidän rahoilla edelleen eläisin. Mieluummin käyttävät rahansa arvokaampaan vanhuuteen. Heidän ei todellakaan tarvitse mennä halvimpiin hoitoihin, tai tyytyä epämääräiseen hoitoon jos joskus ovat siinä tilassa etteivät kotonaan voi enää asua. Siihen heillä on varaa ja tulee olla. Ei minuun sitä pidä sijoittaa.

Ap, vaikka kuinka tiedät muka elämästä niiin höpö höpö. Mäkin tiedän miehen seisokista paaaaljon, mutta koskaan en sitä voi oikeasti tuntea kun en omaa peeenistä.

 

No särähtää korvaan että kolmeakymppiä lähenevä on edelleen tossa tilanteessa, missä yleensä ollaan 10v aikasemmin..lähdetään omaan elämään ja vanhemmat auttaa

Aijaa, että yleensä 18-vuotiaana ollaan valmistumassa maisteriksi, okei. Ei tässä sen enempää.

 

[QUOTE="aloittaja";25040767]Kuinka niin? Miten se tekee minusta epänormaalin tai huonon? Monet opiskelevat vielä tämän ikäisenä ja elävät sitten kelan, sossun ja pankin rahoilla, miten se eroaa minun tilanteesta?[/QUOTE]

Samaa mieltä, jos vanhemmilla on varaa, niin paljon parempihan se yhteiskunnalle on, että maksavat oman lapsensa asumiset ja menot, kuin että lapsi nostaa tukia elämiseen. Riittää tuet sitten paremmin niille jotka tarvitsevat.

 

Niinpä. Mutta täällä on aina näitä joiden mielessä materiaalinen hyvä on suoraan käänteistä henkiselle hyvälle.

Minusta hyvää voi ottaa vastaan ilman että ottaja tai antaja on mikään hyväksikäyttäjä. Ja tosiaan on hienoa, että on vielä vanhempia, jotka tukevat lapsen opintoja. Ihan järjetöntä olisi laittaa lapsi kituuttamaan opintovuosiaan läpi jos kerran on varaa ostaa hänelle jopa asunto.

Minäkin olen kateellinen, en vaan ymmärrä miksi pitäisi olla katkera tai vittumainen sille kateellisuuden kohteelle. En minä mitään siitä saa, että jonkun muun vanhemmat tukee enemmän tai vähemmän. Enkä todellakaan ymmärrä, miten jotkut nyt vanhempien anteliaisuudesta voivat päätellä ap:n olevan typerä, naiivi, kokematon, onneton raha-asioissa, laiska, lellitty, tunnekylmä ja mitä lie. Kyllä se kasvatus ja myöhemmin ihan omatkin kokemukset tulee ihan muista asioista kuin rahan määrästä.

just näin. Myönnän että olen kateellinen ja olisi tosi kiva jos olisi rahaa takana, että jos jotain menee pieleen, tietäisi että joku auttaa ja sitä rahaa on ja ei ole edes antajalta pois, vaan elää silti hyvin eikä kirpaise.

Mutat en ilkeile tai hauku jos joku muu saa. Ja jopa voin olla ystäväkin.

Enkä usko yhtään että sellainen lapsi olisi vähemmän hyvä lapsi vanhemmilleen tai hänen rakkaus olisi ostettu.

 

No särähtää korvaan että kolmeakymppiä lähenevä on edelleen tossa tilanteessa, missä yleensä ollaan 10v aikasemmin..lähdetään omaan elämään ja vanhemmat auttaa

Parempi että vanhemmat auttavat omilla rahoillaan. Paljon parempi, kuin nämä palstamammat, jotka pamahduttavat itsensä parikymppisinä paksuksi jollain konsolipelaajilla ja känniääliöillä ja sitten yhteiskunnan tulonsiirroilla leikkivät kotileikkejään ja valittavat palstalla köyhyyttään.

 

[QUOTE="heh";25042319]just näin. Myönnän että olen kateellinen ja olisi tosi kiva jos olisi rahaa takana, että jos jotain menee pieleen, tietäisi että joku auttaa ja sitä rahaa on ja ei ole edes antajalta pois, vaan elää silti hyvin eikä kirpaise.

Mutat en ilkeile tai hauku jos joku muu saa. Ja jopa voin olla ystäväkin.

Enkä usko yhtään että sellainen lapsi olisi vähemmän hyvä lapsi vanhemmilleen tai hänen rakkaus olisi ostettu.[/QUOTE]

Musta on ihan outoa "ihannoida" sitä että jonkun vanhempi voi maksaa lapsen elämisen - vielä aikuisiälläkin. Mulla on vanhemmat tukeneet opiskeluissa ja asumisessa rahallisesti, mutta rajansa kaikella. EI kuuna kuun valkeana tullut mieleen olla heiltä aina ruinaamassa rahaa vaan kyllä työ ja oma raha oli se kun veti. Ja hemmetin hyvä niin. Jo ihan urakehityksenkin kannalta. Kyllä ne työssö olleet ja koulutetut parhaat hommat vie. Ei ne jotka on vaan lukenut eikä sekunttiakaan töitä tehneet. Näin se menee. Että mistä sitä hyvää liksaa sitten luulee saavansa kun jää kakkoseksi sen opiskelijan kanssa joka on tehnyt töitä, toisaalta taloudellisista syitä, mutta oikeasti ammattiin oppimisen vuoksi.

