A
Ahkeralle naiselle ei töitä
Vieras
Olen yli kolmikymppinen pian valmistuva naimisissa oleva nainen, ja työmarkkinoille pyrkiessä on tullut seinä vastaan. Kaikki mahdollisuudet päätyvät aina työhaastatteluun, haastattelu menee mukamas hyvin mutta koskaan ei paikkaa tarjota. Vuosia takaperin tilanne oli aivan toinen, en kyllä ollut naimisissakaan. Haastatteluissa esitetään aina sama kysymys, eli onko lapsia ja muutama on kysynyt suoraan että hankinko lapsia.
Olen kuin kävelevä lapsentekokone, jota ei kannata palkata. Työnantajat eivät tietenkään tiedä, että olemme mieheni kanssa puun ja kuoren välissä, ja yritämme selvitä yhdellä opintotuella ja työttömyysrahalla. Mieheni on lähes mahdotonta työllistyä tällä hetkellä, ketään ei kiinnosta palkata häntä. Hänen pitäisi lähteä kouluun, ja siinä menee seuraavat 4-5 vuotta.
Minun pitäisi päästä töihin, olemme yli kolmikymppisiä ja mekin haluamme oman kodin sekä perheen. Työnantajat kertovat tarinoita, miten juuri palkatut naiset hankkiutuvat raskaaksi ja miten yhtenäkin vuotena on 4-5 naista hankkiutunut samanaikaisesti raskaaksi. Tottakai työnantaja kyllästyy, ja varoo palkkaamasta ikäisiäni naisia jotka näyttävät lähes aina käyttävän tilaisuuden hyväksi.
Minä en edes voisi jäädä kotiin, koska vain minä voisin tuoda toimeentulon perheelleni. Tuttava sai työpaikan pari vuotta sitten, ja teki samat temput.
Kysynkin nyt naisilta miksi hankkiudutte raskaaksi heti työpaikan saatuanne. Eikö voisi odottaa edes vuoden verran että työkokemusta tulisi. Sitten me muut kolmikymppiset naiset emme saa työtä, vaikka ei olisi aikomustakaan tehdä lasta tai jäädä kotiin kotihoidontuella. Eniten ihmetyttää kun usealla on varmasti mies ihan hyväpalkkaisissa töissä, tai ylipäätään töissä. Minä olisin ikionnellinen jos mieheni voisi tuoda edes yhden palkan kotiin, en alkaisi laskelmoimaan töihinmenoa jotta saisin maksattaa lastenteon viulut työnantajalla.
Masentaa tämä tilanne, onko minun odotettava nelikymppiseksi että joku suostuisi minut palkkaamaan. En koskaan kuvitellut että en 35-vuotiaanakaan vielä saisi ottaa asuntolainaa tai että töitä ei saisi koska olen nainen.
Olen kuin kävelevä lapsentekokone, jota ei kannata palkata. Työnantajat eivät tietenkään tiedä, että olemme mieheni kanssa puun ja kuoren välissä, ja yritämme selvitä yhdellä opintotuella ja työttömyysrahalla. Mieheni on lähes mahdotonta työllistyä tällä hetkellä, ketään ei kiinnosta palkata häntä. Hänen pitäisi lähteä kouluun, ja siinä menee seuraavat 4-5 vuotta.
Minun pitäisi päästä töihin, olemme yli kolmikymppisiä ja mekin haluamme oman kodin sekä perheen. Työnantajat kertovat tarinoita, miten juuri palkatut naiset hankkiutuvat raskaaksi ja miten yhtenäkin vuotena on 4-5 naista hankkiutunut samanaikaisesti raskaaksi. Tottakai työnantaja kyllästyy, ja varoo palkkaamasta ikäisiäni naisia jotka näyttävät lähes aina käyttävän tilaisuuden hyväksi.
Minä en edes voisi jäädä kotiin, koska vain minä voisin tuoda toimeentulon perheelleni. Tuttava sai työpaikan pari vuotta sitten, ja teki samat temput.
Kysynkin nyt naisilta miksi hankkiudutte raskaaksi heti työpaikan saatuanne. Eikö voisi odottaa edes vuoden verran että työkokemusta tulisi. Sitten me muut kolmikymppiset naiset emme saa työtä, vaikka ei olisi aikomustakaan tehdä lasta tai jäädä kotiin kotihoidontuella. Eniten ihmetyttää kun usealla on varmasti mies ihan hyväpalkkaisissa töissä, tai ylipäätään töissä. Minä olisin ikionnellinen jos mieheni voisi tuoda edes yhden palkan kotiin, en alkaisi laskelmoimaan töihinmenoa jotta saisin maksattaa lastenteon viulut työnantajalla.
Masentaa tämä tilanne, onko minun odotettava nelikymppiseksi että joku suostuisi minut palkkaamaan. En koskaan kuvitellut että en 35-vuotiaanakaan vielä saisi ottaa asuntolainaa tai että töitä ei saisi koska olen nainen.
Toivottavasti sinulla onnistaa työrintamalla!
Jatka vain sitkeästi yrittämistä. Onnea sinulle työpaikan hakuun.
