Miksi rikkaat/varakkaat tekevät usein vain yhden lapsen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Hanna"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No kyllähän tuo on osittain totta. Usein varakkaat ja koulutetut tekevät niitä lapsia vähän juurikin siksi, että eivät halua elää sitä lapsiperhearkea. He haluavat käydä töissä ja harrastaa ja matkustella. He eivät halua olla vuosia kotona lasten kanssa. Mutta ei tämä tarkoita sitä, että he olisivat itsekkäitä tai laiskoja. He vain arvostavat erilaisia asioita elämässä kuin ne pienituloiset, jotka tekevät paljon lapsia ja elävät mielellään monta vuotta lapsiperhearkea.
Eikös perhe ole lapsiperhe, jos siinä on lapsi? Ja lapsiperheen arki on lapsiperhearkea? Miten voi olla elämättä lapsiperhearkea, jos on hankkinut lapsen?
 
Kaksi keskituloista työssäkäyvää yhden lapsen vanhempaa ovat varakkaita, tavallaan. Ei oo oltu yhtä kauaa pois työelämästä vanhempainvapaiden takia, urakehitys rullannut kivasti jne. Yksilapsisuus takaa varakkuuden varmemmin, näin päin se mielestäni menee.
 
Joo. Me ollaan todella hyvin pärjääviä, koska ollaan yksilapsisia. Toinen lapsi kasvaessaan keikauttaisi venettä pahasti. Mutta omalla kohdalla mikään kiire työelämään tms. ei ole se syy. Olen itseasiassa kotiäiti yli 3-vuotiaalle, siis ilman hoitovapaata. Me ehkä arvostetaan sellaista kaikinpuolista elämisen helppoutta ja mukavuutta? Taloudellisestikin mukavaa, niin mitäs tässä huhkimaan.
 
Meillä myös löytyy kombo korkea koulutus-hyvät tulot-yksi lapsi. Lapsensaanti tuli myöhemmälle iälle, joten kovin montaa ei olisi ehtinytkään, mutta iso tekijä oli että pystyttiin hommaamaan sille yhdelle lapselle hoitokuviot ja muut resurssit niin 10+ että pakosta tiesin että kakkonen ei samaa luksusta saisi. Ja kun oli se ikäkin siinä.

Pakko myöntää että kyllä se välillä vähän tavallaan surettaakin, varsinkin kun lapsi on jo isompi. Mutta niinhän nuo viisaammat sanoo että lapsen itsenäistymiseen liittyvä haikeus iskee viimeistään sen viimeisen kasvaessa, ei sitä pakoon pääse :). Ja onpahan tämän yhden taival jotenkin turvattu.
 
Meillä oli ensin yksi ja ajateltiin että toinen tehdään. Tehtiin ja syntyi kuollut vauva. Sitten toivottiin ja rukoiltiin että saadaan vielä se toinen, nyt on neljä lasta, koko ajan on tunne että joku silti puuttuu. En tiedä olisiko neljää jos olisi saatu TEHDÄ se toinen. Rahalla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, ei oikeastaan silläkään mitä MINÄ HALUAN. Perheet vaan on erilaisia ja elämänkulut. Kaikki nämä lapset ovat minulle rakkaita ja en koskaan pidä heitä itsestäänselvyyksinä. Tämä on varmaan ollut minun läksyni tässä elämässä. Uskon että kaikilla on omansa.
 
No, olisin halunnut 2 lasta, mutta jotenkin elämä vain on mennyt töitä paiskiessa. "Urasta" en puhuisi, se kuulostaa kylmältä ja suunnitelmalliselta, enkä mielestäni sellainen ole. Asiat ovat vain tapahtuneet, menestystä ja rahaakin on tullut... Välissä erosin ensimmäisestä miehestäni, enkä löytänyt sellaista, kenet olisin kelpuuttanut toisen lapseni isäksi. Niin lapsi jäi yhteen. Mutta olen tyytyväinen, yksi lapsi ei ole minulle koskaan ollut VAIN yksi lapsi. <3 Ja niin - tosiaan, isommasta perheestä en ole koskaan haaveillut. Olen aina tiennyt, että haluan eräällä alueella itseäni toteuttaa - ja se ala ei ole perheen kasvattaminen.

Olkoon sitten itsekästä :). Ei pieni lapsiluku piruksi tee, mutta ei se tee enkeliksikään. Samaa voinee sanoa isosta lapsiluvusta ;)
 
minä, ilmeisen tyhmä (lukio+ammattikoulu = toimistotyöntekijä), olen halunnut ja saanut kaksi lasta.

Ja kuinka monesti olen onnitellut itseäni siitä, että niitä onkaksi ja että ikäeroa on vain kaksi vuotta. Sillä niillä on seuraa toisistaan! Arvatkas missä kadunvarren sisaruksettomat viettää aikaansa? MEILLÄ! Täällä on aina joku, tytöt ja pojat leikkivät keskenään, täällä on rentoa.
Paitsi mulla, joka haluaisin olla omassa kodissani joskus eli useammin rauhassa, mutta silminnähden mun lapsillani on menossa onnellinen lapsuus.

