Välivuosi on hieno asia, jos hankkii työkokemusta, reissaa, opiskelee avoimessa yliopistossa, keskittyy huippu-urheiluun, on au pairina, käy kansanopistoa, tms. Mutta jos nuori ihan oikeasti viettää vuoden tai pari "olemalla kotona", niin minulla ainakin alkavat hälytyskellot soida. Miksi koko avarasta ja mahdollisuuksia täynnä olevasta maailmasta ei löydy mitään, mikä tätä nuorta kiinnostaisi?
tuota minä olen eri mieltä, miksi pitäisi siitä lähtien kun 6-7v aloittaa eka luokan niin pitäisi jaksaa,tai huvittaa siihen 9v joka päiväisen uurastuksen päälle vielä vuosia juosta joka päivä kouluun, ja sitten kymmeniä vuosia töihin. ehtiihän sitä! mä ymmärrän hyvin jos sen 9v rupeaman jälkeen ei hetkeen pakolliset velvollisuudet kiinnosta, itsekin olin peruskoulun jälkeen 2 vuotta kotona, satunnaisesti tein hommia jos piti saada jotain isompaa hommattua em vaatteita(vanhemmat maksoi ruuan). enkä suoraan sanottuna ymmärrä miksi koko ajan pitäisi vaan tehdä tehdä tehdä tehdä ja suorittaa.
siis ymmärrättekö että ei se kotona olo nuoria ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle aja vaan tää yhteiskunnan pakko pakko pakko,tee tee tee tee. se on se mikä ajaa ihmiset loppuun. esim.jos sua ei huvita mutta on silti pakko,et jaksaisi mutta on silti pakko viimeiseen asti. tuttu nuori yritti itsemurhaa, melkein lähti henki,sai KAKSI VIIKKOA sairaslomaa ja sitten piti taas jaksaa,vaikka ei jaksanut,oli ihan umpikujassa. tätä jatkui usean kertaa, aina vaan pakottivat takaisin töihin,sillä verukkeella että on hyvä että ei jää kotiin makaa ja tää pakko yrittämisen takia nuori kaveri meni vaan syvemmälle ja syvemmälle
kunnes tuli vastaan lääkäri joka antoi pitkän sairasloman vuoden, kyllä ja tuo oleminen,pakon loppuminen, pikku hiljaa alkoi tapahtua muutos. miksi tuon nuoren ihmisen piti kärsiä? koska siitä oravan pyörästä ei pääse pois!(kukaan ei esim.kertonut hänelle toimeentulotuesta!).
niin että ei niitä nuoria ihmisiä lepo loppuun vie,vaan pakko.
minä kadun aikuisena etten nuorena opiskellut, mutta silloin se oli parempi vaihtoehto,kuin pakko puurtaminen(elämässä pitää olla iloakin,eikä pelkkää pakkoa). Opiskelin sitten myöhemmin biologiksi asti.
enkä ole syrjäytynyt. sitä paitsi ps.koulussakin voi olla syrjäytynyt,jos sut jätetään joukon ulkopuolelle,etkä löydä ystäviä, niin sehään on pelkkää puurtamista ja yksin oloa. ei kaikki oo niin mustavalkoista.
lisäksi asioihin vaikuttaa perinnölliset seikat.em.tempperamentti, yms.
aivojen välittäjä aineet ei oo kiinni siitä onko kotona vai koulussa etc.
