Miksi raskaana olevat toivovat käynnistystä, vaikkei heillä ole "mitään syytä" siihen?

Niin siis laskettuaikahan on arvio 40 viikkoa +/- 2viikkoa.. Jos ihmiset on vaikka viikolla 40+4 niin marisevat kokoajan sitä että ei synny ja ei synny.. syntyy kun aika on.. Aina parempi jos käynnistyy itsestään kuin että käynnistetään..
Monet nykyään marisevat jo 37viikolla että ei tää synny, mutta olo tulee tosiaan aika pitkäks jos meneekin 2 viikkoa yli ja tuolla asenteella..
itse tiedän kuinka piinaviikkoja on nuo kaks ylimenevää, mutta jos kuitenkin yrittäis nauttia jotenkin vielä ja ajatella että se voi mikä hetki olla tahansa kun vauva syntyy..

 

Siks ku se oli täyttä tuskaa sillon eka kerralla. Ei sängystä päässy ilman itkua ku selkä meni.

 

Kyllä niillä on syy.

Joku voi olla itse jo niin romuna henkisesti/fyysisesti, että käynnistys ei olisi pahitteeksi.

 

Koska ultra lupasi yli 4-kiloista vauvaa ja toisaalta lääkäri sanoi että minulla tilava lantio, pelkäsin että vauvan annetaan kasvaa jättiläismäiseksi ja ajatellaan että kyllä se sieltä ulos sopii.

 

Onko tarkotuksella kirjotettu näin ärsyttävästi tää alotus :kieh: Voitko uskoa että jotkut ovat oikeasti kipeitä jopa jo 40+4 viikoilla :headwall: Mutta nauti sinä vaan niistä yli menevistä viikoista, moni muu ei pysty.

 

Minä ainakin myönnän että toivon että tämäkin synnytys käynnistetään. Eka käynnistettiin verenpaineitten takia vähän ennen laskettua aikaa ja olihan se mukavampi mennä laitokselle tiettynä päivänä tiettyyn kellonaikaan tietäen ettei sieltä ilman vauvaa tule, kuin että pitäisi kotona arvuutella että koskahan voi lähteä ja että sairaalasta saatetaan käännyttää vielä kotiin odottelemaan. Paljon helpompaa lähteä käynnistykseen kuin odottaa kotona lapsivesien menoa tai rajujen supistusten alkamista, nyt vielä kun pitää saada esikoiselle hoitaja synnytyksen ajaksi niin helpompi se on soittaa kun tietää milloin pitää lähteä.
Joo, itse ainakin toivoisin käynnistystä kun inhoan äkkilähtöjä...

 

ei ollu tarkoitus niin pahalla kirjoittaa,, mutta käynnistyksessähän supistukset on usein paljon rajumpia kuin luonnollisesti, sekä aina riski..

 

ei ollu tarkoitus niin pahalla kirjoittaa,, mutta käynnistyksessähän supistukset on usein paljon rajumpia kuin luonnollisesti, sekä aina riski..

koko elämä on riski.. hei haloo kukaan ei huvikseen toivo käynnistystä...

 

ei ollu tarkoitus niin pahalla kirjoittaa,, mutta käynnistyksessähän supistukset on usein paljon rajumpia kuin luonnollisesti, sekä aina riski..

En tiedä mitä riskiä tarkoitat, mutta kyllä sekin on riski jos äiti on henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. Milläs siinä synnytät jos olet viikon valvonut kipujen ja kolotusten vuoksi. Mä veikkaan, että jos joudutaan siitä syystä leikkaamaan, niin isommat riskit siinä on.

Mulla on takana 1 käynnistys yliaikaisuuden vuoksi ja yksi normaali synnytys, jota jouduttiin loppuvaiheessa edistämään sen samaisen oksitosiinitipan avulla jolla esikko käynnistettiin. Enkä mä huomannut eroa.

Eli 12 tuntia molempia lapsia väänsin ja samanmoiset kivut oli kummastakin...eikä kakkosen kohdalla kivut suurentuneet vaikka sainkin tipan ja kalvot puhkottiin.

 

muita kommentteja lukematta, minä ainakin halusin, toivoin ja vaadin (tuloksettomasti) käynnistämistä KOSKA tunsin vauvan olevan jo ennen laskettua aikaa todella iso.

no ultrien mukaanhan vauvan piti painaa "korkeintaan 3.5kg", joten ei käynnistetty ennenkuin meni yliaikaiseksi (rv 42).
niinpä synnytin yli kahden tunnin ponnistamisen tuloksena 4950g painoisen tytön.

ja voin vannoa, vaikka muista synnytyksista ei olekkaan kokemusta, että varmasti olisi ollut silloin rv 38 synnytys paljon helpompaa, nopeampaa ja inhimillisempää molemmille, minulle ja vauvalle.

ja syitä on varmasti monia muitakin.