Ei hemmetti ajatusta, että mulla olisi yksi lapsi, joka haluaisi ihakokoajan leikkiä tai olla mun kanssa. Tai sitten että se ei olisi, vaan nysväisi yksinään huoneessaan tai hengaisi naapurissa kun kotona on niin tylsää olla yksin.

Ja ihan vaan sekin, että onpahan niitä sitten kaksi salakujettamassa mulle viinaa vanhainkotiin... ja mummoksi pääsemisen mahikset on tuplattu.

Että mieluummin näin kuin että olisin älykäs, rikas ja yksilapsinen.
 
  • Tykkää
Reactions: Salla07
Huomaavat yhden saatuaan, kuinka paljon lapsi rajoittaa ja häiritsee uraa/muuta elämää?
Tosin rahallahan saa aupairin, mutta on se silti järjestelynsä, kun on jonkun huoltaja.

Omassa tuttavapiirissä ainakin noin.
 
Mä olen ainut lapsi. Mulla oli niin ihana lapsuus ja suorastaan täydellinen koti. En tiedä johtuiko se siitä, että olen ainut lapsi.

Halusin vain yhden lapsen ja jotenkin ajattelin, että ainoana lapsena on aina ihanaa yms. Noh, mä sain kerralla kolmoset :) Mutta onneksi sain. Näinhän tämän pitikin mennä :)
 
Mulla on kaksi isosiskoa. Toinen 1v vanhempi ja toinen 3v vanhempi. Ei meistä ole koskaan seuraa toisillemme ollut. Lähinnä tapeltiin. Isosiskot aina kiusasivat ja nöyryyttivät. Eikä aikuisenakaan läheisiä olla..

Eli ei se sisarus aina mikään autuaaksi tekevä asia ole..
 
minä, ilmeisen tyhmä (lukio+ammattikoulu = toimistotyöntekijä), olen halunnut ja saanut kaksi lasta.

Ja kuinka monesti olen onnitellut itseäni siitä, että niitä onkaksi ja että ikäeroa on vain kaksi vuotta. Sillä niillä on seuraa toisistaan! Arvatkas missä kadunvarren sisaruksettomat viettää aikaansa? MEILLÄ! Täällä on aina joku, tytöt ja pojat leikkivät keskenään, täällä on rentoa.
Paitsi mulla, joka haluaisin olla omassa kodissani joskus eli useammin rauhassa, mutta silminnähden mun lapsillani on menossa onnellinen lapsuus.

Ei hemmetti ajatusta, että mulla olisi yksi lapsi, joka haluaisi ihakokoajan leikkiä tai olla mun kanssa. Tai sitten että se ei olisi, vaan nysväisi yksinään huoneessaan tai hengaisi naapurissa kun kotona on niin tylsää olla yksin.

Ja ihan vaan sekin, että onpahan niitä sitten kaksi salakujettamassa mulle viinaa vanhainkotiin... ja mummoksi pääsemisen mahikset on tuplattu.

Että mieluummin näin kuin että olisin älykäs, rikas ja yksilapsinen.
Mä oon eläny onnellisen lapsuuden vaikka olin ainut lapsi. Mun vanhemmat rakasti mua ja meilläkin oli usein kylässä lapsia. En oo kokenu että olisin 'nysvännyt' yksin kun leikin yksin vaan mulla oli ihan mukavaa ja viihdyin niinkin. Miten en olis viihtynyt kun ei lapsi osaa kaivata semmoista mitä ei oo kokenut?
 
Ja se että oltiin myös varakkaita ei aina merkitse että ollaan myös onnettomia. Me oltiin täysin onnellinen perhe ja ollaan edelleen. Itsellä tosin myös kaksi lasta kun niitä sattui kerralla tulemaan kaksi :)
 
[QUOTE="Äiti viidelle";29423667]Mihin sitä rahaa tarvitaan? Meillä on pienet tulot ja lapsia viisi. Silti on jokaisella aina puhtaat, siistit ja tarkoitukseen sopivat vaatteet päällä. Kännykätkin on ja mitään ei puutu. JOka päivä ruokaa saavat aina kun on nälkä ja harrastuksia on.
Matkusteluun meillä ei ole varaa, eikä mihinkään hienoihin sisustuksiin, autot 90 luvulta, mitään kalliita merkkivaatteita ei tarvita. Likka osti rippirahoillaan konverset ja jonkun muotihupparin.[/QUOTE]

No toivottavasti teillä on kuitenkin varaa kouluttaa lapsenne heidän niin halutessa läpi lukion jne... ei ole meinaan ilmasta puuhaa tuo teinien elättäminen, mopot, ajokortit, koulukirjat jne
 
[QUOTE="viola";29430681]No toivottavasti teillä on kuitenkin varaa kouluttaa lapsenne heidän niin halutessa läpi lukion jne... ei ole meinaan ilmasta puuhaa tuo teinien elättäminen, mopot, ajokortit, koulukirjat jne[/QUOTE]

Läpi lukion - kyllä. Mutta mopokortit saapi jokainen kustantaa ite, jos kokevat tarpeellisiksi. Olin itsekin lukioaikana arki-iltaisin töissä taskurahaa saadakseni ja sama kohtalo odottaa näitäkin kuutta. Lukiokirjat kuuluu vanhempien maksettavaksi, muttei ajokortit tai sellaset.
 