 

Ei mikään. Jos vanhempasi maksavat vapaaehtoisesti. Mäkin haluaisin elää.

 

Musta on ihan outoa "ihannoida" sitä että jonkun vanhempi voi maksaa lapsen elämisen - vielä aikuisiälläkin. Mulla on vanhemmat tukeneet opiskeluissa ja asumisessa rahallisesti, mutta rajansa kaikella. EI kuuna kuun valkeana tullut mieleen olla heiltä aina ruinaamassa rahaa vaan kyllä työ ja oma raha oli se kun veti. Ja hemmetin hyvä niin. Jo ihan urakehityksenkin kannalta. Kyllä ne työssö olleet ja koulutetut parhaat hommat vie. Ei ne jotka on vaan lukenut eikä sekunttiakaan töitä tehneet. Näin se menee. Että mistä sitä hyvää liksaa sitten luulee saavansa kun jää kakkoseksi sen opiskelijan kanssa joka on tehnyt töitä, toisaalta taloudellisista syitä, mutta oikeasti ammattiin oppimisen vuoksi.

Mistä sait käsityksen että ap ruinaisi rahaa? Ja jos vaivaiduit lukemaan, niin hänkin oli ollut töissä. Niin mikä tässä olikaan se ongelma taas? Kuka edes puhui mistään ihannoinnista, mielestäni on ihan pragmaattista että varakkaat vanhemmat auttavat opiskelevaa lasta rahallisesti, niin ei opinnot hidastu ja tyssää ainakaan rahavaikeuksien takia. Sitä kun sattuu aika paljon. Ja kenelle ei raha kelpaisi? Jos joku tulee tarjoamaan paria tonnia käteistä niin sanot, notta "emmä nyt kyllä viitsi ottaa vastaan kun se itse tienattu on ainoaa oikeaa rahaa"?.

 

Miten se on keltään muulta pois, jos jonkun vanhemmat avustavat elämisessä? No joo, itse jouduin oikeasti kieltämään äitiäni maksamasta tililleni rahaa, kun olin 23-vuotias. Hänelle oli niin kauhean tärkeää saada tukea opintojani, koska itse joutui käymään koko ajan töissä opiskeluaikana, ja eli käytännössä lautasellisella puuroa päivässä.

Mutta silti ei luonto antanut minulla periksi, en enää halunnut olla "vanhempien elätettävänä". Sain samantien hanttihommia, pian oman alan harjoittelupaikan ja valmistuin maisteriksi 26-vuotiaana. Nyt 30-vuotiaana onkin jo vakituinen työpaikka ja kolmas lapsi tulossa. Eli ihminenkin minusta tuli, vaikka sainkin vanhemmilta rahaa yli 18-vuotiaana

 

Lukematta koko ketjua, elän aika tavalla samalla lailla. Käyn toki työssä opintojeni ohella, mutta jos esim tietokone, auto, tai joku muu isompi kustannus tulee niin vanhemmat auttavat. Ja tiedän,että joitain ärsyttää, mutta en anna sen haitata. Vanhemmat tosiaan jakavat mielellään omaisuuttaan nyt, ja vaikka he antaisivat 4/5 tuloistaan meille lapsille, heidän tulonsa ovat noin 5 kertaiset lastensa tuloihin.

 

Tai en ainakaan tiedä ketään, jolla olisi yliopistotutkinto, kaksi lasta ja työpaikka ja ikää 27. Ja jos sellaisia on, niin nostan niille hattua, mulla ei olis kestänyt pää sellaista tahtia...

Mulla oli 28-vuotiaana kaksi yliopistotutkintoa, kaksi lasta ja työpaikka. Tosin määräaikainen. Pään kunnosta en mene takuuseen

 

Minua jäi vaivaamaan, että miksi et saa opintorahaa?

 

Mistä sait käsityksen että ap ruinaisi rahaa? Ja jos vaivaiduit lukemaan, niin hänkin oli ollut töissä. Niin mikä tässä olikaan se ongelma taas? Kuka edes puhui mistään ihannoinnista, mielestäni on ihan pragmaattista että varakkaat vanhemmat auttavat opiskelevaa lasta rahallisesti, niin ei opinnot hidastu ja tyssää ainakaan rahavaikeuksien takia. Sitä kun sattuu aika paljon. Ja kenelle ei raha kelpaisi? Jos joku tulee tarjoamaan paria tonnia käteistä niin sanot, notta "emmä nyt kyllä viitsi ottaa vastaan kun se itse tienattu on ainoaa oikeaa rahaa"?.

