Miksi raskaana ollessa pitää valittaa??

En minä vaan ymmärrä mitä se toisten valittaminen haittaa. Täällä voi ihan vapaasti olla lukematta valitusketjuja. Kuten jo aiemmin sanoin, joskus on hyvä purkaa myös niitä negatiivisia tunteita. Tuskinpa oikeasti kovin moni valittaa koko ajan. Jos joku niin tekee niin kyse on huonosti käyttäytyvästä ihmisestä, ja sen takia ei tarvitse kieltää koko valittamista.

Kai te ymmärrätte jos nainen on vaikka kipeänä yksin kotona, mihinkään ei voi lähteä, mies tulee kotiin vasta tuntien päästä... Niin se voi olla kiva saada tänne foorumille kirjoittaa kuinka nyt on yksinäistä ja sinnekin sattuu. On se minustakin hyvä juttu jos muistetaan niitä positiivisiakin asioita, mutta en ymmärrä miksi ne negatiiviset on kiellettyjä. Se mikä on toisen mielestä kamalaa valittamista on toisen mielestä ihan neutraalia tunteiden ilmaisua.

 

no onko yleensä pakko marista yhtään mistään asiasta täällä pastalla, niin kuin sinäkin nyt teet?

hahaha tää oli kyllä hyvä

 

Valittaa saa jos siltä tuntuu.

Mutta mikään, siis mikään, ei ole raskaampaa ja ärsyttävämpää kuin se, että ns. ammattivalittaja pamahtaa paksuksi |O . 9 kk tauotonta, entistäkin kovempaa märinää JOKA asiasta. Eikä se lopu siihen: valitus jatkuu vauvavuoden ajan, nyt ollaan taaperovuodessa ja silti joka päivä vähintään 5 krt kuulee miten rankkaa, hirveetä, kamalaa ja kurjaa kaikki on. Joo, en jaksa.

Mulla oli TAYSissa samassa huoneessa sellanen ammattivalittaja huonekaverina. Se valitti yötä päivää et ku supistelee ja blaablaablaa, ja ne sairaalan supistusta mittaavat piirturit ei ees saanu yhtään supistusta siihen piirtämään...!
Se tais vaan haluta sen vauvan pihalle. Siis se ämmä motkotti siellä yötä päivää puhelimeen ja valitti ku ei saanu käynnistystä heti paikalla. Meinasin mennä tempaseen sitä yks yö ku taas juorus puhelimessa ja valitti kaikesta mahdollisesta, myös sairaalan ruuasta ja siitä, et lääkäri ei tuu ku pyydetään.... Ite makasin siel ihan helvetin kipeenä, oikeesti kipeenä ja itkin hiljaa itsekseni jos teki tiukkaa... Se akka huonetoverina oli kyl pahempi kokemus entä synnytys! Onneks pääsin siitä eroon

 

Eihän se mikään pakko ole, mutta jso tuntuu että haluaa valittaa ja se helpottaa niin siitä vaan.

Varmaan tällaisissa paikoissa se valitus korostuu kun löytyy muita saman läpikäyneitä, ehkä näin netissä aikansa valitettuaan jaksaa taas olla vähän aikaa valittamatta lähimmileen?

peesaan...

 

Johonkin sitä pitää purkautua jos siltä tuntuu. Mielummin märisen vaikka täällä kuin livenä miehelle tai kavereille.
Vaikea varmaan ymmärtää mitä tuskaa se voi pahimmillaan olla kuukausikaupalla, jos itsellä mennyt hyvin loppuun saakka.

 

Täältä haetaan vertaistukea, jos tiedät mitä se tarkoittaa...

 

Mun mielestä oli ihanaa valittaa postituslistalla toisille raskaanaoleville, ei sitten tarvinnut miehen niskaan kaikkia nipistyksiä ja harmistuksia kaataa. Mukavaa kun pystyi kerrankin hyvällä omallatunnolla marisemaan ja tiesi että toiset ymmärsivät juuri mitä tarkoittaa. =)
Mutta oli siellä vastapainona sitä onnellista hehkutustakin.

 

Mulla oli TAYSissa samassa huoneessa sellanen ammattivalittaja huonekaverina. Se valitti yötä päivää et ku supistelee ja blaablaablaa, ja ne sairaalan supistusta mittaavat piirturit ei ees saanu yhtään supistusta siihen piirtämään...!
Se tais vaan haluta sen vauvan pihalle. Siis se ämmä motkotti siellä yötä päivää puhelimeen ja valitti ku ei saanu käynnistystä heti paikalla. Meinasin mennä tempaseen sitä yks yö ku taas juorus puhelimessa ja valitti kaikesta mahdollisesta, myös sairaalan ruuasta ja siitä, et lääkäri ei tuu ku pyydetään.... Ite makasin siel ihan helvetin kipeenä, oikeesti kipeenä ja itkin hiljaa itsekseni jos teki tiukkaa... Se akka huonetoverina oli kyl pahempi kokemus entä synnytys! Onneks pääsin siitä eroon

Ei ne kyllä aina mittaa vaikka supistaa..ihan OT

 

Hmm...mistähän saa vertaistukea sitten sille että voi hyvin ja on onnellinen ja iloinen?