Läpi lukion - kyllä. Mutta mopokortit saapi jokainen kustantaa ite, jos kokevat tarpeellisiksi. Olin itsekin lukioaikana arki-iltaisin töissä taskurahaa saadakseni ja sama kohtalo odottaa näitäkin kuutta. Lukiokirjat kuuluu vanhempien maksettavaksi, muttei ajokortit tai sellaset.

Nykysin vaan lukiolaisten on aika vaikeaa saada iltahommia ja toisaalta myös lukio-opiskelu tuntuu vaativan enmmän työtä kuin minun aikanani (olen käynyt lukion 80-luvun lopussa), ainakin mitä katselen tyttäreni työmäärää. Kesätöissä hän on ollut ja menee toki tulevanakin kesänä, mutta en henno enää iltatöihin yrittääkään patistella, sillä maalla asuessa jo koulumatkat vievät aikaa ja koulupäivät ovat monesti sitä myöten pidempiä tai yhtä pitkiä kuin aikuisten työpäivät ja siihen läksyt päälle. On jo ajan puutteen takia jättänyt harrastuksiakin pois.
Eli, maksoimme mopokortin ja ostimme skootterin, maksamme myös ajokortin. Omilla kesätyörahoillaan on sitten mm. ostanut itselleen tietokoneen sekä käynyt Lontoossa kummitätinsä kanssa.
 
Lapselle sisarus ehdottomasti ! On itsekkäästi ajateltu, jos ei edes yritä saada ainokaiselle kaveria. Sisarussuhteet on ikuisia. Vanhemmat saattaa menehtyä, puolison kans voi tulla ero, kaverit voi jättää (esim. kun rahat on loppunu!).. sisarukset on aina rakkaus/viha -suhteessa. Kun omistaa sisaruksen, ei ole yksin tässä maailmassa. :-)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tsemppiä;29430856:
Lapselle sisarus ehdottomasti ! On itsekkäästi ajateltu, jos ei edes yritä saada ainokaiselle kaveria. Sisarussuhteet on ikuisia. Vanhemmat saattaa menehtyä, puolison kans voi tulla ero, kaverit voi jättää (esim. kun rahat on loppunu!).. sisarukset on aina rakkaus/viha -suhteessa. Kun omistaa sisaruksen, ei ole yksin tässä maailmassa. :-)

Olet kyllä varsinainen idiootti. Välit sisarukseen saattavat katketa ihan samalla tavalla kuin muutkin ihmissuhteet. On itsekästä tehdä lapsia. Maailmassa on jo liikaa ihmisiä. Suurin osa vihaa sisaruksiaan. Toivottavasti sinun lapsesi kidutetaan hengiltä.
 
No kyllähän tuo on osittain totta. Usein varakkaat ja koulutetut tekevät niitä lapsia vähän juurikin siksi, että eivät halua elää sitä lapsiperhearkea. He haluavat käydä töissä ja harrastaa ja matkustella. He eivät halua olla vuosia kotona lasten kanssa. Mutta ei tämä tarkoita sitä, että he olisivat itsekkäitä tai laiskoja. He vain arvostavat erilaisia asioita elämässä kuin ne pienituloiset, jotka tekevät paljon lapsia ja elävät mielellään monta vuotta lapsiperhearkea.

Onko kuvailemasi lapsiperhearki työttömyyttä kotona, jonka hyvätuloisten verotuloilla kustannetaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tsemppiä;29430856:
Lapselle sisarus ehdottomasti ! On itsekkäästi ajateltu, jos ei edes yritä saada ainokaiselle kaveria. Sisarussuhteet on ikuisia. Vanhemmat saattaa menehtyä, puolison kans voi tulla ero, kaverit voi jättää (esim. kun rahat on loppunu!).. sisarukset on aina rakkaus/viha -suhteessa. Kun omistaa sisaruksen, ei ole yksin tässä maailmassa. :-)

Sisarusten on ilmeisesti myös asuttava samalla paikkakunnalla, eikä 600 km päässä toisistaan.
 
[QUOTE="Vakkari harmaana";29423661]Jos mulla olisi hyvä koulutus ja tuloja, niin meilläkin olisi vain yksi lapsi.. korkeintaan kaksi.. Kun ei ole koskaan ollut oikein mielekästä työtä mihin palata tai siis sellaista hyväpalkkaista työtä, jossa voi edetä yms, niin ei ole huvittanut töihin mennä. Ei ole ollut varaa matkustella, rakentaa omakotitalo jne. Lapset ovat tuoneet sitä vaihtelua ja sisältöä elämään. Mulla siis lapsia neljä, joista nuorin 4v.[/QUOTE]

Ei mullakaan ole kovin mielekäs työ, ja olen köyhä, en silti halua lapsia. Jos haluaisin, niin yksi riittäisi, enkä sitäkään jäisi kotiin hoitamaan. Tykkään työnteosta. Makuasioita.
 

Yhteistyössä