 

kai jokaisella jokin syy on..olkoon sit vaik oma henkinen tila..

 

hmm. käynnistyksen kaksi kertaa kokeneena ja luomu lähdön kerran. ihan yhtä puun takaa alkoivat kaikki. siis käynnistyksistä tiesi että jonkun ajan sisällä tapahtuu. luomusta vaan kävi kipeeksi.

itse olen halunnut toisen kohdalla aijempaa käynnistystä koon vuoksi en saanut ja tulos 42+1 4450 ja 55 cm olisivat saaneet hiukan aijemmin käynnistää mutta eihän tuo vielä lääkärin mukaan ollu isompi kuin 3.9kg

kolmosta seurattiin muutenkin , kävin pelkolääkärillä ja luvattiin koon puolesta käynnistys ennen la:ta silloin sattui v.... pää lääkäri ei antanut käyunnistys lupaa. onneksi antoi uuden kontrolli ajan jolloin se lääkäri totesi (oli torstai) että jos maanantaina laitetaan sitte tippa. lähti seuraavana yönä itellään. tulos 4780 ja 56 cm (lääkärin sanoin ei tosta vatsasta yli 4 kiloista synny,) katkera olen edelleen tuolle v....pää lääkärille.

 

Onko tarkotuksella kirjotettu näin ärsyttävästi tää alotus :kieh: Voitko uskoa että jotkut ovat oikeasti kipeitä jopa jo 40+4 viikoilla :headwall: Mutta nauti sinä vaan niistä yli menevistä viikoista, moni muu ei pysty.

Jotkut on rikki koko raskauden.
Kun loppua kohden mennään, on monen asenne väärä... eikä siinä siis mielestäni mitään kummaa.

 

Mä en pienistä valita, mutta raskaus oli minulle niin vaikea että loppuajasta heräsin joka aamu valmiiksi itkien. Siksi aloin puhumaan 39+5 neuvolassa mahdollisesta käynnistyksestä.

 

mulla kaks kolmesta käynnistetty ja ovat molemmat todella positiivisia kokemuksia! Eka käynnistyksellä ei pää enää kestänyt(olin ravannut raskauden ajan pelkopolilla ja sairaalan psykologilla synnytyspelon takia) nimenomaan tuon pelon takia koska eka synnytys jätti pelon.rv 39+0 syntyi reilussa 3ssa tunnissa terve poika <3 toka käynnistettiin kun oli 4 viikkoa supistellut yötä päivvää mutta ei lähtenyt käyntiin. Fyysinen jaksaminen oli nolla ja kotona vielä kaksi leikki-ikäistä. Reilussa puolessatoista tunnissa terve tyttövauva <3 jniin ja eka synnytys rv 41+0 terve poika <3 mutta summa summarum, jokaisella on syynsä ja päätöksenhän käynnistyksestä tekee aina lääkäri. Ja uskon heidän ammattitaitoonsa arvioida käynnistyksen tarpeellisuuden.

 

Mun kohdalla mietittiin käynnistystä kun olin siinä kondiksessa kipuineni ja nukkumiskyvyttömänä. Lekurit katto että eihä se jaksa synnyttääkään kohta jos ei edes nukuttua saa. Käynnistyi kuitenkin spontaanisti vähän yli la. Mut enää sitä ruinannu silleen, kunhan kyselin ollessani muutenkin sairaalassa myrkytyksen takia.

 

Mulla on yksi käynnistetty vkolla 41+ jotain, ihan yliaika kontrollissa. Oulun seudulla kun eka reissu äitipolille tulee noilla viikoilla. Ja pitkän matkan vuoksi käynnistettiin, muuten olisi ollut ä-poli käynti seuraavalla viikolla uudestaan.

Nyt olen vasta viikolla 38+4 ja olen käynnistyksen pyytämistä miettinyt. Matka sairaalaan on edelleen pitkä, hirvittää vähän, ehdinkö,
mutta suurin syy käynnistysmietteisiin on oma vointi. En pysty enää istumaan autossa, automatkan on silkkaa tuskaa, ja silti pitäisi 70km lenkki neuvolassa käydä viikoittain. Lapset pitäisi hoitaa ym. Mutta kun en voi olla jalkeilla, tunnin-parin välein on kipujen vuoksi pakko mennä maate.

Mulla on aiemmmat raskauden ollut suht helppoja, enkä tiedä, miksi tämä on pelkkää tuskaa. Toivon koko ajan, että vauva jo syntyisi, eikä käynnistykseen tarvisi mennä. Mulla vaan on raskaudet mennyt vko 40 yli, ja pari edessä olevaa viikkoa tuntuu loputtomilta omien kipujen takia.

Ei niitä käynnistyspäätöksiä huvikseen anneta, kyllä niihin on syy. Ei käynnistys ole mikään pizzan tilaus, että mulle tämmönen nyt heti.