 

Kyllä mä ainakin pidän mieluummin turpani kiinni, jos mua vituttaa. Hyvinä päivinä sitten taas juttelen mielelläni muiden kanssa. En jaksa pilata muiden päivää, vaikka itselläni paska päivä oliskin.

 

Hmm...mistähän saa vertaistukea sitten sille että voi hyvin ja on onnellinen ja iloinen?

No et ainakaan sillä sitä saa että märiset muiden vaivoista ja valittamisesta. Olisi tehnyt sellaisen ketjun missä vain iloitset omasta hyvästä olostasi.

 

Hmm...mistähän saa vertaistukea sitten sille että voi hyvin ja on onnellinen ja iloinen?

Enemmän sitä tukea tarvii silloin, kun on vaivoja ja huolia...

 

Hmm...mistähän saa vertaistukea sitten sille että voi hyvin ja on onnellinen ja iloinen?

No et ainakaan sillä sitä saa että märiset muiden vaivoista ja valittamisesta. Olisi tehnyt sellaisen ketjun missä vain iloitset omasta hyvästä olostasi.

Aivan peesi.

 

Hmm...mistähän saa vertaistukea sitten sille että voi hyvin ja on onnellinen ja iloinen?

Avaat ketjun, jossa jo aloituksessa huhuilet onnellisia raskaita.

Mä en ymmärrä, miksi ei saisi valittaa?
Mun raskaudet on olleet suht helppoja, ja valitan silti. Mieluummin täällä kuin läheisille.

Olen kiitollinen lapsistani ja rakastan niitä yli kaiken, mutta se ei saa mua nauttimaan raskausajasta yhtään sen enempää.
Inhoan hitautta, jatkuvaa puoliteholla käymistä, sitä kun kroppa ei tunnu omalta eikä toimi kuten sen mun mielestä pitäisi.
Vihaan väsymystä ja saamattomuutta, sitä kun ruoka ei maistu tai maistuu kummalle ja kaikki haisee.

Miksi sitä ei saa sanoa?

Miksi pitäisi hymyillä ympäri päänsä kuin vähä-älyinen, ja pomppia riemusta (sen minkä liitoskivuiltaan pystyy), jos ei tunnu siltä?

Miksi ei saisi valittaa nimenomaan täällä mistä varmasti löytyy joku muukin samasta aiheesta nurisija? Pitäisikö jatkuvasti piinata miestä, lapsia, naapuria, pomoa ja lähisukua sillä kitinällä?

 

Totta, pitänee tehdä uusi aloitus niin varmaan löytyy sitten niitäkin jotka oikeasti nauttivat raskaudesta ja ovat siitä onnellisia.

Tämä aloitus näytti söhäisevän vaan valittajia hereille.

 

Hmm...mistähän saa vertaistukea sitten sille että voi hyvin ja on onnellinen ja iloinen?

No, kyllä minä áinakin muistelen saaneeni tuota "vertaistukea" täällä silloinkin kun olen kirjoittanut olevani onnellinen jostain asiasta (toki nuo onnellisuusketjutkin saavat kettuilijoita joukkoon, mutta ne voi antaa mennä toisesta korvasta ulos).

Toisaalta onnellisena en edes koe kaipaavani niin paljoa tuota vertaistukea ja kannustusta kuin silloin kun olen ollut surullinen, ahdistunut, huolissani tai muuten pahoinvoiva.

 

Totta, pitänee tehdä uusi aloitus niin varmaan löytyy sitten niitäkin jotka oikeasti nauttivat raskaudesta ja ovat siitä onnellisia.

Tämä aloitus näytti söhäisevän vaan valittajia hereille.

Mä kyllä nautinkin raskausajoista, etenkin esikoista odottaessa. Mutta silti mä kyllä valitinkin ja se ei pitäsi olla keltään pois. Ainakaan sulta.

 

Ehkä olet vaan törmännyt valituksiin. ;-) Mä oon onnellinen, mutta sillon kun pahimmat pahoinvoinnit oli niin valitin kyllä. Paljonkin. Kuuluu toki asiaan, mutta niin valituskin. :-D Silti olen 110% onnellinen!