Mä. Lienen sitten jotenkin äärettömän omituinen. Kai mulla sitten on ollut suurempi tarve irrottaa napanuorasta kuin näemmä monella muulla. Vaikka tarves ei todellakaan olis ollut. Ja mahdollisuus olisi ollut vanhempien ylläpitämään opiskeluun. Ilmeisen outo olen, todellakin. Ja juu, opiskelut ei ole hidastunut vaikka olen tehnyt työtä. Mun ei vaan ole tarvinnut asua siinä kalleimmassa vuokrakämpässä...lähempänä kaikkea. Olen osannut fillaroida töihin - ja opiskella omatoimisesti.

Kukin tavallaa kai sitten. En tiennyt että olen näin outolintu...

 

Mä. Lienen sitten jotenkin äärettömän omituinen. Kai mulla sitten on ollut suurempi tarve irrottaa napanuorasta kuin näemmä monella muulla. Vaikka tarves ei todellakaan olis ollut. Ja mahdollisuus olisi ollut vanhempien ylläpitämään opiskeluun. Ilmeisen outo olen, todellakin. Ja juu, opiskelut ei ole hidastunut vaikka olen tehnyt työtä. Mun ei vaan ole tarvinnut asua siinä kalleimmassa vuokrakämpässä...lähempänä kaikkea. Olen osannut fillaroida töihin - ja opiskella omatoimisesti.

Kukin tavallaa kai sitten. En tiennyt että olen näin outolintu...

Ongelmasi onkin nykyajalle tyypillinen, sairaalloisen voimakas tarve riippumattomuuteen. Sillä alttarille sitten uhrataan mahdolliset parisuhteet, perhesuhteet yms. vain saadakseen näyttää itselle (?) että pärjää. Samanlaisten seurassa onkin sitten hyvä filosofoida sopivassa nousuhumalassa nykyajan yhteisöllisyyden puutetta.

Minua ei ainakaan haittaa asua vanhemmilta saadussa talossa yhtään. Eipä tarvitse maksaa jättilainoja.

 

Itse olen 31-vuotiaana vielä opiskelija ja elän osittain vanhempieni rahoilla ( teen kyllä paskaduuniakin). Syy: sairastuminen elimelliseen sairauteen, johon meni muutama vuosi, sekä väärä alanvalinta aluksi. En saa enää opintotukea.

jotenkin hauskaa tämä ylimielisyys, joka ketjun kirjoittajista puskee. Sillä useimmathan teistä, joilla on lapset, mies, omakotitalo ja kartanovolvo kolmekymppisenä, olette kurkkua myöten velkaantuneita. Kun oli pakko saada se omakotitalo... Taloustilanne heiluu koko ajan tällä hetkellä. Jos taloudessa tapahtuu jotain kriittistä, niin muutaman vuoden päästä moni teistä voi olla kovin paljon vähemmän ylimielinen. Töistä tulee kenkää. Tai talon arvo laskee puoleen. Tai lainan korot nousevat kolminkertaisiksi. Tai elintarvikkeiden ja energianhinnat nousevat niin paljon, että lainaa ei pysty enää lyhentämään. Toivottavasti ette siinä vaiheessa mene valtion pussilta ruikuttamaan. Tehän olette itsenäisiä ja ansaitsette omat rahanne. Siitä vaan kadulle myymään itseänne.

Katsotaan muutaman vuoden päästä mitä mieltä olette. Mitään sellaista nousukautta tässä ei ole tulossa vielä varmaan kymmeneen vuoteen kun oli tuossa muutama vuosi sitten.

 

-
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kirjoitan kuitenkin oman mielipiteeni asiaan.
En nyt tiedä ärsyttääkö siinä mikään, mutta olen vain sitä mieltä, että aikuisen, täysi-ikäisen -ja kasvuisen pitäisi huolehtia itsestään ja hankkia itselleen elanto. Se ei ole enää siinä vaiheessa vanhempien tehtävä.
Myönnetään, että on elämässä ollut sellaisia tilanteita, että on pitänyt vanhempien rahoilla elää, ihan aikuisiälläkin - mutta aina on maksettu takaisin, tai yritetty maksaa. Aina ei ole rahaa otettu vastaan.

 

Mua siinä ärsyttää se, että ne tutut ketkä elävät vanhempiensa rahoilla eivät älyä olla siitä kiitollisia. valittavat vaan miten on tiukkaa ja blaa blaa vaikka vanhemmat ostavat lapsille vaatteet, harrrastusvälineet, fillarit ja perheelle huonekalut, ym.

Eli varmaan se kateus, koska välillä on suru puserossa kun itsellä ei ole ketään kuka auttaisi tai olisi tukena. Enkä tällä tarkoita pelkkää rahaa.

 

Mitä eroa ap:n tilanteella on siihen, että vaikka kuinka moni elää (ainakin osittain) koko ikänsä perintörahoilla?
Ei se tarkoita sitä, etteikö ymmärtäis rahan arvoa tai mistä se tulee, koska kumminkin töitä tekee näistäkin suuri osa.
Ns. ylimääräinen raha vaan helpottaa pienituloisen arkea.